23.2.2016

MATKAILUN JOKU MUU

Kaikki tietävät, että Pohjois-Karjalan matkailu saadaan nousuun tuotepaketteja tekemällä. Tämä viesti on saatu kattavasti läpi. Harva tietää, että maakuntamme matkailu ei itse asiassa ole kiinni tuotepaketeista.

Pohjois-Karjalan matkailun kasvuohjelmassa on koottu osa maakunnan tuotetarjonnasta yksiin kansiin. Tuotepaketteja tai tarkemmin matkailutuotteita on koossa noin 60 sivua ja katalogi kattaa tarjonnasta ainoastaan pienehkön osan. Uskallankin väittää, että ongelmana eivät ole tuotteet tai niiden puuttuminen, vaan kiinnostuneiden ostajien löytäminen.

Tuotekatalogi ammattilaisten käyttöön

Katalogissa on useita tuotteita myös Keski-Karjalasta. Mukana ovat esimerkiksi hovi- ja kartanokierros pyöräillen, Kantele workshop, Savikon alueen hyvinvointimatkailutuote, yhteistuotteet Venäjän Karjalan kanssa ja taidepainotteinen lomapaketti Rääkkylästä. Tuotekatalogi on alueen kansainvälistä markkinointia varten suunniteltu ja englanninkielinen. Painettua katalogia jaetaan esimerkiksi matkanjärjestäjille ja mediavieraille, lisäksi se löytyy sähköisenä netistä. Tuotekatalogi poikkeaa tavallisista esitteestä siinä, että se on ammattilasten käyttöön suunniteltu myyntiesite.

Toki tuotteistamisessa on vieläkin parantamisen varaa. Töitä on tehtävä esimerkiksi siinä, että tuotekuvaukset saadaan kirjoitettua yhä paremmin myyvään muotoon. Lisäksi tuotteen tulee olla helposti ostettavissa ja sillä täytyy olla selkeä hinta. Monet matkailutuotteet syntyvät asiakkailta tulleiden ideoiden, toiveiden ja ennen kaikkea kysynnän mukaan. Jos on kysyntää, on helppo rakentaa tuotteita. Paljon vaikeampaa on rakentaa ensin tuote ja alkaa sen jälkeen etsiä sille asiakkaita. Tämä on mahdollista, mutta yleensä huomattavasti hitaampaa ja työläämpää.

Kun joku muu tekisi

Matkailualasta keskusteltaessa puheissa vilahtelee säännöllisin väliajoin mystinen Joku Muu, joka tulee esiin etenkin siinä vaiheessa, kun puhutaan esimerkiksi tuotepakettien rakentamisesta, markkinoinnista tai myynnistä. Olen huomannut, että Joku esiintyy etenkin matkailupuolen keskusteluissa, kenties muillakin aloilla.

Matkailualan yrittäminen vaatii usein todellista moniosaamista: yrittäjä on samalla siivooja, kokki, asiakaspalvelija, viihdyttäjä, remontoija, ideoija, naapurin olkapää ja yrityksen toimitusjohtaja. Matkailualalla, kuten muillakin toimialoilla, yrittäjät vastaavat silti viimekädessä itse omasta tuotteestaan: sen kehittämisestä, myynnistä ja markkinoinnista. Ei ole olemassa ”jotakin muuta”, joka keksisi liikeidean, tuotteistaisi sen ja lisäksi sekä myisi että markkinoisi tuotteen.

Tein äskettäin Keski-Karjalan alueella pienimuotoisen tutkimuksen matkailuyrittäjien itse tekemästä markkinoinnista ja myynnistä. Monet kertoivat, että tyypillisesti asiakkaat ottavat suoraan yhteyttä. Lisäksi myyntiä tulee esimerkiksi booking.comin tai jonkin muun vastaavan sivuston kautta. Omaa, aktiivista markkinointia on usein vain vähän.  

Perustyö on tehtävä itse

Matkailun alueorganisaatiot, hankkeet tai muut julkiset organisaatiot eivät voi tehdä yrittäjien omaa perustyötä heidän puolestaan. Perustyöhön kuuluvat laadukkaan yritystoiminnan lisäksi myös yrityksen tuotekehitys sekä myynti ja markkinointi. Yleiset organisaatiot tai hankkeet voivat tarjota avuksi työhön alueellista yhteismarkkinointia, työkaluja, kanavia ja keinoja yritystoiminnan kehittämiseen ja edistämiseen.

Meillä on maakunnassa monia aidosti hyviä matkailualueita, -paikkoja ja -tuotteita, mutta ne sijaitsevat sirpalemaisesti ympäri maakuntaa. Meillä on tuotteita, mutta ei täyttä varmuutta siitä, kuka on ostaja. Meillä on myös lukuisa joukko erikokoisia matkailuaihioita, jotka odottavat tekijäänsä. Usein nämä aihiot kuitenkin jäävät kesken tai unohtuvat, sillä niitä toimijoita, jotka tekevät matkailua liiketaloudellisin perustein, on rajallisesti. Meidän matkailumme on monilta osin ”kotikutoista” ja pientä, mutta sinänsä aitoa ja sydämellistä.  

Verkostoilla hyöty irti

Pohjois-Karjalan matkailun kasvuohjelmassa yhtenä tavoitteena on saada maakunnan toiminnasta yrittäjälähtöisempää, sillä todellinen kasvu tai muutos lähtee aina yrittäjistä. Kukaan ulkopuolinen ei kasvuun vaadittavaa päätöstä tai itse työtä pysty tekemään. Monet pienet matkailutoimijamme työskentelevät jo nyt omien voimavarojensa äärirajoilla. Aikaa, rahaa tai muita keskeisiä resursseja uudistumiseen, laajenemiseen tai kehitystyöhön ei yksinkertaisesti ole.

Näin ollen ainoa järkevä tapa kehittää matkailualaa, ainakin täällä reuna-alueilla, on pyrkiä muodostamaan matkailutoimijoista yrittäjä- tai yhteistyöverkostoja, jotka yhdessä lähtevät viemään heille tärkeää aluetta, tuotetta tai palvelua eteenpäin. Verkostojen rakentaminen ja ”samansieluisten” ihmisten löytäminen ei käy hetkessä. Matkailualan kehitys- ja markkinointityöstä puhuttaessa aikaikkuna on minimissään kolme vuotta eteenpäin. 

Se Joku Muu, jota niin kovasti huudellaan, löytyy itse asiassa yrittäjistä itsestään, todellisen ja kaikkia hyödyttävän yhteistyön kautta. 

Anna Jetsu, yrityskehittäjä, Pohjois-Karjalan matkailun kasvuohjelma

 

17.2.2016

KESKI-KARJALAN SEUTU ON EDELLEEN OLEMASSA

Tänään julkaistiin Rääkkylän kunnanjohtaja Tuula Luukkosen blogi, jossa kunnanjohtajan mielestä Keski-Karjalan seutukuntaa ei ole enää olemassa. Tämä ei pidä paikkaansa – ainakaan näin seudullisen toimijan näkökulmasta. 

KETI täyttää tänä vuonna 20 vuotta eli olemme jo pari vuosikymmentä tehneet seudullista työtä mahdollisimman tasapuolisesti koko alueella. Meillä on asiakkaita ja asiakasyrityksiä Rääkkylässä, kehittämishankkeissamme on Rääkkylä mukana, samoin erilaisia erillisprojekteja on tehty myös Rääkkylään. Aina tarpeiden mukaan. 

Samalla tavalla seudullisia toimijoita on Maaseudun kehittämisyhdistys Jetina, joka vastaavasti KETIn kanssa toimii koko alueella ja rahoittaa koko Keski-Karjalan hankkeita. Maaseutuhallinto on yhteinen, samoin musiikkiopisto. Ja paljon muuta kansalaisopistosta lähtien toimii yhteisen Keski-Karjalan nimen alla.  

Ruohonjuuritasolla siis yhteistyö toimii loistavasti. Toivottavasti siltoja ei nyt polteta keskinäiseltä yhteistyöltä ylilyönneillä, vaan pystytään asioista keskustelemaan edelleenkin hyvässä hengessä.

Suvi Spoof, seutumarkkinoija

5.2.2016

"KESKI-KARJALA EI KEHITY KESKITIETÄ KULKEMALLA"

Tänään käynnistyi seudullisen elinkeinostrategian uusiminen ensimmäisellä sparrauksella. Omalle porukalle jäi hyvin innostunut mieli tulevasta työstä – uusia ajatuksia ja näkökulmia nousi jo aloituskeskustelussa esiin. 

Alkuviikosta julkaistiin Timo Aron tutkimus alueiden elinvoimaindeksistä, jossa Keski-Karjala sijoittui huonoimman viidenneksen joukkoon Suomen seutukunnista. Vain Torniojokilaakso on meitä heikompi. 

Tulokset riippuvat luonnollisesti valituista mittareista, jotka Aron mukaan kertovat aluerakenteesta. Mittareina Aro käytti mm. bruttokansantuotetta, työllisyys- ja työttömyysastetta, keskituloja, huoltosuhdetta, verotuloja sekä kokonaisnettomuuttoa. Näillä mittareilla meillä ei siis kaksisesti mene. 

Keski-Karjalassa on paljon sellaista hyvää, jota ei voida oheisenkaltaisilla mittareilla mitata. Elämänlaatu esimerkiksi. Arki on helppoa, harrastaa voit melkein mitä vaan, palvelutkin pelaavat. Millä näitä mitataan? 

Mitä alueen elinvoima sitten tarkoittaa? Hyvinvointia, kasvua, kilpailukykyä, kannattavuutta, tuloksellisuutta, energisyyttä, ketteryyttä ja notkeutta muun muassa. Näin määrittelee Aro tutkimuksensa taustoissa. Tämän kevään aikana Keski-Karjalassa on mietittävä, miten seutumme elinvoima kasvaisi ja pystyisimme kasvattamaan yritysten ja työpaikkojen määrää. Mitä ovat ne linjaukset, joita elinkeinojen ja toimintaympäristön kehittämiseksi tavoitellaan – tuloksellisesti? 

Toivomme, että mahdollisimman moni osallistuu elinkeinostrategiatyöhön, jotta saisimme mahdollisimman paljon uusia näkemyksiä ja uusia avauksia. Uusiuduttava on, sillä ”entisellä tavalla saa vain entistä enemmän entistä”, kuten Petri Rajaniemi totesi tammikuisessa esityksessään elinkeinostrategian käynnistysseminaarissa. 

Työ käynnistyy työryhmissä helmikuussa ja kaikille avoin työseminaari järjestetään 13.4. Sinne joukolla mukaan!

Suvi Spoof, seutumarkkinoija

Ps. Ai niin otsikosta: se on MDI:n Janne Antikaisen twiitti sparrashetkemme tunnelmista.

3.2.2016

AINAKO OLTAVA ”INNOVATIIVINEN”?

Innovatiivisuus-sana tupsahtaa tänä päivänä silmien eteen melko monessa yhteydessä. Yritystoiminnan kehittämisessä yrityksiä patistetaan olemaan yhä enemmän innovatiivisia, jotta bisnekset pyörisivät paremmin. Yritysrahoituksessa ELY-keskus kohdistaa tukea ”innovatiivista osaamista edustaviin ja kasvupotentiaalia omaaviin aloittaviin ja toimiviin yrityksiin”. Erilaisten projektien/kehittämishankkeiden pitää sisältää innovatiivisia toimenpiteitä, jotta rahoitusta heltiää. On innovaatioseminaareja, -kilpailuja, oppikirjoja jne.

Innovatiivisuus-sana herättää monenlaisia reaktioita vastaantulijasta riippuen. Osalle innovaatio tarkoittaa keksintöä, jollaista ei toista maailmasta löydy ja rima olla innovatiivinen on vaatimattomaan perisuomalaiseen tapaan aika korkealla. Toisille innovatiivisuus on tietoinen toimintatapa havainnoida ja analysoida ympärillä olevaa maailmaa ja yhdistää yksin tai verkostojen avulla tietoa toiminnaksi, joka on pienemmässä tai isommassa määrin parempaa tai erilaista kuin nykyinen toimintamalli.

Wikipedia, tuo ehtymätön digimaailman tietolähde, määrittelee innovatiivisuuden lähellä luovuutta ja keksimistä olevaksi käsitteeksi. Usein innovatiivisuudella tarkoitetaan ominaisuutta, joka on kykyä ja halua luoda ja ottaa käyttöön uusia asioita eli tietynlaista uudistus- ja uudistumisvalmiutta. Innovatiivisuuden voidaan katsoa olevan luovuutta, johon liittyy käytäntöönsaattamispyrkimys. Esimerkiksi innovatiivisuudesta väitelleen Reijo Siltalan mukaan innovatiivisuus on monipuolista oppimista edellyttävää luovuutta, jolla on prosessiin tai tapahtumaan liittyviä positiivisia vaikutuksia käytännössä.

No siinäpä joitakin määrittelyjä termille. Jos tuon innovatiivisuus-sanan korostamisen jättää vähemmälle, niin minun mielestäni jokainen ihminen kyllä jossakin määrin käsittelee kuulemaansa, näkemäänsä, lukemaansa tai muilla tavoin keräämäänsä tietoa tietoisesti tai tiedostamattaan sellaiseksi käytännön toiminnaksi, joka pyrkii olemaan parempaa kuin ennen. Vaikka edes pienen pienen hitusen verran. Aktiivinen tiedonhankinta ja oppiminen, nykyisten toimintamallien kriittinen arvioiminen ja tavoitteellinen kehittäminen tuovat tietysti suurempia hyötyjä.

Vanha totuus on, että paikallaan pysyminen on taantumisen alku. Vastaus otsikon kysymykseen on siis: kyllä!

Pekka K. Vatanen, yritysneuvoja


Ps. Liikeideakilpailu käynnissä maaliskuun loppuun asti. Osallistumisohjeet www.startmeup.fi