AINAKO OLTAVA ”INNOVATIIVINEN”?

Innovatiivisuus-sana tupsahtaa tänä päivänä silmien eteen melko monessa yhteydessä. Yritystoiminnan kehittämisessä yrityksiä patistetaan olemaan yhä enemmän innovatiivisia, jotta bisnekset pyörisivät paremmin. Yritysrahoituksessa ELY-keskus kohdistaa tukea ”innovatiivista osaamista edustaviin ja kasvupotentiaalia omaaviin aloittaviin ja toimiviin yrityksiin”. Erilaisten projektien/kehittämishankkeiden pitää sisältää innovatiivisia toimenpiteitä, jotta rahoitusta heltiää. On innovaatioseminaareja, -kilpailuja, oppikirjoja jne.

Innovatiivisuus-sana herättää monenlaisia reaktioita vastaantulijasta riippuen. Osalle innovaatio tarkoittaa keksintöä, jollaista ei toista maailmasta löydy ja rima olla innovatiivinen on vaatimattomaan perisuomalaiseen tapaan aika korkealla. Toisille innovatiivisuus on tietoinen toimintatapa havainnoida ja analysoida ympärillä olevaa maailmaa ja yhdistää yksin tai verkostojen avulla tietoa toiminnaksi, joka on pienemmässä tai isommassa määrin parempaa tai erilaista kuin nykyinen toimintamalli.

Wikipedia, tuo ehtymätön digimaailman tietolähde, määrittelee innovatiivisuuden lähellä luovuutta ja keksimistä olevaksi käsitteeksi. Usein innovatiivisuudella tarkoitetaan ominaisuutta, joka on kykyä ja halua luoda ja ottaa käyttöön uusia asioita eli tietynlaista uudistus- ja uudistumisvalmiutta. Innovatiivisuuden voidaan katsoa olevan luovuutta, johon liittyy käytäntöönsaattamispyrkimys. Esimerkiksi innovatiivisuudesta väitelleen Reijo Siltalan mukaan innovatiivisuus on monipuolista oppimista edellyttävää luovuutta, jolla on prosessiin tai tapahtumaan liittyviä positiivisia vaikutuksia käytännössä.

No siinäpä joitakin määrittelyjä termille. Jos tuon innovatiivisuus-sanan korostamisen jättää vähemmälle, niin minun mielestäni jokainen ihminen kyllä jossakin määrin käsittelee kuulemaansa, näkemäänsä, lukemaansa tai muilla tavoin keräämäänsä tietoa tietoisesti tai tiedostamattaan sellaiseksi käytännön toiminnaksi, joka pyrkii olemaan parempaa kuin ennen. Vaikka edes pienen pienen hitusen verran. Aktiivinen tiedonhankinta ja oppiminen, nykyisten toimintamallien kriittinen arvioiminen ja tavoitteellinen kehittäminen tuovat tietysti suurempia hyötyjä.

Vanha totuus on, että paikallaan pysyminen on taantumisen alku. Vastaus otsikon kysymykseen on siis: kyllä!

Pekka K. Vatanen, yritysneuvoja

Ps. Liikeideakilpailu käynnissä maaliskuun loppuun asti. Osallistumisohjeet www.startmeup.fi