Moni on varmasti pienemmästä
kaupungista lähtiessään julistanut kovaan ääneen: ”Minähän en tähän tuppukylään
palaa enää koskaan”. Minäkin.
Viimeiset neljä vuotta olen asunut
muissa kaupungeissa, mutta ajatus Kiteelle palaamisesta on alkanut vilistää
mieleni sopukoissa yhä useammin. Osittain ajatus paluumuutosta on vahvistunut
kesän aikana työskennellessäni matkailuneuvojana, sillä paikallistuntemukseni
lisääntyessä myös mielikuvani Kiteestä on muuttunut entistäkin
positiivisemmaksi.
Erityisesti ajatusta paluumuutosta
tukevat erinomaiset liikuntamahdollisuudet ja uudistetut julkiset rakennukset,
kuten lukio, yläaste ja terveyskeskus. Omalla alallani keskeistä on ratkaista
ongelma faktojen ja soveltuvien oikeusnormien perusteella tehdyllä
johtopäätöksellä. Tämä päättelymalli yleistyy helposti myös arkipäivän
päätöksentekoon, joten ajatusprosessiini kuuluu mm. faktojen punninta ja niiden
pohjalta tehty johtopäätös. Muuttamista koskevaa normiaineistoa on harvakseltaan;
lähinnä Suomen perustuslain takaama liikkumisvapaus maan sisällä ja
rikosoikeuteen liittyvät matkustuskiellot.[1]
Case Paluumuuttoa koskeva johtopäätös
voidaan leikkimielisesti esittää seuraavasti:
Normit: Suomen kansalaisella on vapaus
liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. En ole matkustuskiellossa.
Faktat: Olen harkinnut paluumuuttoa
Kiteelle, rauhalliseen ympäristöön ja palveluiden äärelle. Kiteellä on
erinomaiset urheilumahdollisuudet hiihdosta jääkiekon kautta judoon ja hyvät
mahdollisuudet rakennuttaa omakotitalo jollekin vapaista tonteista kauniissa
maisemissa. Työllistyminenkin on hyvin todennäköistä, joko yritykseen tai
työskennellen itse itseni työnjohtajana. Toimitusjohtajan titteli kuulostaisi
kieltämättä erinomaiselta.
Johtopäätös: Paluumuutto Kiteelle ei ole laisinkaan hassumpi ajatus, täytynee alkaa miettiä tontin paikkaa muutaman vuoden päähän.
Johtopäätös: Paluumuutto Kiteelle ei ole laisinkaan hassumpi ajatus, täytynee alkaa miettiä tontin paikkaa muutaman vuoden päähän.
Juristeilla sanotaan olevan
kaurakeksiäkin kuivempi huumorintaju ja kylmä sydän, mutta minulle Kiteeltä on
jäänyt lämpöinen sydän. Huumorintajusta en mene takuuseen.
Katri Herranen, oikeustieteen yo
[1] Kts. Suomen perustuslaki (731/1999) 9 § ja
pakkokeinolaki (806/2011) 5. luku 1-2 §.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti