POHJOLAN SALATTU HELMI

Aseman koulu vuonna 2009.

”Aivan ihana!” ”Täällä sopii juosta ympäriinsä!” Nämä ovat otanta kuulemistani ihasteluista, joita ystäväni ja tuttavani toteavat Aseman vanhalla koululla käydessään. Ostin Tohmajärven kunnalta koulurakennuksen tontteineen halpaan hintaan vuonna 2012, tarjouksien typistyessä yhteen tarjoajaan eli minuun. 

En ollut erityisemmin etsinyt kesämökkiä tai muutakaan asuntoa mistään, koska asuin silloin vielä rapakon takana perhesyistä. Olen lisäksi alun perin kitteeläinen, eli Kiteeltä – Tohmajärven naapuripitäjästä – kotoisin. Tarjoukseni kuitenkin hyväksyttiin ja hetkellisesti kokemani paniikin jälkeen kauppa hoidettiin edesmenneen isäni avustuksella valtakirjalla. Yhtäkkiä ”pyytämättä ja yllättäen” omistin yli 350-neliöisen vanhan koulun Tohmajärven Asemalta!

Kakkoskotina vanha koulu

Aseman seutu on Suomen itärajan läheisyydessä, melkoisessa korvessa monen mielestä. Jo hokemaksi tullut asunnonostopäätökseen vaikuttava houkutteleva sijainti (location, location, location) ei juuri päde ostamaani kouluun. Seutu oli aikoinaan kukoistava tehdasmiljöö, mutta liiketoiminnan hiipuminen ja väen lähteminen jättivät jälkensä maisemaan.

Vuonna 1929 valmistunut Aseman koulu kaipasi uutta mahdollisuutta. Teimme sitten isän kanssa sotasuunnitelman, jolla koulu saataisiin kunnostettua. Isäni osallistuminen projektinjohtajana mahdollisti monipolvisen ja pitkän korjausprojektin. Vuosien varrella tehdyt isot remontit olivat osin peruuttamattomasti muuttaneet rakennuksen henkeä ja alkuperäistä järkirakentamista. Saneerausta tehtiin erissä viiden vuoden ajan, vuoden 2012 alusta lähtien näihin päiviin asti (yläkerran huoneiston valmistuessa). Lopputulokseen olen ollut aika tyytyväinen! Joka kerta kun astun koulun saliin, voin vain huokaista tyytyväisyydestä.

Pari vuotta sitten aloin tehdä historiaselvitystä koulustani. Pikkuhiljaa minulle, Tohmajärven ulkopuolelta tulleelle, alkoi valjeta Aseman tarina mahtavine tehdasmiljöineen laajemminkin. Tästä lähti sattuman kautta vyörymään lumipallo, joka kulminoitui historialliseen valokuvanäyttelyyn ”Tohmajärven Tehdasosuusliike 110 vuotta – Aseman seudun elämää ja historiaa” koulullani. Avajaiset näyttelylle oli Avoimet kylät –päivässä 10.6.2017, jolloin avasin myös lapsuudenystäväni Minna Rautiaisen (Runnoilijan) kanssa Runometsäpolun kouluni metsään.

Keväällä 2017 aikani meni melko pitkälti näiden kahden ponnistuksen aikaansaamiseksi: rahoituksen hakemista, suunnittelutyötä, tekijöiden etsimistä ja toteutuksen organisointia. Satoja sähköposteja ja sosiaalisen median hyödyntämistä! Ilolla voinen todeta, että ponnistelu palkittiin runsaalla osallistujamäärällä avajaisissa. Molemmat produktiot jatkavat seuraaviin askeleihin ajallisten ja rahallisten resurssien myötä.

Haasteita ja ratkaisuja

Äkkiseltään ajateltuna muutto Keski-Karjalaan voi tuntua hurjalta: mitä siellä edes on? Yliopistolla opiskellessani tunsin osakunnasta joitakin opiskelijapariskuntia, jotka lähtivät rakentamaan valmistumisen jälkeen elämäänsä takaisin Pohjois-Karjalaan. Minun piti lähteä vielä kauemmas, jotta näkisin lähelle! Vasta vuodet rapakon takana herättivät todellisen kaipuun Suomeen ja erityisesti itään. Kiteellä vietetty lapsuus ja nuoruus vaarakarjalaisessa maisemassa harjujen ja vesien keskellä iskostuivat sillä seurauksella sieluuni, että tulo Tohmajärven Aseman seudulle tuntui kuin paluulta kotiin.

Olen kuullut myös kommentin, että ”tiesinhän mie, jotta routa porsaan kottiin ajjaa”. Mutta kyseessä ei ole routa ja possuksi muuttuminenkin on vielä vaiheessa. Eikä sitä kukaan tiennyt, vähiten minä itse, että sydämeni oli aina halunnut takaisin tukikohtaansa Keski-Karjalaan!

Pohjolan salattu helmi

Nyt olen saanut vuosia jo kertoa ulkomaalaisille tutuilleni Pohjolan Narniasta ja sen salatusta helmestä rajan pinnassa. Salattu siksi, että kaikista matkailunedistämisyrityksistä huolimatta edes Koli ei ollut tuttu kiinalaiselle naapurilleni (jonka puoliso sentään järjesti ammatikseen kiinalaisille turistiryhmille matkoja Suomeen). Saammepahan ainakin nauttia rauhassa kauneimmasta ja hiljaisimmasta kesästä, joka muuten on Tohmajärvellä ja Kiteellä harvinaisen lämmin muuhun Suomeen verrattuna (oma havaintoni vuosien varrelta). Harvinaisia ukonhattulehtoja löytyy näiltä alueilta siksi, että kallioperä on poikkeuksellisen ravinteikasta Keski-Karjalassa.  

Mutta suistutuksen rinnalla on tuotava esiin haasteita, joita itse työ- ja perhe-elämän kiireisimmässä vaiheessa olen kokenut ongelmallisena koululla eri aikoja asuneena. Internet-yhteyksistä ei mielestäni pitäisi tarvita valittaa missään, mutta todellisuudessa olen välillä tuskaillut ”palkkien puuttumista”. Työni on sen luonteista, että ilman nopeinta yhteyttä työ alkaa pian takkuilla. Netti tuo maailman ja mitä erikoisimmat ostokset ja verkkopalvelut kotiin – sikäli kuin se netti nyt toimii.

Miia Seppänen, yrittäjä, psykologi, psykologian tohtori
 
ps. Tarina jatkuu seuraavassa blogissa.