16.12.2013

KIITOS KULUNEESTA VUODESTA: JOKAINEN EURO ON TÄRKEÄ

Joulunalusviikot ovat sujuneet vilkkaasti - hieman alavireisen alkutalven jälkeen moni on herännyt taas perustamaan yritystä ja hakemaan tukirahoituksia. Hyvä niin, on mukava lopettaa tämä vuosi yritysneuvonnassa nousujohteisesti.

Vuoden vaihteessa on tapana muistella menneitä ja kiittää kaikkia asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Niin teen minäkin – sydämelliset kiitokset kaikille, joiden kanssa olen työni puitteissa saanut asioida kuluneen vuoden aikana. Harvalla on mahdollisuus tehdä yhtä mielenkiintoista ja vaihtelevaa työtä kuin minulla!

Lisäksi haluaisin antaa erityiskiitokset oman seutumme kaikille kolmannen sektorin ja harrastajaryhmien toimijoille. Näinä joulunodotusviikkoina olemme taas saaneet nauttia monipuolisesta kulttuuri- ja tapahtumatarjonnasta: konsertteja, teatteriesityksiä, liikuntatapahtumia, näyttelyitä ja myyjäisiä ovat olleet järjestämässä kymmenet ja sadat vapaaehtoiset ja harrastajat. Pimeän syksyn ajan kukin ryhmä on valmentautunut ja harjoitellut esitelläkseen taitojaan. Liikunta- kulttuuri- tai muu vapaaehtoisharrastus mukavassa porukassa on monelle se elämän suola ja sisältö, minkä vuoksi omalla asuinpaikkakunnalla viihdytään ja pysytään. Ja tämän lisäksi luodaan viihtyvyyttä myös muille!

Uuden vuoden toiveena esittäisinkin, että kuntien päättäjät olisivat maltillisia leikatessaan määrärahoja seuratoiminnasta ja muusta seudullista kolmannen sektorin toimintaa tukevasta toiminnasta. Näillä suhteellisen pienillä euromäärillä saadaan paljon hyvää aikaan, tehdään ennaltaehkäisevää työtä ja pidetään seutukuntaa elävänä.

Esimerkkinä mainittakoon Keski-Karjalan Jetina ry:n kuntarahoitus. Tulevan ohjelmakauden Leader-rahoitus on suunnitelmissa n. 7 miljoonaa €. Tämä raha siis jaettaisiin tulevien seitsemän vuoden aikana tukieuroina maaseudun mikroyritysten, kyläyhdistysten, seurojen tai muiden toimijoiden kehittämishankkeisiin. Näillä euroilla tuettaisiin monen palvelun ja toiminnon säilymistä seudullamme. Kuntarahoituksen osuus koko potista on 13 %. Parinkymmenen tuhannen euron vuosisäästöjä hakemalla yksittäisen kunnan ”juustohöylä” voi leikata kokonaispotista pari miljoonaa! 

Näillä mietteillä kohti uutta, aktiivista vuotta 2014!
 
Mari Eskelinen-Mäki, yritysneuvoja

9.12.2013

VENÄLÄISET ASIAKKAINA

Viime aikoina on Keski-Karjalassa ollut monenlaista Venäjään liittyvää tapahtumaa. Venäjän 3. tunnistetuin kasvo Ville Haapasalo kävi kertomassa kokemuksiaan Venäjältä, Pakkasukko toi joulun (ja lumen ja pakkasen) meidän puolelle, joulupukki vei Venäjälle jouluiloa ja lahjoja. Lisäksi olen tässä kuussa ehtinyt tutustua Rovaniemen matkailun markkinointiin (sielläkin ovat Venäjä joulu ja joulupukki kovasti keskiössä). Pari päivää sitten perustimme venäjänkielisen Kitee, Rääkkylä, Tohmajärvi-ryhmän venäläisten ”facebookiin” eli vkontakte-palveluun, jonka kautta alamme tuoda esille Keski-Karjalan tarjontaa ja tapahtumia (vk.com/ketikitee).

Seuraavat asiat ovat tulleet selväksi:

-          Venäjän markkinat ovat muutakin kuin vain Pietari ja Moskova.

-          Mainosbudjetit Venäjällä ovat omaa luokkaansa, erityisesti em. kaupungeissa.

-         Tarjonta Venäjällä on parempi kuin Suomessa: kohta suomalaisten kannattaisi tehdä ostosmatkoja Venäjälle (etenkin nyt, kun ruplan kurssi suhteessa euroon heikkenee. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kohta venäläisten ei kannata hinnan takia tulla Suomeen ostosmatkoille ja on kehitettävä muuta mielenkiintoista tarjottavaa heille.)

-         Venäläiset ovat valmiita maksamaan hyvästä palvelusta ja tuotteista, mutta ne on osattava vakuuttavasti myydä heille. Lapsiin ollaan valmiita tuhlaamaan (etsitään elämyksiä lapsille ja koko perheelle), mutta ei haluta maksaa turhasta.

-         Suomalaiset ovat valmiimpia ottamaan venäläiset vastaan, heidät nähdään normaaleina turisteina ja asiakkaina, jotka tuovat paikallisille yrityksille kaivattua lisäostovoimaa. Meidänkin seudullamme on useita yrityksiä, joiden myynnistä venäläiset asiakkaat tuovat huomattavan osan (vaikka nämä yritykset eivät ehkä asiaa tunnistakaan/tunnustakaan). Lisäksi on yrityksiä, jotka ovat keskittyneet venäläisiin asiakkaisiin ja saattavat olla jopa tuntemattomia paikallisille asukkaille.

-         Verkkokauppa Venäjälle alkaa pian todellakin onnistua. Itella ja Matkahuolto ovat molemmat selvittämässä vientiprosessia Venäjälle ja näillä on pian valmius tarjota luotettavaa toimitusta ympäri Venäjää. Meillä on Tohmajärvellä yritys, jonka kautta venäläinen asiakas voi ostaa verkkokaupasta ja kun tuote toimitetaan liikkeeseen, asiakas käy noutamassa sen, sovittaa vaatetta ja pystyy saamaan myös alv-palautuksen.

-         Tohmajärven liikekeskukseen on kiinnostuneita tulijoita. Nyt vain on ajan kysymys, milloin ensimmäiset isommat liikkeet avataan Värtsilän tuntumaan. Vaalimaalla oli pitkään yhtä tyhjää kuin täälläkin, mutta nyt siellä on jo useita liikkeitä ja rakenteilla myös Kasino. Nuijamaalle kauppoja perustivat ensimmäisinä ulkomaalaiset. Nyt ko. liikkeiden liikevaihto hipoo sellaisia summia, joista monet suomalaiset isotkin kauppaliikkeet vain haaveilevat. Imatra-Svetogorskissa tapahtuu myös pikkuhiljaa ja Niirala onkin jo seuraavana. Pian on uudenvuoden aika, jolloin venäläisiä matkailijoita ainakin kulkee tästä ohi montaa reittiä, 9-tietä ja 6-tietä. Silloin ei ole aika paikallisten yrittäjien lomailla, vaan painaa pitkää päivää ja houkutella matkustajavirrat pysähtymään paikkakunnalle. Tammikuun loppupuolella on hyvää aikaa lomailla.
 
-         Me olemme Keski-Karjalassa hyvällä paikalla, mutta itse unohdamme sen. Emme kai tarvitse ”vieraita” keräämään satoa paikallisista antimista, vaan isketään itse asiakkaisiin. Käytetään hyväksemme Venäjä-osaamista, jota paikkakunnalta kyllä löytyy, niin kielitaidon kuin muunkin suhteen.

Sini Hukka, yritysneuvoja
 

2.12.2013

MUMMOLAT MARKKINOINTIVALTIKSI

Mummolan ensimmäiset valot syttyvät viiden jälkeen. Aamuvirkuin mummo herää keittämään aamukahvit huoneensa keittiönurkkauksessa. Yhteinen aamupala nautitaan vasta seitsemän jälkeen tuvassa, joksi isoa yhteistä olohuonetta kutsutaan.

Tänään mummolan asukkailla on ohjelmassa monenlaista. Mummot1 ja 2 lähtevät kimppataksilla Kiteen Vespeliin vesijumppaan. Mummo 3 viimeistelee raporttia entiselle työnantajalleen, toiminimiyritys tuo lisätuloja eläkkeeseen. Yrityksen asiointi onnistuu sutjakkaasti nopeasti toimivan verkon kautta.

Pappa 1 ottaa kamerayhteyden terveyskeskukseen ärtyisän ihottuman vuoksi. Lääkäri tarkistaa, onko syytä käydä terveyskeskuksessa vai käykö sairaanhoitaja katsomassa. Mummot 4 ja 5 valmistelevat kokkikurssia alakoululaisten iltapäiväkerhoon, joka toteutuu yhdessä 4H:n kanssa. Pappa 2 saa poikansa perheen visiitille.

Tuvan seinällä on iso näyttö, josta katsellaan yhdessä elokuvia ja pelataan tietokonepelejä. Näytön kautta osallistutaan myös Laasosen Einen järjestämiin jumppatuokioihin. Eine ohjaa ryhmää koulun salissa, josta ohjaus kuvataan ja välitetään verkon kautta Mummolaan ja muille halukkaille eri puolilla pitäjää. Samalla tavalla virtuaalisesti järjestyy muidenkin toimijoiden eri tilaisuudet Mummolaan.

Mummo 1 käy Riäkkyteatterin harjoituksissa, hän on ollut mukana käsikirjoittamassa uutta näytelmää. Mummo 3 puolestaan lähtee vetämään kuoroharjoituksia. Seuraava esiintyminen on Kihauksen Kekri-viikolla Rääkkylän kirkossa. Tulevan kesän Kihauksen talkooporukkaan kuuluu useampi Mummolan asukas.

Sukulaisten ja ystävien kanssa ollaan yhteydessä päivittäin skype-yhteyksin. Valopiuhan nettitalkkari opetti laitteiden ja verkon käyttöön ja käy huoltamassa laitteita aina kun tarvitaan. Talonmiespalvelun yrittäjä huolehtii kiinteistön ja pihan kunnosta.

Joku ehtii vielä kansalaisopiston järjestämälle arkkukurssille, jossa jokainen saa rakentaa sellaisen arkun kuin itse haluaa.

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun tietotekniikan opiskelijat ovat tulossa testaamaan senioreille suunnattuja sovelluksia, joita on yhdessä kehitetty mummolan väen kanssa.

Kirkonkylän kauppias toimittaa tilatut tavarat ja ruokatarvikkeet. Hermannin kauppa-auto käy joka toinen viikko Mummolan pihassa. Paikalliset tuottajat toimittavat tarvittaessa nopeastikin elintarvikkeita Mummolaan. Joinain päivinä ruoka laitetaan ja syödään yhdessä, joinain taas tilataan valmiit ruuat. Murjotuspäivinä voi syödä yksin omassa huoneessaan.

Pappa 2:lla alkaa olla ongelmia muistin kanssa. Jossain vaiheessa on pohdittava siirtymistä yksityisen hoitokodin asukkaaksi. Mummolassa huolehditaan toisistaan, mutta hoitajiksi ei tarvitse ruveta.

Iltaa vietetään joko oman huoneen rauhassa tai yhdessä tarinoiden, saunoen ja telkkaria katsellen. Viimeinen Mummolan valo sammuu puolen yön jälkeen. Väliaikaiseen majoitukseen tarkoitetussa Residenssihuoneessa asuu kolme kuukautta helsinkiläinen väitöskirjan tekijä. Väitöskirjan aiheena on "Yksityiset sotepalvelut ja kuntatalous".

Tämä utopia voisi olla arkea Rääkkylässä, jonne ideoidaan Suomen suurinta mummolaa. Rääkkylä voisi olla aktiivisten seniorikansalaisten koti, jossa voi viettää yhteisöllistä vanhuutta. Eliniän odote pitenee jatkuvasti ja eläkkeelle jäädään useimmiten suhteellisen terveinä. Mummot ja papat eivät ole pelkkä kuluerä kunnille, vaan aktiivisia ja maksukykyisiä palvelujen käyttäjiä ja tuottajiakin niin halutessaan.

Nyt Rääkkylän olisi mahdollista profiloitua myönteisesti Suomen suurimpana Mummolana, joka on avoin kaikille sukupolville.

Ilo elää Pohjois-Karjalassa, riemu rypistyä Rääkkylässä.

Suvi Spoof, seutumarkkinoija



22.11.2013

JOULUMIELI KESKI-KARJALASTA

Minulta jäivät sunnuntain lehdet lukematta. Aamulla ja päivällä, kun vielä näki ilman sähköjä, tein kaikenlaista rästityötä. Ja illalla, kun sähköt palasivat, olikin pitäjäseuran hallituksen kokous. Eilen illalla taas kummityttöni ilahdutti minua käynnillään, juttua riitti puoli kuudesta puoli yhteentoista.

Nyt sitten– kirjoitan tätä tiistai-iltana – luin kerralla kolmen päivän lehdet. Oli ollut yrittäjien joulunavaus Joensuussa ja väkeä Eino-myrskystä huolimatta mukavasti. Kauppaliikkeiden mainoksissa esiintyy joulu-alkuisia sanoja ja punaista väriä tavallista enemmän. Mitä, siis joulu tulossa, kun postikin toi jo info/mainoslehtensä? Katsoin kalenteria oikein ajatuksen kanssa, Liisan päivä 19.11. eli ollaan marraskuun jälkipuoliskolla. Ja jouluun vain viisi (5) viikkoa! Mihin oikein tämäkin vuosi on mennä hupsahtanut? Töissä vielä paljon ehdittävää, lahjat hankkimatta. Eikä ajatustakaan alulla sen asian eteen, vaikka viime joulun alla pyhästi lupasin itselleni, että hyvissä ajoin ja ajatuksen kanssa. Ettei tule mitään viime hetken hätähankintoja.

Iloisen sininen Keski-Karjala -kassi sydänkuvioineen tuolin selkänojalla osui silmiin ja antoi ajattelemisen aihetta: nyt jos koskaan rahat kiertoon omalla seudulla. Näin tuen työllisyyttä tänä korkeana työttömyyden aikana, yksityiset lähipalvelut säilyvät/kehittyvät ja kuntakin saa verotuloja, joilla taas tuotetaan niitä kunnallisia lähipalveluita.

Oitis netin ääreen ja tutkailemaan paikallista tarjontaa. Yhdistän kassin Ketiin ja menen ekaksi Ketin Facebook-sivuille, jonka Lahja Keski-Karjalasta -sivusto osuu asian ytimeen: sivustolla kerrotaan Keski-Karjalan seudun tuotteista, palveluista ja lahjaideoista. Siellä on Lahjaidea-kuvasto ja tieto, mistä saa lähiruokatuottajia ja paikallisia palveluyrityksiä sekä kauppaliikkeitä esittelevän Keski-Karjalan Lähiruokaoppaan. Toki luettelo löytyy netistäkin. Lahja Keski-Karjalasta -kampanjaan ilmoittautuneiden yli 80 yrityksen nimilistasta saan monta virikettä. Tulee mieleen, ettei lahjan tarvitse olla aina paketoitavaa mallia, se voi olla myös lahjakortti, joka ilahduttaa saajaansa ruumiin tai sielun kautta.

Mielessä käy, että kohta on Kiteen yrittäjien joulunavaus, sitten Tohmajärven vastaava. Tarjouksia luvassa! Rääkkylässä on Joulupuoti, jo 19. kerran, netissä kerrotaan, ja lähiruokapäivät ovat Rääkkylässä ja Kiteellä. Eri tahojen järjestämiä joulumyyjäisiäkin on, ainakin Tohmajärvellä. Kaikista näistä löytyy lahja-ideoita sekä ”pötyä pöytään porukoille” ja ”kinnasta käteen”, vaikka itselle.

Postin asiakaslehdestä osui silmiin otsikko ”Ajatus on tärkein. Hyvän mielen saa, kun antaa kanssaihmisille jotain sydämelle tärkeää – aikaa”. Ilahdutetaan kanssaihmisiä lämpimin ajatuksin hankituilla, joulumielellä annetuilla paikallisilla paketeilla ja lahjakorteilla, mutta ennen kaikkea annetaan jotain itsestämme: annetaan aikaa toiselle ihmiselle, ollaan läsnä, käydään tervehtimässä, kutsutaan kylään, ollaan kotona.

Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö


 

5.11.2013

KANSAINVÄLINEN SUOMI

Tiesitkö, että pariskunnan pitäisi tehdä ainakin viikon mittainen ulkomaanmatka, ennen kuin naimisiinmenoa kannattaa edes harkita? Matkalla vieraassa ympäristössä kuulemma paljastuu ihmisen todellinen luonne. Oli väittämä totta tai ei, matkailu ainakin vanhan sananlaskun mukaan avartaa.

Kun aloitin matkailualan opinnot lukion jälkeen Levillä, tapasin useita ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan käyneet Oulun alapuolella. ”Mitä sinne ruuhkaiseen etelään lähtemään, kun ”pohojosessa” on kaikkea, mitä ihminen tarvitsee?”

Meidän perheessä kyllä matkailtiin, myös sukulaisten kanssa. Kun lähdimme Venäjälle käymään, auto ei täyttynyt matkalaukuista, vaan kylmälaukuista. Olihan ruokaa varattava riittävästi matkalle mukaan. ”Mitä siellä Venäjällä muka uskaltaa syödä?” Matkan ainoat mahatautitapaukset tulivat, kun Suomesta mukaan raahattu muikkukukko oli pyörinyt riittävän monta päivää kuumassa autossa.

Muutama vuosi sitten eräs tuttavapariskunta kävi lomamatkalla Turkissa. Loma oli ollut muuten erittäin onnistunut, mutta pientä harmia aiheutti se, ”kun siellä Turkissa puhuivat niin huonosti suomea”.

Lähes joka vuosi pääsiäisen alla Suomeen saapuville ulkomaalaisille tarjotaan mämmiä, koemielessä tietenkin. Kommentit mämmistä päätyvät useimmiten lehteen tai televisioon. Osa kieltäytyy edes maistamasta tätä suomalaisen ruokakulttuurin helmeä, ihan vain mämmin ulkonäön vuoksi.

Ehkä voikin sanoa, että ennakkoluulot ja -asenteet ovat suurin este aitojen elämysten kokemiselle. Mielikuva jostakin maasta, kansallisuudesta tai vaikkapa ruoasta voi olla niin vahva, ettei sitä ole mahdollista murtaa edes uusien positiivisten kokemusten avulla.

Maailma on menossa yhä kansainvälisempään suuntaan. Me elämme jo nyt monikulttuurisessa Suomessa, halusimmepa sitä tai emme. Viime aikojen talousuutiset ovat osoittaneet, että Pohjois-Karjalan positiiviset kasvuluvut esimerkiksi viennin ja matkailun osalta pohjautuvat hyvin pitkälti Venäjään. Olemme myös taloudellisesti riippuvaisia kansainvälisestä yhteistyöstä.

Avoin mieli ei välttämättä tarkoita naiiviutta, vaan mahdollisuutta ottaa oppia erilaisuudesta. Matkailun avulla omaa maailmaa ja maailmankuvaa on mahdollista laajentaa. Matkalle kannattaa aina lähteä, jos ei ihan ulkomaille saakka, niin naapurikuntaan nyt ainakin. Oikea matkailija nimittäin ymmärtää erilaisuuden, suvaitsee sitä ja poimii taskuunsa vieraan kulttuurin parhaimmat puolet.

Kansainvälinen Suomi on avoin, läpinäkyvä, monipuolinen ja kiinnostava. Monikulttuurisuus on tällöin voimavara ja mahdollisuus - Suomen tulevaisuus.
 
Anna Jetsu, myyntisihteeri
 
Joulu alkaa rajalta -tapahtuma on rajoja ylittävä joulunavaus.
Kuvassa venäläinen pakkasukko ja suomalainen joulumuori
Niiralassa Tohmajärvellä. 
 

25.10.2013

HYVÄÄ PALVELUA

Jokainen odottaa saavansa hyvää palvelua kaupoissa, ravintoloissa, virastoissa asioidessaan. Mitä se hyvä palvelu sitten oikein on? Se onkin vaikea kysymys. Yhdelle riittää, että tervehditään ystävällisesti. Toinen vaatii juuri siihen elämäntilanteeseensa sopivan, empaattisen tervetulotoivotuksen ja kiireettömän&asiantuntevan tuotteiden/palvelun esittelyn ja erinomaisen onnistuneen ostotapahtuman.

Onko mahdollistakaan saada hyvää palvelua, kun haitari on näin suuri? Onko jotain vähimmäisvaatimuksia palvelulle? Ainakin se on varmaa, että ”Ei oo – Ei tuu – Eikä tilata” ei riitä.

Yksi tärkeä näkökulma on varmastikin se, annatko palautetta hyvästä ja/tai huonosta palvelusta? Ai etkö? No, mistä se asiakaspalvelija tietää, onko onnistunut? No, leipääntyneinkin asiakaspalvelija ymmärtää, että jotain on asiakaspalvelutilanteessa mennyt pieleen, jos asiakasta ei enää näy.

Miten palautetta annetaan sitten luontevasti? Minulla on tässä asiassa oppimista. Palautetta tulee kyllä satunnaisesti annettua myönteisistä asiakaspalvelukokemuksista, mutta ns. korjaavaa palautetta on vaikeaa antaa. ”Kuinkas ruoka maistui?” ”No, ruoka oli aivan hirveä(ä).” Jossain on neuvottu antamaan korjaava palaute ns. hampurilaismallilla: ensin hyvä asia ja sitten korjaavaa palaute. ”Ihan mukava ihminen olet, mutta…” Tässäkin pitäisi miettiä oma luonteva tapa siltojen polttamista vältellen.

Kaikilla on kokemuksia hyvästä ja huonosta palvelusta ja sekin vaihtelee ihmisen mukaan. Omat kokemukset ovat sekä yrityksen että yksityisen asiakkaan kokemuksia. Loistavia asiakaskokemuksia, joista tulee hyvä mieli vieläkin, kokemuksia siitä, että yrityksen edustajana saa huonompaa palvelua kuin yksityisenä ihmisenä ja kaikkea tältä väliltä. Moni on varmastikin ainakin kuullut, jos ei kokenut, ruuhkasuomen taksit, jotka pitkin hampain ottavat kyytiläisen kyytiin ja tilittävät sen päivän/koko maailman epäkohdat matkan aikana asiakkaan niskaan.

Mitäs väliä sillä on, miten palvellaan tai annetaan palautetta palveluista? Parhaimmillaan paikkakunnan vetovoima syntyy hyvästä palvelusta, ei suuresta valikoimasta. Parhaimmillaan paikkakunnan yritykset puhaltavat yhteen hiileen ja suosittelevat muiden hyviä palveluja asiakkailleen. Parhaimmillaan yritykset ja virastot kannustavat asiakkaita palautteen antamiseen ja parantavat palvelua saamansa palautteen pohjalta. Parhaimmillaan ihminen antaa parhainta palvelua toiselle ihmiselle.

Satu Juntunen, viestintäsihteeri

14.10.2013

KIITOS JA NÄKEMIIN

Ajatukset möyrivät hiljaisuuden mausteena. Tässäkö tämä oli? Hesasta tämä matka alkoi, mutta meno ja meteli kaupungissa oli kauheata. Pois sieltä oli opiskelun jälkeen päästävä, missiona karhujen täyttämä erämaa ja kirkkaat puhtaat vedet. Järvet, joista saa ryypätä puhdasta vettä. Helsinki, Vantaa, Padasjoki, Lahti, Heinola, Porvoo, Pornainen, Uukuniemi, Rääkkylä, Kitee, näinhän se pääosin työhommissa kulki. Töiden perässä on kuljettu pitkin armasta kotimaata.

Matka on ollut fantastinen mutkineen kaikkineen. Pystyssä ollaan edelleen, vaikka välillä polvet olivatkin ruvella ja askel hidas. Jotenkin tuo kehittäminen on agendalla ollut koko ajan. Kehittämistyössä olen tavannut niin kaasuttajia kuin jarruttajiakin.

Kun aloitin kuntahommat 1980-luvulla rahaa tuli ovista ja pielistä. Kun valtionosuusuudistus tuli 90-luvulla liikkuivat useimmat kunnat kuin hidastetussa filmissä. Ei millään uskottu, että rakenteita on ropisteltava ja kunnolla. Sitten tulikin kiire kun kuntakassat tyhjenivät ja päälle tuli pankkikriisi ja lama. Jotenkin näen tässä ajassa aivan samoja piirteitä. Mikään ei muuttua saa, vaikka ilmassa on kaikki hädän merkit.

Ihmisten toimintaahan tämä kaikki on ja siksi pitää ymmärtää inhimillisen käsityskyvyn rajat. Toisaalta johtamistoiminnalle on asetettava kovat kriteerit ja vaatimukset. Kunnat ovat jotenkin ylidemokratisoituneet, mikä ilmenee siitä että kuntien luottamushenkilöt hääräävät milloin missäkin roolissa, mutta paljolti ihan muissa hommissa kuin mihin heidät on valittu.

Onneksi olen viime vuodet saanut maistella toisenlaista herkkua. Jetinan hallitus, kuten jokaisen Suomen toimintaryhmän hallitus valitaan kolmikantaperiaatteen mukaisesti. Kolmannes hallituksesta on julkisen alan edustajia (useimmiten kuntien päättäjiä), kolmannes yhdistysihmisiä ja kolmannes yksityisiä ihmisiä. Tämä ja se, että seudun kehittäminen ihan aidosti kiinnostaa on saanut aikaan yhteishengen ja tuloksellisen toiminnan. Yksinänsä kun kukaan ei ole paljon mitään, mutta yhdessä ollaan paljon. Mielipiteitä voi olla laidasta laitaan, samoin kokemusta ja näkemystä, mutta venettä pusketaan vain yhteen samaan suuntaan toinen toistansa arvostaen. Yhteistyö kuntien, elinkeinoyhtiön, ELY-keskuksen, muiden toimintaryhmien ja monen muun organisaation ihmisten kanssa on sitten synnyttänyt tukiverkoston, joka osaltaan on antanut siivet monelle yritys- ja yhdistyshankkeelle.

Jetina saa kohta upouuden toiminnanjohtajan ja raamit toiminnalle ovat jo olemassa. Hankkeiden määrä tulevalla ohjelmakaudella on sadoissa ja painopisteet kirjattu. Nuoret, yrittäjyys, kansainvälistyminen, paikallisdemokratian kehittäminen ja paljon muuta seuraavalla ohjelmakaudella.

Niin, tässäkö tämä tekemisen pätkä elämästä oli? Aika kuluu sitten kohta kiikkustuolissa menneitä muistellen, eläkesenttejä laskien ja puita mättäessä tuvan uuniin. Ei ehkä sittenkään. Kun yksi ovi menee kiinni, aukeaa uusi ja tekeminen jatkuu, mutta nyt ihan omilla ehdoilla.

Lämmin ja tulinen kiitos teille kaikille, joiden kanssa olen yhteistyötä saanut tehdä. Yhdessä olemme paljon, yksin paljon vähemmän.

Terveisin Ilpo

26.9.2013

LÄHELTÄ SYDÄMEN ASIAKSI

Keski-Karjalan kartta muistuttaa sydäntä. Otimme sydämen tunnukseksi kampanjassa, jolla muistutamme paikallisen ostamisen merkitystä palvelujen säilymiselle omalla seudulla.

Monipuoliset palvelut ja erikoisliikkeet ovat elinvoimaisen paikkakunnan merkki. Se, että palveluja käytetään ja ostokset tehdään omissa kaupoissa, on edellytys niiden säilymiselle. Nyt joulun  lähestyessä olemme jälleen herättelemässä paikallisen kuluttamisen tärkeyttä ”Hanki joulu läheltä” –kampanjan voimin.

Moni tekee ostopäätökset hinnan mukaan: mistä halvemmalla saa, sieltä ostetaan. Joensuu ja Savonlinna houkuttelevat monet ostoksille, vaikka useimmiten taitaa jäädä kauppareissun bensakulut ja matkaan käytetty aika laskematta ehkä halvemmalla ostettujen tuotteiden hintaan. Netin kautta tilataan yhä enemmän tavaraa, virtuaalikaupassa kun valikoimat eivät taida ihan heti loppua. Mutta jos paikallisia palveluja ei käytetä, katoavat palvelut kokonaan tai valikoima supistuu. Onneksi kesäasukkaat ja venäläiset matkailijat tuovat omat euronsa lisäksi – ovat monen yrityksen pelastus Keski-Karjalassa.

Paikallisilta yrittäjiltäkin kaivataan uudistumista ja omaa tuotekehitystä. Tuotteita myyville yrityksille verkkokauppa on hyvä keino täydentää paikallista kulutusta. Esimerkiksi kiteeläinen nahkaverstas ja lahjapuoti Erästuote myy omia tuotteitaan nettikaupan kautta. Itse ommellut koirien nahkaliivit tai moottoripyörien satulat löytänevät täsmäasiakkaat maailmalta.

Toisekseen paikalla tuotetut palvelut eivät ole ostettavissa virtuaalisesti. Tietokone ei - vielä ainakaan – leikkaa hiuksia, hoida jalkoja tai hiero hartioita. Eikä lähiruokaa tuoteta kaukana.

Hanki joulu läheltä –kampanjassa herätellään käyttämään paikallisia palveluja ja erityisesti hankkimaan lahjat seudun kaupoista ja erilaisten palvelujen tuottajilta. Toivomme paikallisten yritysten ottavan kampanjan sisällön tekemisen sydämen asiakseen, jotta markkinoitava lahjatarjonta olisi mahdollisimman monipuolinen ja luovakin. Uusia lahjaideoita kannattaa pohtia! Lahjakortillahan voi antaa lahjaksi vaikka autonhuollon, keittiöremontin, hemmotteluviikonlopun, ratsastustunnin tai erilaisia lähiruokatuotepaketteja  perinteisempien tavaralahjojen sijaan. Tietysti oman budjetin ja lahjansaajan mieltymysten ja toiveiden mukaan.
 
Lahjatarjontaa ja yritysten osallistumista voi seurata mm. facebook-sivulla Lahja Keski-Karjalasta.
 
Suvi Spoof, seutumarkkinoija


Kampanjaan kuuluu mm. Lähiostoksia-kangaskasseja.

13.9.2013

"TÄÄLLÄKÖ NÄITÄ TEHDÄÄN?"

”Enpä olisi vielä eilen uskonut, että 'kodin putkimies' tulee Rääkkylästä, siitakesienijauhetta voi laittaa kääretorttuun ja lanttukukon lantut voi ostaa viipaloituna, mansikkasiideri on hyvää ja että Paksuniemi on valittu vuoden vierasvenesatamaksi. Nyt uskon.” (kiteeläinen valtuutettu)

Tällainen ja muitakin kommentteja kuului Keski-Karjalan kuntien valtuutetuilta, kun kävimme valtuustoretkellä tutustumassa Rääkkylän yrityksiin. Valtuustoretki järjestettiin nyt kolmannen kerran. Retkien tarkoitus on esitetellä kuntapäättäjille seudun vahvoja toimialoja ja yritystoimintaa yleensäkin, koska kunnat vaikuttavat päätöksillään yritystenkin toimintaedellytyksiin.

”Yllätti”, ”Enpä tiennyt tätäkään”

Uutta opittiin taas kaikki. Polar Shiitake on toiminut toistakymmentä vuotta, mutta kovin moni ei ole siitakkeen kasvatukseen perehtynyt. Yritys on itse kehitellyt tuotantomenetelmiään: tehtaan alkupäässä haketetaan lähimetsissä kasvanut leppä puruksi, johon lisätään viljaa ja sienirihmasto. Puruseoksesta tehdään kasvualustapötköjä, joista sitten nousee kasvatushuoneissa siitakkeita.

Kauppaa käydään ”Kiirunasta Barcelonaan”. Siitakkeen päämarkkina on Keski-Euroopassa. Ja uusia ideoita tuntuu yrittäjillä riittävän. Erityisesti miehiä tuntui kiinnostavan siitakkeen verenkiertoa parantavat ominaisuudet.

”Täälläkö näitä tehdään?”

Moniko keskikarjalainen tietää, että esimerkiksi Kodin putkimies –pullot valmistetaan Rääkkylässä? Rääkkylän Pakkaus valmistaa erilaisia muovipakkauksia ruutiastioista mehu- ja maustepurkkeihin. Ja globaali bisnes tämäkin: raaka-aine tulee Baltiasta, muotit mm. Intiasta ja  tavaraa lähtee Sveitsiin. Pitkälti automatisoidussa tuotannossa yhden osan hommasta hoiti robotti, joka jaksaa yövuorotkin mukisematta.

Sijaintipaikka Rääkkylässä ei yrittäjien mukaan ole rahtikustannusten takia hyvä, mutta sekä sienten kasvattajat että muovipakkausten valmistajat kertoivat Pohjois-Karjalalla olevan  muita etuja. Luomuraaka-aineet löytyvät siitakkeen kasvatusalustoihin läheltä, neuvonta ja rahoitus järjestyvät helposti. Muovituotannon työvoima taas sitoutuu työhönsä huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi eteläisessä Suomessa.
 
”Tänne pitää tulla ensi kesänä uudestaan”

Paksuniemen vierasvenesatama ja kahvila olivat monelle Kiteen ja Tohmajärven päättäjälle uusi tuttavuus. Hienoksi havaittiin kunnan uusimat venelaiturit, paikan historiallista henkeä mukailevat majoitushuoneet sekä kahvilarakennus. Kunnan ja yrittäjien yhteistyötä parhaimmillaan. Ja palvelu pelaa.
 
Paksuniemi valittiin valtakunnalliseksi vuoden vierasvenesatamaksi jo ensimmäisen kesänsä jälkeen. Tänä kesänä veneitä on yöpynyt laiturissa jo liki kolmesataa. Yrittäjien palveluasenne ja infran hyvä kunto on parasta markkinointia. Rääkkylälle oiva matkailullinen käyntikortti. Rääkkylän Niemishovin  mansikkasiiderikin maistui mansikalle.

Vierailimme myös Vihannes Lamminsalo Oy:n tiloissa. Osaamista ja taitoa vaativaa yrittämistä tämäkin. Omilla pelloilla kasvatetut lantut, kaalit ja porkkanat pestään, esikäsitellään ja pakataan suurkeittiöiden ja kaupan käyttöön.
 
Päivän antina: Rääkkylässä tehdään valtakunnallisesti tunnettua, arvostettua ja globaalia bisnestä, joka vaatii erikoisosaamista, ammattitaitoa sekä oikeanlaista asennetta.
 
Suvi Spoof, seutumarkkinoija

Polar Shiitake Oy:n tiloissa ihmeteltiin siitakkeen kasvatusta.
Rääkkylän Pakkaus tekee "apulannasta" muovipakkauksia.


Paksuniemen Satamassa kurkistettiin majoitusaittoihin.
 

26.8.2013

KAPINA KEITTIÖSSÄ - PUUROA VAI "THE PUUROA"

Älkää peljätkö rakkaat lukijat, seutublogimme ei ole muuttunut trendikkääksi ruokapalstaksi, pois se minusta. Itse asiassa ruuanvalmistus on asia, joka omalta osaltani on vain välttämätön paha.  Naistenlehtien ruokaohjesivut hyppään sujuvasti yli, avokadopastat ja macaronit saavat pysyä ”täydellisten vaimojen” keittiöissä. Vuosien varrella olen kehittänyt mielestäni kohtuullisen toimivan viiden ruokalajin arkimenun, jolla lapsiperheen arjessa pärjää – lihamakaronilaatikko, kinkkukiusaus, broilerisuikalekastike, pasta bolognese ja… pizzaperjantai.

Nyt on ääni keittiössä muuttunut, lapset ovat nousseet kapinaan. ”Miksi aina tätä samaa”, ”Äiti tää ruoka ei maistu millekään”… Kapinan siemenet on kylvetty jo muutama vuosi sitten, kun mummot suuressa viisaudessaan opettivat lapsukaiset leipomaan. Iltapäivisin keittiössämme alkoi syntyä marjapaistoksia, suklaakakkuja ja kauralastuja. Työpäivän jälkeen mustikkapiirakkaa mutustellessa ei jaksanut edes harmitella sitä, että mummot ilmeisesti olivat unohtaneet opettaa jälkien siivouksen merkityksen. Kulinaristiset kokeilut laajentuivat sushi-rullien pyörittämiseen – kiitos Manga ja Anime- innostuksen – ja muuhun itämaiseen makumaailmaan. Tavalliset äidin lihapullat eivät enää kelvanneet, vaan niiden piti olla thaimaalaisia lihapyöryköitä.  Äiti on nyt lopullisesti syrjäytetty keittiöpiiaksi, joka kelpaa kyllä edelleen kasvisten pilkkomiseen ja tiskien selvittelyyn. Keittiömestarina häärää perheemme ysiluokkalainen.

Viimeisin kädenvääntö keittiössämme käytiin aamupuuron ääressä. Minä syön puuroni (laihdutusguru Jutan ohjeiden mukaan) raejuuston ja mustikkasopan kera. Luonnollisesti tyttäreni innostuttua puuron syönnistä monen vuoden tauon jälkeen äidin puuro ei kelvannutkaan. Kaurapuuro maustetaan gourmet-puuroksi tuoreella omenasoseella, kanelilla, kardemummalla ja luomuhunajalla. Ja kieltämättä, kyllä ”the puuro” äidinkin suussa paljon paremmalta maistui!

Pienillä yksityiskohdilla on merkitystä, niin ruuan maustamisessa kuin muissakin toimissamme. Näinhän se yritystoiminnassakin menee. Näennäisesti sama tuote tai palvelu voi olla puuroa tai ”The Puuroa”. Harva yritys mainostaa pahaa ruokaa, huonoa asiakaspalvelua tai sotkuista ympäristöä. Päinvastoin – paperilla kaikki panostavat maukkaaseen ruokaan, iloiseen palveluun ja viihtyisään sisustukseen. Asiakkaiden odotukset näiden palvelulupausten sisällön suhteen kuitenkin muuttuvat – nykyisin entistä nopeammin, kiitos ruokablogien, sisustusohjelmien ja vaikkapa lisääntyneen matkailun. Se mikä kelpaa äidille, ei enää ole riittävän hyvää tyttärelle. Onneksi asiakkaan ilahduttamiseen ei kuitenkaan tarvita suuria muutoksia, pienilläkin asioilla voidaan saada paljon positiivista aikaan.

Ilahduttavasti seudullemme on viime aikoina syntynyt nuorten innokkaiden yrittäjien yrityksiä, jotka pyrkivät tekemään asioita toisin. Poimin tähän blogiin muutamia yrityksiä, joiden tuotteita tai palveluita testatessani olen itse erityisesti ilahtunut kuluneen kesän aikana: Paksuniemen Satamakahvila – ihana asiakaspalvelu, aina aurinkoiset facebook-päivitykset, jotka piristävät päivää. Hotelli Joki – pienillä sisustusratkaisuilla vanhusten palvelutalosta on taiottu tyylikäs liikematkalaistenkin arvostama laatuhotelli. Ravintola Pajokka ja taivaallisen hyvät uunijuurekset. Ravintola Reinon savuhaukitupakset – OMG! Ja KahvilaWilhelmiinan juustokakut… Osaavan keittiömestarin käsissä tavallinen marjakiisselikin nousee uusiin ulottuvuuksiin – kiitos Koivikon Kievarin.

Keski-Karjalan tarjonta on ajan hermolla, uudistuu ja pyrkii aidosti ilahduttamaan asiakkaita. Kannattaa siis tulla tutustumaan tarjontaan! Meillä on täällä myös monta mainitsematta jäänyttä Karelia A’la Carte yritystä, joiden tarjonta yhtälailla ilahduttaa ja täyttää asiakkaan odotukset.

Muuten - tänä aamuna kolmaskin perheenjäsenemme ilmoitti syövänsä aamupuuroa. Hänelle ei kuitenkaan kelpaa puuro mustikkasopan tai kanelin kera – hän haluaa ehdottomasti nauttia puuronsa puolijäisten mansikoiden kera. Kiitos Timosen mansikkatilan tämäkin onnistuu. Eli annetaan asiakkaalle sitä mitä hän haluaa!
 
Mari Eskelinen-Mäki, yritysneuvoja
 

16.8.2013

MATKAILUNEUVOJAN KESÄMIETTEITÄ

Ensimmäiseksi täytyy todeta, että matkailuneuvojan työ on antoisaa, haasteellista ja palkitsevaa. Yhtenä päivänä etsit sopivaa mökkimajoitusta kaikkine varusteluineen ja seuraavana päivänä jo soitteletkin paikallisia autonkorjaajia läpi ja tiedustelet seuraavaa vapaata auton huoltoaikaa. Koskaan et aamulla töihin tullessasi tiedä, mitä päivä tuo mukanaan. Toiveissa tietenkin runsaasti palveltavia asiakkaita.

Tänäkin kesänä matkailijat, niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin, löysivät tien Keski-Karjalaan. Ja kyllä hyvin moni oli ihan varta vasten tullut katsomaan, mitä mielenkiintoista alueelta löytyy. Toki joukkoon mahtui myös paljon ohikulkijoita, mutta muutamia käyntikohteita luetellessa saattoi osaa ohikulkijoita houkuttaakin vierailukohteemme.

Ja miten monipuolisesti lomalaiset mahdollisesti käyttävät alueen palveluita hyödykseen lomansa aikana. Matkailija majoittuu, käy ruokakaupassa, apteekissa, ostoksilla kaupoissa, tankkaa auton, mahdollisesti huoltaa autoa, käy syömässä ravintolassa, käy ehkä kampaajalla ja kauneushoitolassa sekä vierailee nähtävyyskohteissa. Matkailija tarvitsee laajan kirjon erilaisia palveluita lomallaan.

Ja täytyyhän palvelukohteiden sisä- ja ulkotilat pitää siistinä, joten matkailu työllistää niin siivoojia kuin esimerkiksi roska-auton kuljettajiakin. Matkailijoiden käyttämiin palveluihin tarvitaan työntekijöitä, mikä lisää alueen työllisyyttä. Mikäli työntekijän asuu seudun kunnissa, lisääntyvät myös verotulot.

Matkailuneuvojan työ palkitsee, kun asiakkaat ovat pääsääntöisesti iloisia lomalaisia. Harvoin kukaan lomalainen on pahalla päällä tai haluaa valittaa asioista. Ja kuluneen kesän aurinkoinen sää suosi lomalaisten iloista mieltä.
 
Riikka Toropainen, myyntisihteeri

12.8.2013

MUUTOKSEN TUULIA

Keski-Karjalan yrityselämässä näkyy piristymisen merkkejä syksyn kynnyksellä. Uusia yrityksiä on syntynyt ja syntymässä yritys- ja työpaikkamenetysten tilalle. Alkuvuonna on perustettu yrityksiä hyvää tahtiin: kaikkiaan kaupparekisteriin on kirjattu 40 uutta yritystä, joista osa tulee työllistämään enemmän kuin yrittäjän itsensä. Hyvä näin.

Muutoksia on nähtävissä myös Kiteen keskustan liikepaikoilla. Marimekko ei jätä Kiteetä kokonaan, sillä uusi myymälä on avautumassa keskustaan. Uusia ravintola-kahviloita avautuu kesän mittaan parikin: Pajokka aloitti jo kesäkuussa ja Retroravintola Reino avaa loppukesästä ovensa Kupiaisen liikekeskuksessa.

Tyhjillään olevista liiketiloista käydään jatkuvasti neuvotteluja, joten toiveissa on saada nekin täyttymään ja luomaan lisätarjontaa paikallisiin palveluihin. Myös Tohmajärvellä 9-tien varressa Peijonniemen koululla on käynnistynyt uutta yritystoimintaa. Joulumarkkinoille on luvassa paikalliseen kuluttamiseen ja lahjahankintoihin kannustava kampanja, joka toivottavasti innostaa sekä yrittäjiä että paikallisia asukkaita osallistumaan.

Uusia tuulia on luvassa myös kuntiemme hallinnossa. Sekä Kiteellä että Rääkkylässä vaihtuu kunnanjohtaja, joten uusia näkökulmia lienee tulossa myös hallinnon suunnalta. Seudullisen yhteistyön toivoisi  elpyvän ennakkoluulottomasti myös johtoportaan kesken.

Mielenkiintoinen syksy tulossa monessa mielessä. Yritystoiminnassa ainakin vaikuttaa hyvältä. Ja hyviä uutisia todella kaivataan menetysten ja takapakkien jälkeen.
 
Suvi Spoof, seutumarkkinoija

12.6.2013

KESKI-KARJALAN KESÄÄ MEILLE KAIKILLE!

Olen selaillut ja lukenutkin paikallislehtien kesänumeroita. Vaikka työni puolesta seuraan, mitä palveluja omilla kylillä ja naapurikunnissa on ja mitä täällä tapahtuu, kesälehtien sisällöt yllättävät.

Keski-Karjalassa palvellaan monipuolisesti, tehdään yhtä sun toista, järjestetään erilaisia näyttelyitä, tapahtumia, tansseja, kilpailujakin, avataan museoiden ovet, leireillään ja risteillään laineilla ja maatiloilla. On Potsipäivää, Perinnepäivää, Värtsiläpäivää, Kihausta, Kelttien kesää, Rajarockia, Nallerockia, Rokkimamman mestaa, yhteislauluiltaa ja vieläpä kamarimusiikkia. On joogaleiriä, musiikkileiriä, kässäleiriä, ratsastusleiriä, pajunpunontaa ja kuutamomelontaa, kuntosuunnistusta, soutu-uistelukisaa, Ponutaivalta, Elomarkkinaa, Endurokisaa, luokkakokousta, kesäretkeä, kirjallisuustapahtumaa ja jopa kansallispukujen tuuletuspäivä.

Kesäsoittajat ovat valmiita viihdyttämään ja meijerien myymälät täynnä kesäherkkuja. Lähiruokaakin löytyy. Liikennemyymälä huolehtii sinusta ja autostasi. Pienyrittäjä Pöntisen bisnekset naurattavat Värtsilässä, Korpiroju Kiteellä tippuu toista kesää ja Hunttalan Matti pelaa vilunkipeliään Tohmajärvellä.

Osta kengät edullisesti ja kesäkraka kirppikseltä, levähdä luonnossa, kerää mustikat ja maista mansikat, poikkea pikkupuoteihin, leikkauta lettisi, hierota hartiat. Majoitu mukavasti. Lähde leffaan, muista museot, käväise kirkossa ja pistä polkaksi, löydä Puun Sielu, töllistele kätten töitä. Nauti hyvästä paikallisesta ruuasta. Muista vatsan tasapaino ja suojaa ihosi auringolta. Tarvittaessa apua apteekista. Tapaa tuttuja ja tuntemattomia. Anna aikaa itsellesi ja läheisillesi. Nauti kesästä ja kärpäsistä!
 
Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö

29.5.2013

MIELEN JOHTAMISELLA HYVINVOINTIA JA TEHOKKUUTTA?

Ihmisen mieli, samaan aikaan looginen ja mystinen. Kiehtova, jossain määrin pelottavakin, monimuotoinen ja monikerroksinen. Minun mieleni, sinun mielesi - jokaisella omansa, ainutlaatuisesti toimiva. Tiedostamme vain osan ajatuksistamme, useimmat meistä tunnemme ja hyödynnämme ainoastaan murto-osan mielemme sisällöstä ja mahdollisuuksista.

Mihin kaikkeen pystyisimmekään yksilöinä ja yhdessä, kun kehittäisimme mielemme johtamista - edistäisimme kaikilla ratkaisuilla ihmismielen toimintaa?

Osallistuin pari viikkoa sitten ’Mielen johtaminen organisaatiossa’ -luentoon, jonka piti Helena Åhman. Toivon aiheen herättävän keskustelua ja mahdollisesti myös rohkaisevan tekoihin, pieniinkin.

Mielen johtaminen eli omien ja toisten ajatusten, tunteiden ja toiminnan suuntaaminen haluttuun tai toivottuun suuntaan ei kuulosta ensi alkuun vaikealta. Lähtökohtana voi pitää keskustelukumppaninsa – työtoverin, työntekijän, esimiehen, yhteistyökumppanin – arvostamista ja aitoa läsnäoloa tilanteessa. Kuunnella ja oikeasti kuulla, mitä toinen sanoo. Ja jättää sanomatta. Teemme nimittäin tiedostamattakin paljon tulkintoja juuri toisen eleistä, ilmeistä ja äänenpainosta. Mielemme huomioi tulkintamme, ovatpa ne oikeita tai vääriä, ellemme tietoisesti pysähdy niitä käsittelemään. Väärät tulkinnat ja johtopäätökset voivat aiheuttaa ikäviä ja ei-toivottuja lopputuloksia, liiketaloudellisiakin menetyksiä ja tappioita.

Jokainen voi halutessaan kehittää mieltään rikkomalla totuttua ajatteluaan, rakentamalla tunteitaan ja selkiyttämällä tekemistään.

Ajattelun laadulla uskotaan olevan suora vaikutus sekä yksilön elämän että organisaation toiminnan laatuun. Ajattelutaitoaan voi kehittää, ajatteluaan voi tehostaa. Tärkeää on luoda ajattelulle tilaa ja virittää mielensä sekä johtaa aivonsa välillä uuteen ajatteluun, pois vanhoilta laduilta. Muokkaa ympäristöä, organisoi aivosi, tyhjennä ja altista mielesi, viritä ajatuksiasi ja tekojasi, leimaa ajatuksesi, ohita ajatteluvirheet. Mielikuvaharjoittelun on tutkittu olevan aivoille yhtä tehokasta kuin todellisen harjoittelun; aivot aktivoivat samoja hermoimpulsseja pelkässä ajattelussa kuin aidossa suorituksessa.

Hyvän tilanne- ja tunnetajun kehittäneet henkilöt pystyvät kääntämään ikävätkin tilanteet myönteisiksi kokemuksiksi itselleen ja muille. Omien ja toisten tunnetilojen tiedostaminen, oman kokemuksen säätelyn taito sekä toisten kokemuksiin vaikuttaminen ovat tunteiden johtamista. Tunteitaan voi ohjata ennen tilannetta ja tilanteessakin. Ennakkoon voi valikoida ajankohdan, tutustua ja muuttaa tilannetta, vaikuttaa odotuksiin ja herättää uteliaisuutta – esimerkiksi valikoimalla milloin, missä ja miten ottaa jonkin asian esille.

Mielikuvaharjoittelu toimii myös tunteiden ohjaamisessa. Tilanteessa tärkeää on ensin hyväksyä ja nimetä tunne. Tunteen kuunteleminen, huomion kääntäminen tunteesta, aktivoituminen, tulkinnan valikointi ja itsensä etäännyttäminen tilanteesta/tunteesta ovat seuraavat askeleet.

Tunteiden kieltäminen ei toimi, vaan vaatii paljon energiaa ja vie fokusta tilanteen havainnoinnista. Selkeästi ajatteleminen on vaikeaa, kun tunteet ovat voimakkaat. Aivojen energia menee tunnepuolelle järjen sijaan. Negatiivisia reaktioitaan johonkin asiaan tai ihmiseen kannattaa pohtia ja analysoida perimmäisen syyn ymmärtämiseksi ja mahdollisesti reagointitapansa muuttamiseksi. Kielteisiä tunteitaan kannattaakin hyödyntää muun muassa ajattelunsa tietoisena laajentajana tai tunnesiteiden luomiseen.

Myönteisten tunteiden on todettu edistävän onnistunutta suoritusta: ilo edistää luovuutta, kiinnostus aikaansaa oppimishalua, toivo edistää halua löytää ideoita paremman tulevaisuuden puolesta, kiitollisuus edistää halua antaa myönteisyyttä takaisin. Minä osaan, pystyn ja voin. Me tiedämme, kykenemme ja onnistumme. Itseään ja ympäristöään voi muuttaa, teko kerrallaan, pikkuhiljaa.

Tekemisen selkiyttämiseksi yksinkertaista tekemistä ja viesti selkeästi. Yksinkertaistamisen keinoja ovat poistaminen, vaihtaminen, uudelleen järjestäminen, luokittelu, alusta aloittaminen ja automatisointi. Toista, muotoile uudella tavalla, kertaa ja varmista, että viesti on ymmärretty halutulla tavalla.

Mielen johtaminen kuulostaa teoriassa melko yksinkertaiselta vaan harvoinhan teoria ja käytäntö täysin kohtaavat, vai mitä?

Kiireinen elämäntapa, alituinen liikkeellä olo ja paikasta tai tekemisestä toiseen siirtyminen väsyttävät ensimmäisenä mielemme tietoisen osan, järjen, toimintamme ohjaajan. Tuolloin tunteemme pääsevät vapaasti mellastamaan astuen ohjaajan rooliin. Jokainen lienee huomannut, kuinka väsyneenä reagoi esimerkiksi saamaansa kritiikkiin heti niin sanotusti karvat pystyssä helpommin kuin virkeänä. Åhman vertasi ihmismieltä elefanttiin ja sen ratsastajaan: Kun ratsastaja, ohjaaja on väsyneenä poissa pelistä, pääsee elefantti – koulutettu tai kouluttamaton – rellestämään ja aiheuttamaan tuhoa kuten oikea villieläin posliinikaupassa.

Onneksi harjoittelu, mielikuvissa ja todellisuudessa, kehittää jokaista tässäkin asiassa. Seuraavien hyvinvoinnin ja tehokkuuden hyppäyksien uskotaan tulevan ihmismielen hyödyntämisestä. Mielen johtamisen kehittämisellä ja taitamisella, ei manipuloinnilla, voimme edistää vuorovaikutuksemme sujuvuutta sekä tekemisemme loogisuutta ja organisointia. Ajattelun, tunteiden ja tekemisen tasapaino tuo hyvinvointia ja luo tehokkuutta.
 
Katariina Eskelinen, yritysneuvoja HYMY
 

23.5.2013

YHTEISTYÖTÄ ON JA EI OLE

Äskettäin kuulin kummia. Sosiaali- ja terveysalan pienyrittäjät tekevät Keski-Karjalassa tuloksellista yhteistyötä keskenään ja jopa kuntien kanssa. Iso kiitos tästä kuuluu kuulemma Ketin Hymy-hankkeen vetäjälle Katariina Eskeliselle. Minunkin pienet kokemukseni asiasta ovat myönteisiä, eli ei kun menestystä valitsemallanne tiellä.

Mitäs oppia tästä otamme? No, ainakin sen, että sote-yritykset varmistavat suotuisaa liikevaihtokehitystä ja asiakasvirran kasvua järkevällä yhteistyön avulla.

Olisikohan tässä opiksi otettavaa muillakin. Lapissa ja Kainuussa matkailuyritykset tahkoavat tulostaan suurelta osin antoisan yhteistyön avulla. Meilläkin lienee jotain orastavaa yhteistyötä ainakin Kesälahden suunnalla, mutta pientähän se on. Ääripäätä edustanee se yritys Kiteellä, joka kieltäytyy ottamasta ”kilpailevien” yritysten esitteitä näkyville oman yrityksensä tiloihin, muusta ”yhteistyöstä ”puhumattakaan.

Totta lienee sekin, ettei yhteistyö ole itsetarkoitus, mutta avain menestykseen se useimmiten on. Tästäpä tuli mieleen, että oletteko kuulleet viime aikoina avauksia keskikarjalaisten kuntien yhteistyöstä? Minä en ole tai ehkäpä olen nyt vain ollut uutispimennossa, kun tein tällaisen kysymyksen.
 
Ilpo Jorasmaa, toiminnanjohtaja
 
 

16.5.2013

KESÄASUKKAITA ODOTELLEN

Kesä on kohta täällä, aina yhtä odotettuna ja etenkin nyt pitkän talven ja kylmän kevään jälkeen. Rääkkylä on kesäpitäjä, sillä yli tuhat mökkiä takaa sen, että kyläraitti saa eloa kesää kohti mentäessä. Vilkkaimmillaan niinä muutamana sydänkesän viikkona juhannuksen jälkeen. Sitä elinvoimaa, mikä mökkiläisten mukana tulee koko Keski-Karjalan alueelle, ei kannata aliarvioida.

Osa yrittäjistä on jo tämän oivaltanut. Kesälauantaina pidetään parturiliikettä ja rautakauppaa auki. Ravintola palvelee pitkälle iltaan ja yöhön. Puutarhojen kesäkukka- ja mansikkakyltit ilmaantuvat tien vieriin. Mökkiläisten palvelujen tarve on lisääntymässä ja muuttumassa. Mökillä halutaan rentoutua ja harrastaa eikä viettää muutamaa kallisarvoista lomapäivää halkopinon tai pihanurmen kanssa puuhaten. Tämä antaa mahdollisuuksia uudenlaiselle palveluyrittämiselle. Kesäasukkaat tuovat myös kaivattua yleisöä moniin alueen tapahtumiin: kesäteatterit pyörivät, lavoilla tanssitaan ja rantakalaa syödään.

Mökkikansa on jakaantumassa kahtia. On niitä, joiden mökit ovat hyvin varusteltuja kakkoskoteja ja joissa vietetään yhä enemmän aikaa ympäri vuoden. Toinen joukko on niitä, joiden mökkeilyinto on hiipumassa. Omistajat saattavat olla jo iäkkäitä ja nuorempaa sukupolvea ei mökkeily kiinnosta. Mökki on päässyt huonoon kuntoon ja sen kunnostaminen ei ole enää järkevää.  

Rantakiinteistöille on kuitenkin ottajia. Jatkuvasti kysytään, onko mökkitontteja tai valmiita kesäasuntoja myytävänä. Mökkipaikka on varmasti rakas, mutta olisiko kuitenkin järkevää myydä se eteenpäin, mikäli aika siellä jää vähiin. Myös vuokraamismahdollisuutta vältellään turhaan. Etenkin kesäkuukausina kysyntää on paljon ja mökkiyrittäjien tuvat täynnä. Esimerkiksi Karelia Expertin mökkivälitys on olemassa oleva mahdollisuus antaa kesäasunto käyttämättömille ajoille markkinointiin ja myyntiin.

Rääkkylän kunnan ja vapaa-ajan asukkaiden vuotuinen tapaaminen pidetään tutussa paikassa, Paksuniemen alueella to 18.7. Tilaisuus on osa Maaseudun Sivistysliiton vesikiertuetta. Alueella on luvassa mukavaa ohjelmaa koko päiväksi  koko perheelle. Toivomme, että paikalle saapuisi paikallisten tuotteiden myyjiä ja palvelun tarjoajia esittelemään toimintaansa. Tilaisuuteen ovat tervetulleita myös kunnan vakiasukkaat!
 
Raita Joutsensaari, kehityssihteeri
 

Tänä kesänä kesäasukastapahtuma Paksuniemessä 18.7. 

7.5.2013

MAAHANMUUTTAJAN KOKEMUKSIA

Kun olen tavannut Suomessa uusia ihmisiä, ensimmäisesi he kysyvät minulta, missä asuin ja miksi päätin muuttaa Suomeen.

Olen syntynyt tavallisessa venäläisessä perheessä, minun äiti on opettaja ja isäni on palomies, minulla on vielä isosisko. Vartuin Etelä Venäjällä lämpimissä ja ystävällisessä kaupungissa Krasnodarissa, jossa vähän yli miljoona asukasta. Krasnodar sijaitsee noin 100 km Mustameren rannalta. Krasnodarin alueella on kansainvälinen satama Novorossiysk, Pohjois-Kaukasian vuoret ja öljytuotantoa. Myös meren rannalla on Sotsin kaupunki, siellä järjestetään talviolympialaiset 7.–23. helmikuuta 2014. Väestö ja ilmasto koko Krasnodarin alueella on vieraanvarainen ja ystävällinen.

Koulun jälkeen vuonna 1999 pääsin ammattikouluun ja 4 vuoden päästä sain ATK-teknikkodiplomin. Kaksi vuotta myöhemmin pääsin Kubanin Valtion Yliopistoon opiskelemaan sosionomiksi. Kun opiskelin ammattikoulussa, työskentelin iltaisin siivojana, kuriirina, tarjoilijana, sihteerinä. Koska minulla oli työkokemusta, ammattikoulun jälkeen sain hyvän työpaikan sihteerinä Kuban Valtion Lääketieteellisessä Akatemiassa. Pari vuoden päästä pääsin tietekonepalvelukeskukseen manageriksi ja vielä pari vuoden päästä sain vakinaisen työpaikan managerina isossa yrityksessä ”1C Company” Etelä Venäjän alueella ja sitten toimin johtajana koulukeskuksessa.

Monta vuotta sitten tapasin mieheni, kun hän tuli käymään lomalle isoäitinsä ja sukulaisiansa luo Kubanin alueelle. Muutin Suomeen yli kaksi vuotta sitten, koska aviomies asui ja työskenteli Kiteellä ja saimme kiltin pojan Antin syyskuussa 2011.

Kiteellä olen opiskellut suomen kieltä Kansalaisopistossa ja osaamiseni on keskitasoa. Muistan, että ensiksi kävelin Kiteentiellä sanakirja kädessä ja haluisin ymmärtää mainossanoja. Osaan puhua ja ymmärrän paremmin kuin ennen. Tänä vuona suunnittelen opiskelua ammattiopistossa merkonomiksi tai löytää työnantaja, joka haluaa oppisopimukseen ja kiinnostaa kehittää yhteistyötä Venäjän kanssa. Kieli kurssin aikana on kieli harjoittelu, kaksi viimeistä kertaa olen ollut KETIllä. KETIn tiimi on tosi mukava, he auttavat ymmärtämään erilaista käsitteitä suomeksi. Jaamme työkokemuksia, minusta se on tosi tärkeä, koska haluan olla pätevä asiantuntija.

Olen asunut Suomessa melko vähän aikaa ja voin sanoa, että suomalaiset ihmiset ovat luotettavia ja vakavia. Minun elämä on muuttunut kovasti, olen työtön, minulla on perhe, asun pienessä kaupungissa, minulla ei ole vapaa aikaa, naapurit ja tutut ihmiset puhuvat vieraalla kielellä. Mutta Kiteellä on rauhallisempi ja turvallisempi, minun poika on joka päivä perhepäivähoitopaikassa, hän juo puhdasta vettä ja maitoa, leikkii pihalla ja hymyilee ihmisille. Ensinnäkin olen äiti ja tiedän, että pojan on mukava asua Kiteellä Suomessa.

Maailmanlaajuiset luokitusyritykset kertovat korkeasta elämänlaadusta Suomessa, uskon heitä, ja mielestäni Suomen on lupaava maa, mutta myös minun kotimaa Venäjä kehittyy tosi nopeasti. Nyt on tullut aika ajatella yritysideoita yhdessä.
 
Tatiana Gopkalo, kieliharjoittelija KETIssä
 
 

KEHUMALLA PARAS

Kävimme aikoinaan Keski-Karjalan matkailuyrittäjien ja matkailun parissa työskentelevien kuntien ihmisten kanssa opintomatkalla Enonkoskella. Olimme kuulleet, että Enonkoskella yhteistyö sujuu naapuriyritysten kanssa ja on saatu aikaan usean eri yrityksen yhteisiä matkailun ohjelmapaketteja.

Käyntikohteista muistan kansainvälistäkin menestystä saaneen missin, myös Uukuniemen kunnanjohtajana työskennelleen Satu Östringin siskon lammasyrityksen, jossa lammas jalostettiin alusta loppuun. Mieleen jäivät kauniit villaneuleet, jotka olivat yrittäjän itsensä kutomia ja – kalliita.

Kävimme vanhassa savutuvassa, joka toimi tunnelmallisena ohjelman esittämispaikkana ja oli muutenkin mielenkiintoinen käyntikohde. Jotain ohjelmaakin meille esitettiin paikallisin voimin.

Puolestakymmenestä käyntikohteesta mieleen jäi myös yhteistyörenkaan ravintolapalveluita tuottava yritys, kartano ja sen emäntä. Varmastikin siksi, että emäntä oli Tohmajärveltä kotoisin ja heti löytyi ”kotoinen tunnelma” ja jotain yhteistä. Toki palvelu oli hyvää ja ruoka maukasta.

Pari muutakin yhteistyörenkaaseen kuuluvaa yritystä oli käyntikohteina, mutten enää pysty palauttamaan niitä mieleen. Eikä se ole tässä jutussa olennaistakaan. Olennaista on se – ja mikä jäi mieleen – että joka paikassa meidät otettiin ystävällisesti vastaan, esiteltiin mielenkiintoisesti ja terveen oman arvontuntoisesti oman yrityksen palveluita ja toimintaa. Ja kyseltiin, minnekä seuraavaksi on matka. Ja aina kehuttiin seuraava käyntikohde tyyliin: miten kaunis paikka, miten hyviä tuotteita tai hyvää palvelua sieltä saa tai miten mukava isäntä tai emäntä on.

Tässä olisi meille kaikille opiksi otettavaa. Liian usein kuulee vähäteltävän tai peräti paneteltavan paikallisia palveluita tai omaa kuntaa ja kotiseutua. Tiedämmekö ja tiedostammeko, mitä kaikkia palveluita omassa kunnassa tai Keski-Karjalan alueella on saatavilla? Mitä täällä tuotetaan? Mitä nähtävyyksiä tai käyntikohteita täällä on? Millaista kulttuuritarjontaa?  Mitä kaikkea voi harrastaa?

Milloin viimeksi kehuin yritystä, yhdistystä, kohdetta, kuntaa – ja ihmistä/ihmisiä sen takana? Tai kiitin saamastani hyvästä palvelusta? Niin – milloin?
 
Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö