Joka kesä melkeinpä joka paikkakunnalle nousee kesämatkailuneuvontapisteitä opastamaan matkailijoita. Onneksi näin onkin, sillä vaikka ihmisillä on älykännykät, karttasovellukset, hakupalvelut ja vertaisvinkit netistä, ei kasvokkain tapahtuvaa asiakaspalvelua voi korvata.
Tänä kesänä sain olla hetken töissä matkailuneuvonnassa ja taas muistui mieleen, miten mukava, monipuolinen ja vaativa työ se onkaan. Sai auttaa ihmisiä moninaisissa pulmissa, etsiä vastauksia yksinkertaisiin ja vaikeisiin kysymyksiin, puhua kielillä (monesti elekielellä), esitellä omaa ja vierastakin paikkakuntaa, puhua asiaa ja asian vierestä.
Haastavan työstä tekee myös se, että toiveita on monenlaisia ihmisistä riippuen: Jotkut haluavat palvelua kasvokkain ja toiset taas odottavat, että matkailuneuvoja lähtee tauolle, että voi itse rauhassa etsiä haluamansa esitteet. Toiset tulevat tenttaamaan yleistietoja, että tietääköhän tuokaan yhtään mitään ja toiset tulevat juttelemaan niitä näitä. Toisilla on tarkka ajatus, mitä vierailullaan tekevät, hakevat sen tietyn tiedon ja poistuvat. Toiset ovat lomailemassa ilman tarkempaa suunnitelmaa ja ovat valmiita ottamaan vastaan tekemisehdotuksia.
Mitä ominaisuuksia matkailuneuvojalla sitten pitäisi olla? Monesti listalla on kielitaito, paikkakunnan tuntemus, ulospäin suuntautuneisuus ja puheliaisuus. Itse ajattelen, että tärkein ominaisuus on asiakaspalvelutaito, taito kohdata ihminen. Jos tämä toimii, kaikki muukin onnistuu. Jos asiakkaana on sellainen, jonka kieltä ei osaa puhua, voi palvella onnistuneesti vaikka elekielellä. Kun asenne on kohdallaan ja tekee kaikkensa asiakkaan palvelemiseksi, on onnistunut.
Mutta myös tietoa tarvitaan tai ainakin tietoa siitä, mistä tieto löytyy. Tässä me kaikki - kunnat, yritykset, matkailuyritykset, kaupat, erikoisliikkeet, yhdistykset - voimme olla apuna ja tukena matkailuneuvojille. Toimitetaan tietoa ja esitteitä. Kerrotaan tapahtumista, tuotepaketeista, tekemisistä, palveluajoista, konserteista ja pidetään kotisivut ajan tasalla.
Keski-Karjalan kunnilla on kaikilla käytössään Menoinfo-tapahtumakalenteri. Tapahtumakalenteri on maakuntalehtien omistama ja tiedot leviävät laajalti koko Suomeen. Matkailuneuvojat käyttävät tapahtumakalenteria tapahtumien markkinointiin ja olisi tärkeää, että koko alueen tapahtumat olisivat mahdollisimman kattavasti merkitty kalenteriin.
Vaikka kesä aina loppuu aikanaan, matkailuneuvonta ei lopu - se on ympärivuotista toimintaa. Neuvontaa tehdään koko ajan ja tietoakin tarvitaan koko ajan. Pidetään omalta osaltamme huoli siitä, että on tietoa mitä jakaa ja tältäkin osin pidetään seutu vetovoimaisena ja houkuttelevana paikkana.
Satu Juntunen, hallintosihteeri
21.8.2015
17.8.2015
TÄMÄ KESÄ, HYVÄ KESÄ
Siellä, missä pari tuttua tai tuntematontakin tapaa toisensa, puhe alkaa usein säästä, tai kelistä, kuten nykyään melko yleisesti virheellisesti sanotaan. Tänä kesänä voivotellaan erityisesti kesän kylmyyttä ja sateisuutta. Mutta on tällaisella vähäaurinkoisella ja pilvisellä, paikoin runsassateisellakin kesällä omat hyvät puolensa.
Kuulun niihin, joista kuluva kesä on ollut hyvä. Eipähän ole tarvinnut joka päivä kastella kukka-amppeleita tai kurpitsakompostia, kasvimaata ei kertaakaan. Hiekkaperäisen tontin nurmikko on pysynyt vihreänä, perennat ja pensaat kukoistavat ja lehtipuutkin ovat vielä täydessä vihreydessään. Ja jos on pientä kastelua aurinkopäivinä ja poutajaksoina, joita niitäkin on ollut, tarvittu, rännin aluskorvoissa on vettä riittänyt.
Marjasato on tavallista parempi. Monena kuivana kesänä metsämansikoita on vain maistiaiseksi, nyt niitä sai mättää suuhunsa kourakaupalla. Metsävatut ovat hyväkokoisia ja ”vähämatoisia”. Vatun tämän vuotinen vahvakasvuinen versosto lupailee runsasta satoa ensi kesäksikin. Jotkut ovat keränneet mustikoita kymmeniä litroja – niitä kun on - eikä itikoista ole ollut pahemmin riesaa. Ja sienistä ainakin kanttarelleja näyttää nousevan runsaasti.
Sateisella ja pilvisellä säällä on myös mukava olla töissä, kun ei ole liian kuuma. Hellepäivät hikoiluineen eivät muutenkaan ole kaikille herkkua, osa ihmisistä suorastaan kärsii helteistä. Sateen jälkeen ilma on raikasta ja helppoa hengittää.
Sateella voi syventyä ”tupahommiin”, lämmittää uunin ja paistaa marjapiirakan, lukaista kirjan. Tai tehdä rästiin jääneitä askareita, käväistä naapurissa, lähteä reissuun…
Tiedän toki, että paikoin veden runsaudesta on kärsitty. Maatiloilla kylvöt ovat voineet viivästyä. Heinän teko on ollut yhtä ”takkuamista” ja esikuivatun säilörehunkin teossa vaikeuksia. Tie tai maasto ei kestä koneita, rakennusurakat ovat viivästyneet jne. Mutta tavan tallaajan, jonka elanto ei riipu luonnon oloista, kannalta tämä kesä meillä Keski-Karjalassa on ollut ”ihan hyvä”.
Mieleen muistuu Päivikki Palosaaren, leviläisen matkailuyrittäjän, vastaus toimittajan kysymykseen, miten he oikein pohjoisen kylmissä oloissa pärjäävät: Kylmyyttä vastaan voi suojautua pukeutumisella. Kuumuus olisi pahempi juttu.
Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö
Kuulun niihin, joista kuluva kesä on ollut hyvä. Eipähän ole tarvinnut joka päivä kastella kukka-amppeleita tai kurpitsakompostia, kasvimaata ei kertaakaan. Hiekkaperäisen tontin nurmikko on pysynyt vihreänä, perennat ja pensaat kukoistavat ja lehtipuutkin ovat vielä täydessä vihreydessään. Ja jos on pientä kastelua aurinkopäivinä ja poutajaksoina, joita niitäkin on ollut, tarvittu, rännin aluskorvoissa on vettä riittänyt.
Marjasato on tavallista parempi. Monena kuivana kesänä metsämansikoita on vain maistiaiseksi, nyt niitä sai mättää suuhunsa kourakaupalla. Metsävatut ovat hyväkokoisia ja ”vähämatoisia”. Vatun tämän vuotinen vahvakasvuinen versosto lupailee runsasta satoa ensi kesäksikin. Jotkut ovat keränneet mustikoita kymmeniä litroja – niitä kun on - eikä itikoista ole ollut pahemmin riesaa. Ja sienistä ainakin kanttarelleja näyttää nousevan runsaasti.
Sateisella ja pilvisellä säällä on myös mukava olla töissä, kun ei ole liian kuuma. Hellepäivät hikoiluineen eivät muutenkaan ole kaikille herkkua, osa ihmisistä suorastaan kärsii helteistä. Sateen jälkeen ilma on raikasta ja helppoa hengittää.
Sateella voi syventyä ”tupahommiin”, lämmittää uunin ja paistaa marjapiirakan, lukaista kirjan. Tai tehdä rästiin jääneitä askareita, käväistä naapurissa, lähteä reissuun…
Tiedän toki, että paikoin veden runsaudesta on kärsitty. Maatiloilla kylvöt ovat voineet viivästyä. Heinän teko on ollut yhtä ”takkuamista” ja esikuivatun säilörehunkin teossa vaikeuksia. Tie tai maasto ei kestä koneita, rakennusurakat ovat viivästyneet jne. Mutta tavan tallaajan, jonka elanto ei riipu luonnon oloista, kannalta tämä kesä meillä Keski-Karjalassa on ollut ”ihan hyvä”.
Mieleen muistuu Päivikki Palosaaren, leviläisen matkailuyrittäjän, vastaus toimittajan kysymykseen, miten he oikein pohjoisen kylmissä oloissa pärjäävät: Kylmyyttä vastaan voi suojautua pukeutumisella. Kuumuus olisi pahempi juttu.
Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)