Sonja Päivinen (33) muutti joulukuussa takaisin Kesälahdelle lähes kymmenen etelässä vietetyn vuoden jälkeen. – Lähdin etelään töiden perässä eikä tarkoitus ollut jäädä pysyvästi, vaan mielessä on koko ajan ollut halu palata. Kotiudu-kampanjan elokuinen kirje oli ns. viimeinen pisara, jotta sain ratkaisun tehtyä.
Sonja opiskeli peruskoulun jälkeen kokiksi ja
metsäkoneen kuljettajaksi. – Tein eripituisia pätkiä eri työnantajilla, mutta
vakituista työtä ei tuolloin löytynyt. Hain ja pääsin Helsinki-Vantaan
lentokentälle turvatarkastustöihin, joissa hommissa sitten vierähtikin yli
yhdeksän vuotta.
- Työ itsessään oli mielenkiintoista ja työyhteisökin
mukava, mutta 3-4 vuoden välein tehdyt turvatarkastusten isot kilpailutukset
vaihtoivat työnantajaa, työtapoja ja -porukkaakin liian tiuhaan. Työ oli
etupäässä jaksotyötä 12 tunnin vuoroissa. Tykkäsin jaksotyöstä, koska pitkien
työvuorojen vastapainona olleilla pitkillä vapailla pääsin aina tänne Kesälahdelle.
”Kun voisikin olla pamu”
- Olin jo useita vuosia pohtinut muuttoa takaisin,
koska etelässä oli oikeastaan vain työ enkä viihtynyt ainaisessa kiireessä ja
metelissä. Sain pari vuotta sitten jo maakuntaliiton kampanjan Hanke Akilta paluumuuttaja
(pamu) -postia ja silloin olin yhteydessä Pohjois-Karjalaan, mutta jäi vielä
lähtemättä.
- Elokuussa tullut Kotiudu Keski-Karjalaan –kampanjan
kirje sai minut toimimaan. Soitin Spoofin Suville ja alettiin selvitellä, miten
saisin toimeentulon täällä järjestettyä. Asunto oli jo odottamassa
Kesälahdella.
Jatkajaksi perheyritykseen
- Tällä hetkellä kouluttaudun jatkamaan metsäalan
perheyrityksessämme. Vanhemmat ovat jäämässä yrityksestä tänä vuonna eläkkeelle
ja me veljen kanssa ottamassa vetovastuun.
- KETIn Kipinoisen
Päivin kanssa mietittiin sopiva vaihtoehto toimeentuloon ns. kisällivaiheessa
ja olen nyt TE-toimiston työkokeilutuella harjoittelemassa taloushallinnon
tehtäviä yrityksessämme. Lisäksi harjoittelen myös ajopuolen hommia ja aion
suorittaa C-kortin, jotta pystyn olemaan kiireapuna kuljetuksissa.
- Pelottaahan tämä, pärjäänkö, mutta en onneksi ole
yksin. Vanhemmat ja yrityksessä 15 vuotta työskennellyt isoveli ovat tukena
uutta opetellessa. Arvostan suuresti vanhempieni ja isoveljeni ammattitaitoa ja
osaamista. Ja ammattitaitoiset kuskitkin minua toivottavasti koulivat koneiden
kanssa.
- Vapaa-aikana uskallan lenkkeillä pimeälläkin, kun
ei tarvitse pelätä niin kuin etelässä. Ratsastuksenkin voisi taas aloittaa
nuoruusvuosien jälkeen. Hiljaisuus, kiireettömyys ja rauha ovat parasta täällä.
Ja tiedän, että etelästä olisi paljon palaajia, jos sopivia työpaikkoja olisi.
Suvi Spoof, seutumarkkinoija