Taas
on Keski-Karjalaa muistettu madonluvuilla. Tällä viikolla julkistettu Talouselämä-lehden
MDI:lta tilaama Aluekehityksenlaaja tilannekuva tarkastelee alueiden kehitystä erilaisten indikaattorien
avulla.
Meille ennuste ei näytä hyvältä.
Erityisesti huoltosuhteen osalta ennuste on Rääkkylälle ja Kiteelle synkkä. Väestöennusteen
mukaan Kiteellä ja Rääkkylässä on vuonna 2040 yli 65-vuotiaita eläkeläisiä enemmän
kuin työikäistä väestöä. Huoltosuhteen heiketessä kuntatalous kriisiytyy,
asuntojen arvot romahtavat, palvelut huononevat ja poismuutto kiihtyy – on tutkijoiden
skenaario. Ja osin jo toteutumassakin maaseutualueiden valtakunnallisena trendinä.
Näissä ennusteissa pahinta on se, että
ne jo itsessään ruokkivat uskon puutetta alueen tulevaisuuteen. Kun joka
tuutista toitotetaan, ettei täällä kannata asua ja elää – ainakaan enää 20
vuoden kuluttua -, muuttavat kaikki niin sanotusti kynnelle kykenevät kasvukeskuksiin.
Kierre ruokkii itseään.
Joku jo viisastelikin, että täällä on
kohta työpaikkoja vain hautausurakoitsijoille.
Mutta emme luovuta, emmekä lamaannu
ennusteiden edessä. Keski-Karjalassa tehdään jatkuvasti kovasti töitä sen
eteen, että alue kehittyy, täällä on työpaikkoja, työntekijöitä ja asuntoja
sekä toimivat palvelut asukkaille, yrittäjille ja mökkiläisille. Alueen veto-
ja pitovoimatekijöihin on yhä enemmän panostettava, jotta seudulle saadaan
uusia asukkaita, työntekijöitä ja yrittäjiä. Valtiokin olisi saatava samoihin
talkoisiin.
Kuten Rääkkylän vt. kunnanjohtaja Yrjö Eronen
sanoi Karjalaisen haastattelussa (12.2.2020), trendit muuttuvat ja puhdas maaseutu ja vesistöt vielä
houkuttelevat ihmisiä muun muassa ilmastonmuutoksen vuoksi. Esimerkiksi terveellisen
lähiruuan tuottaminen ja ”live like a local” ja matkailun muut trendit tuovat
meillekin uutta kävijä- ja kassavirtaa, kunhan vain osaamme nämä virrat oikein
hyödyntää. Työvoimapulaan olisi rohkeasti haettava tekijöitä ulkomailta
suunnitelmallisesti, jotta työyhteisöt säilyvät tuottavina.
Ennusteista huolimatta uskoa oman seudun
tulevaisuuteen riittää. Pärjääminen vaatii yhteistyötä ja sitä kuuluisaa yhteistä
hiiltä, johon kaikki puhaltavat. Onko naiivia uskoa, että täällä
eletään hyvin vielä 2040-luvullakin?
Suvi Spoof,
seutumarkkinoija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti