ELÄMÄNTAPAVALINTOJA

Kävin viime viikolla katsomassa Kontiolahdella monologin isomummoni Sanna Puhakan elämästä. Tarinoita isänäidinäidistäni olen kuullut pikkutytöstä. 

Saaren Sanna syntyi Kontiolahdella 1872 vanginvartijan tyttäreksi, nai Jussinsa ja sai viisi ensimmäistä lastaan. Jussi oli levoton mies, huulenheittäjä, joka joutui sortovuosina lähtemään ”evakkoon” Amerikkaan, kun erehtyi toivomaan jossain julkisella paikalla Bobrikovin hengen lähtöä. Sanna odotteli miestään takaisin lastensa kanssa. Viisi vuotta elätti yksinhuoltajana katrastaan, kunnes Jussi palasi takaisin. Syntyi viisi lasta lisää.

Puhakat hommasivat Jouhtenisen saaresta vuokratontin, mökin ja laitumet ja puuhasivat lehmän. Sitten Jussi sairastui ja kuoli, kehotti vielä ennen kuolemaansa Sannaa muuttamaan kirkolle. Sanna jäi Jouhteniseen, koska halusi. Viidestä ensimmäisestä lapsesta kaksi selvisi aikuiseksi. Heistäkin toinen hukkui jokeen Murmanskin ratatyömaalla. 

Sanna oli todellinen yrittäjä. Lapset oli pidettävä hengissä kalastuksella ja ompelutöillä. Järvimatkaa Kontiolahden kirkolle oli kuusi kilometriä. Aamuyöllä verkot ylös ja lapset kaveriksi päästelemään kaloja verkoista. Sitten kirkolle soutaen kalan kaupalle. Talviaikaan kulkemista helpottivat sukset vetokelkkoineen.  Kontiolahden parantola oli iso ostaja mm. sienille, joita kerättiin ahkerasti lisätienestiksi.

Investointejakin tämä yrittäjä teki: osti mökin ja maapalan maksaen vuosittain tuloihinsa nähden huomattavan summan lyhennyksiä. Elettiin kädestä suuhun. Tukia ei juuri ollut, mitä nyt kunta myönsi lapsen lääkärissäkäyttöä varten maksusitoumuksen. Lasten kasvettua jokainen teki töitä, mitä kykeni ja osasi. Elämä helpotti pikkuhiljaa. Tosin murhettakin riitti vielä: kaksi nuorimmaista kaatui jatkosodassa ja tytär kuoli tuberkuloosiin. Pojat rakensivat äidilleen uuden mökin saareen, josta mummo vasta 50-luvulla siirtyi mantereelle asumaan poikansa perheeseen. Sanna kuoli 87-vuotiaana vuonna 1959.

Saaren Sanna sai legendaarisen maineen pärjätessään kovissa ja puutteellisissa oloissa yksin lapsilaumansa kanssa. Tosin ei köyhemmän väen elämä tuohon aikaan ollut missään helppoa. Mutta Sanna valitsi itse asuinpaikkansa ja elintapansa. Ja jossain välissä ehti lukea Kontiolahden kirjaston läpi kahteen kertaan, kuten tarina kertoo.

Maalla asuminen ja pärjääminen alkaa tänä päivänä olla samanlainen valinta kuin Sannallakin aikoinaan. Helpommalla pääsisi kaupungissa, mutta kaikki eivät sinne onneksi halua. Toivottavasti elämisen edellytyksistä maaseudulla ei enää lisää nipistetä, vaikka keskittäminen vie palveluja koko ajan kauemmaksi haja-asutusalueilta. Tiestö alkaa rapistua, kun teiden kunnostukseen ei ole enää riittävästi määrärahoja. Oma auto on melkein oltava joka taloudessa, koska julkinen liikenne ei toimi. Onneksi paikallisesti tehdään tekoja, jotka myös parantavat maaseudun elinoloja. Esimerkiksi Rääkkylän laajakaistahanke on sellainen.

Suvi Spoof, seutumarkkinoija, Saaren Sannan tyttärenpojantytär