Käyntikohteista muistan kansainvälistäkin
menestystä saaneen missin, myös Uukuniemen kunnanjohtajana työskennelleen Satu
Östringin siskon lammasyrityksen, jossa lammas jalostettiin alusta loppuun.
Mieleen jäivät kauniit villaneuleet, jotka olivat yrittäjän itsensä kutomia ja –
kalliita.
Kävimme vanhassa savutuvassa, joka toimi
tunnelmallisena ohjelman esittämispaikkana ja oli muutenkin mielenkiintoinen
käyntikohde. Jotain ohjelmaakin meille esitettiin paikallisin voimin.
Puolestakymmenestä käyntikohteesta mieleen jäi myös
yhteistyörenkaan ravintolapalveluita tuottava yritys, kartano ja sen emäntä. Varmastikin
siksi, että emäntä oli Tohmajärveltä kotoisin ja heti löytyi ”kotoinen tunnelma”
ja jotain yhteistä. Toki palvelu oli hyvää ja ruoka maukasta.
Pari muutakin yhteistyörenkaaseen kuuluvaa yritystä
oli käyntikohteina, mutten enää pysty palauttamaan niitä mieleen. Eikä se ole tässä
jutussa olennaistakaan. Olennaista on se – ja mikä jäi mieleen – että joka
paikassa meidät otettiin ystävällisesti vastaan, esiteltiin mielenkiintoisesti
ja terveen oman arvontuntoisesti oman yrityksen palveluita ja toimintaa. Ja kyseltiin,
minnekä seuraavaksi on matka. Ja aina kehuttiin seuraava käyntikohde tyyliin: miten
kaunis paikka, miten hyviä tuotteita tai hyvää palvelua sieltä saa tai miten
mukava isäntä tai emäntä on.
Tässä olisi meille kaikille opiksi otettavaa. Liian
usein kuulee vähäteltävän tai peräti paneteltavan paikallisia palveluita tai
omaa kuntaa ja kotiseutua. Tiedämmekö ja tiedostammeko, mitä kaikkia palveluita
omassa kunnassa tai Keski-Karjalan alueella on saatavilla? Mitä täällä
tuotetaan? Mitä nähtävyyksiä tai käyntikohteita täällä on? Millaista
kulttuuritarjontaa? Mitä kaikkea voi harrastaa?
Milloin viimeksi kehuin yritystä, yhdistystä,
kohdetta, kuntaa – ja ihmistä/ihmisiä sen takana? Tai kiitin saamastani hyvästä
palvelusta? Niin – milloin?
Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti