18.2.2020

KUKKAKUHHAUSTA ODOTELLESSA

(kuva: ©Visit Karelia Harri Tarvainen).
Auringonpaisteella on ihmeellinen vaikutus ”puutarhakärpäsen puremalle” ihmiselle. Se laittaa selailemaan puutarhakirjoja ja taimikuvastoja talvellakin. Päätin lähteä vierailemaan yrittäjä Markku Halosen Karjalanruusun puutarhatilalle Rääkkylän Haapasalmeen.

Siellä poiketaan harvemmin talviaikaan, mutta päätin tehdä poikkeuksen. Tilalla järjestetään vuosittain kukkaihmisten tapahtuma, Kukkakuhhaus. Tästä täytyi lähteä kuulemaan lisää.

Yrittäjä Markku Halonen ja tilan harrastuskanalan kukko toivottivat vierailijan tervetulleeksi. Puutarhatilalla on viljelty jo 1990-luvun puolivälistä lähtien erilaisten hyötykasvien ja yksivuotisten kesäkukkien taimia.

Noin 80 % myynnistä on kasvihuoneissa esikasvatettujen taimien kevätsesongin tukkumyyntiä. Kesäkukkien taimilla voi täydentää pihan monivuotisia kukkaistutuksia. Ne sopivat erityisen hyvin englantilaistyyliseen ”Cottage Garden” -puutarhaan, joka on runsas, rehevä ja monivärinen. Hyötykasvit ja koristekasvit sijoitellaan sekaisin.

Ennen kuin taimet ovat valmiita myyntiin, on tehtävä paljon töitä. Talvi on yrityksen rutiinitöiden lisäksi puutarhan uusien ideoiden synnyttämisen ja monenlaisten valmistelevien töiden aikaa, kertoo Halonen. Kasvihuone on vielä lumihunnussa.

Taimimyynnin lisäksi yrittäjällä on syyskesällä yli 20 myyntipäivää tapahtumissa, joulupuodit Lieksassa ja Rääkkylässä, kuivakukkavarasto ja ”Kukkakuhhaus”-tapahtuma. Tilan kuivakukkavarasto inspiroi, kuivakukat ovat ihastuttavaa materiaalia monenmoiseen askarteluun ja koristeluun.

Elokuun lopulla tilasta tulee vuosittaisen tapahtuman, Kukkakuhhauksen, näyttämö. Se on pääsymaksuton, yrittäjälähtöinen, ilman ulkopuolista rahoitusta tuotettu yhteisöllinen maaseudun tapahtuma, jonka keskiössä on kesäkukkapelto. Se sai alkunsa hehtaarin kokoisella tyhjällä pellolla. Siellä tuumaillessaan Halonen päätti, että tehdään kesäkukkapelto ja kutsutaan kukkien ihastelijoita paikalle. Näin tehtiin. Tapahtuma on kasvanut avoimien ovien iltapäivästä kaksipäiväiseksi koko perheen tapahtumaksi.

Esikasvatetut taimet istutetaan pellolle kesäkuun alkuun mennessä kolmen henkilön käsityönä. Lajikkeita on runsaasti, useampi sata, ja värien kirjo huikea. Pellolta voi bongata muun muassa astereita, oppineiden kukkia, ikiviuhkoja, olkikukkia, auringonkukkia, leijonankitoja ja maloppeja. Kukintakausi on porrastetusti noin kahden kuukauden ajan, kuhahtaen parhaaseen loistoonsa elo-syyskuussa.

Kävijöiden antaman palautteen perusteella Kukkakuhhaus on mukavan kiireetön ja hyvähenkinen tapahtuma. Kukkapellolla käyskentely on yhtäaikaisesti rauhoittavaa, inspiroivaa ja virkistävää. Musiikki on keskeisellä sijalla. Kansallis- ja maalaisromanttiset, alueen kulttuurista ja tietysti kukista kertovat kappaleet soivat tapahtumassa.

Kävijät voivat ostaa valmiiksi sidottuja kukkakimppuja tai kerätä oman näköisensä suoraan pellolta. Kimppujen sitominen tehdään yhteistyössä alueen kukkakauppiaiden kanssa. Taitavaa työtä on mukava pysähtyä katselemaan. Monet ostavat kotiin viemisiksi myös valmiiksi kuivattuja kukkia myöhempää askartelua varten. Toinen toistaan kauniimpia kimppuja lähtee kotiin vietäväksi.

Kukkapelto on perhosbongareiden, valokuva- ja taideharrastajien paratiisi ja inspiraation lähde.

Tarjolla on myös esimerkiksi sadonkorjuuajan ja kädentaitajien tuotemyyntiä. Täällä saa myös olla jouten ja vain nauttia kiireettömästä kukkaisterapiasta, hyvästä seurasta ja maistuvasta paikallisesta tarjoilusta. Haapasalmen kyläyhdistyksen lohikeitto, Rasivaaran nuorisoseuran letut ja Rääkkylän maa- ja kotitalousnaisten kahvitarjoilu pitävät nälän loitolla.

Tapahtumassa yhdistyvät yhteisöllisyys, yrittäjyys, paikallisuus, hyvinvointi, puutarhaharrastus, maisemanhoito, luonnonsuojelu, kunnan elinvoiman vahvistaminen ja maaseudun kehittäminen.

Halonen kertoo tapahtumasta innostuneesti, eikä ihme, sillä se on hyvä esimerkki siitä, miten maaseudun yrityksen tai yksittäisen henkilön ruohonjuuritason ideasta voi syntyä koko kuntaa ja aluetta hyödyntävä useat toimijat kokoava kansainvälistäkin kiinnostusta herättänyt tapahtuma.

Viime vuonna tehtiin kävijäennätys: noin 3300 kukkien ihailijaa vieraili tilalla. Tänä vuonna vietetään tapahtuman 10-vuotisjuhlia (22.-23.8.).

Tapahtuman tulevaisuuden Halonen näkee valoisana. Kasvuhakuisuuden rinnalla halutaan kuitenkin pitää huolta siitä, että tapahtuman ilmapiiri on jatkossakin kävijöiden toiveiden mukaisesti lämminhenkinen ja kiireetön, ja sen keskiössä on edelleenkin upea kukkapelto. Kukkapellon ulkonäköä uudistetaan, laajentamisenkin mahdollisuuksia on.

Tämä vierailu on vakuuttanut minut niin, että ensi kesänä tulen nauttimaan kiireettömästä kuk-kaisterapiasta ja kerron Kukkakuhhauksesta myös muille kukkaihmisille.

 Kristiina Strandman, Rääkkylän viestintäagentti

14.2.2020

TÖITÄ VAIN HAUDANKAIVAJILLE?

Taas on Keski-Karjalaa muistettu madonluvuilla. Tällä viikolla julkistettu Talouselämä-lehden MDI:lta tilaama Aluekehityksenlaaja tilannekuva tarkastelee alueiden kehitystä erilaisten indikaattorien avulla.

Meille ennuste ei näytä hyvältä. Erityisesti huoltosuhteen osalta ennuste on Rääkkylälle ja Kiteelle synkkä. Väestöennusteen mukaan Kiteellä ja Rääkkylässä on vuonna 2040 yli 65-vuotiaita eläkeläisiä enemmän kuin työikäistä väestöä. Huoltosuhteen heiketessä kuntatalous kriisiytyy, asuntojen arvot romahtavat, palvelut huononevat ja poismuutto kiihtyy – on tutkijoiden skenaario. Ja osin jo toteutumassakin maaseutualueiden valtakunnallisena trendinä.

Näissä ennusteissa pahinta on se, että ne jo itsessään ruokkivat uskon puutetta alueen tulevaisuuteen. Kun joka tuutista toitotetaan, ettei täällä kannata asua ja elää – ainakaan enää 20 vuoden kuluttua -, muuttavat kaikki niin sanotusti kynnelle kykenevät kasvukeskuksiin. Kierre ruokkii itseään.

Joku jo viisastelikin, että täällä on kohta työpaikkoja vain hautausurakoitsijoille.

Mutta emme luovuta, emmekä lamaannu ennusteiden edessä. Keski-Karjalassa tehdään jatkuvasti kovasti töitä sen eteen, että alue kehittyy, täällä on työpaikkoja, työntekijöitä ja asuntoja sekä toimivat palvelut asukkaille, yrittäjille ja mökkiläisille. Alueen veto- ja pitovoimatekijöihin on yhä enemmän panostettava, jotta seudulle saadaan uusia asukkaita, työntekijöitä ja yrittäjiä. Valtiokin olisi saatava samoihin talkoisiin.

Kuten Rääkkylän vt. kunnanjohtaja Yrjö Eronen sanoi Karjalaisen haastattelussa (12.2.2020), trendit muuttuvat ja puhdas maaseutu ja vesistöt vielä houkuttelevat ihmisiä muun muassa ilmastonmuutoksen vuoksi. Esimerkiksi terveellisen lähiruuan tuottaminen ja ”live like a local” ja matkailun muut trendit tuovat meillekin uutta kävijä- ja kassavirtaa, kunhan vain osaamme nämä virrat oikein hyödyntää. Työvoimapulaan olisi rohkeasti haettava tekijöitä ulkomailta suunnitelmallisesti, jotta työyhteisöt säilyvät tuottavina.

Ennusteista huolimatta uskoa oman seudun tulevaisuuteen riittää. Pärjääminen vaatii yhteistyötä ja sitä kuuluisaa yhteistä hiiltä, johon kaikki puhaltavat. Onko naiivia uskoa, että täällä eletään hyvin vielä 2040-luvullakin?

Suvi Spoof, seutumarkkinoija

6.2.2020

HÖMPPÄHEINÄÄ JA SUPERFOODIA

Tammikuun pimeässä, varhaisena torstaiaamuna lähdimme Parasta Rääkkylää -hankkeen opintomatkalle kohti Lappeenrantaa, Hyvinkäätä ja Jokioista. Vierailukohteitamme olivat Kaskein marja Lappeenrannassa, Knehtilän luomutila Hyvinkäällä ja Luonnonvarakeskuksen (LUKE) toimipiste Jokioisilla. 

Tuumin matkalla lähtiessä, että tarvitsen päivitystä tämän päivän elintarviketuotannosta ja ymmärtämystä, missä maataloudessa ollaan nyt menossa. Omista alan opinnoista on vierähtänyt usea vuosikymmen. Silloin puhuttiin luomusta vain harvojen tilojen vaihtoehtona. Erikoisviljely ja liitännäiselinkeinot olivat silloin pinnalla ja niihin kannustettiin, koska maidon, viljan ja lihan ylituotannosta piti päästä eroon. 

EU:hun siirtyminen vuonna 1995 toi isoja muutoksia elintarviketuotantoon. Kilpailuasema muuttui hetkessä Euroopan laajuiseksi, sadon määrällä ei ollut enää niinkään merkitystä, koska hehtaarikohtainen tukipolitiikka kannusti laajaperäiseen viljelyyn.  Aktiivitilojen määrä on vähentynyt, jatkajat viljelevät yhä suurempia pinta-aloja ja hoitavat isompia karjoja. 

Ilmaston muutos ja ympäristötietoisuus ovat laittaneet maataloutemme jälleen uuden eteen. Viljelijän on toiminnassaan otettava huomioon oman toiminnan vaikutus ympäristöön. Tästä saimme oivan esimerkin Hyvinkäällä. Knehtilän luomutilalla pyritään uudenlaisella yhteistyömallilla - ravinne- ja energiaomavaraisella agroekologisella symbioosilla - tuottamaan ruokaa ja energiaa ekologisesti sekä taloudellisesti kierrättämällä paikallisia resursseja. 

Tilan pelloilla viljellään kauraa ja heinää. Omat tuotteet jalostetaan mm. hiutaleiksi ja mysleiksi. Vanhassa navetassa pidetään tilausravintolaa ja pihapiiriin on suunnitteilla yhteistyökumppaneiden kanssa leipomo.  Heinästä tehdään biokaasua, jonka tankkauspiste sijaitsi tilalla. Tilan toiminta kiinnostaa tällä hetkellä paljon vierailevia ryhmiä, joita tulee Suomen lisäksi myös ulkomailta. 

LUKE:lla saimme tietopaketin tämän hetken kiinnostavimmista tutkimuskohteista: mm. kaurasta ja   elintarvikkeiden terveysvaikutuksista. Kuulimme myös infoa, kuinka luomutuotteiden markkinointia edistetään. Tutustuimme tutkimustiloihin, joissa on yrittäjien mahdollista testata omia tuotteittaan ennen tuotannon käynnistämistä. Selväksi tuli, kuinka pitkä tie saattaa elintarvikkeella olla valmiiksi tuotteeksi kaupan hyllylle ja lopulta kuluttaja ruokapöydälle. 

Kaura on nyt hittituote. Markkinoilla on yhä enemmän kauratuotteita ja myös vientituotteena siinä on isoja mahdollisuuksia. Valoisat kesät tekevät Suomessa kasvatetusta kaurasta erikoislaatuisen. Terveyspommeja ovat myös suomalaiset omenat, joiden kuorissa on runsaasti terveyttä edistäviä aineita ja tutkimalla löytyy koko ajan lisää uusia suomalaisia superfoodeja. 

Kaskein Marja kuuluu Itä-Suomen suurimpiin marjojen jalostajiin. Tuotanto on laajentunut kahdessa sukupolvessa torikaupasta tehdasmaiseen tuotantoon. Heillä on tuotevalikoimassa mm. mehuja ja pakastekuivattuja marjoja. Yrittäjä toi selkeästi esille, kuinka arvokas ominaisuus suomalaisten marjojen puhtaus on.  Hän näki suomalaisella marjoilla, etenkin luomulla, oivalliset markkinanäkymät. Haasteena on tällä hetkellä raaka-aineen saatavuus. Luonnon marjojen keräämisen organisointi on vuosittain iso ponnistus ja se ei onnistuisi ilman ulkomaisia poimijoita.  

Kotimatkalla kävimme vielä Iitin suoramyyntitorilla, joka oli 20-vuotisen uransa kunniaksi remontoinut ja laajentanut tilat uuteen uskoon. Tarjonta oli kattava ja jokainen sai sieltä kotiin viemisiä. 

Opintomatka oli onnistunut. Se antoi ainakin minulle kaivattua tietoa, mihin suuntaan maataloutta ja elintarviketuotantoa tulisi suunnata. Keskustelut muiden retkellä olleiden kanssa toivat konkretiaa, mihin meillä on oikeasti mahdollisuuksia esim. marja-alojen lisäämisessä ja uusien kasvien viljelykokeiluissa.  

Elintarvikkeiden jatkojalostuksessa isot toimijat pystyvät tehokkuuteen ja suuriin volyymeihin. Niiden rinnalla on mahdollista myös pienten yrittäjien pärjätä yhteistyöllä, markkinointiosaamisella ja pitkäjänteisyydellä. 

Peltoa Rääkkylässä ja muualla Keski-Karjalassa riittää. EU-ajan suosikkikasvi ”hömppäheinä” on mahdollista vaihtaa herukkaan, mansikkaan, kauraan ja muihin superkasveihin. Hömppäheinälläkin voi olla sijansa, viljelykierrossa ja ehkä biopolttoaineen raaka-aineena. Se onkin sitten jo toisen jutun aihe. 

Raita Joutsensaari, kehityssihteeri