Siellä, missä pari tuttua tai tuntematontakin tapaa toisensa, puhe alkaa usein säästä, tai kelistä, kuten nykyään melko yleisesti virheellisesti sanotaan. Tänä kesänä voivotellaan erityisesti kesän kylmyyttä ja sateisuutta. Mutta on tällaisella vähäaurinkoisella ja pilvisellä, paikoin runsassateisellakin kesällä omat hyvät puolensa.
Kuulun niihin, joista kuluva kesä on ollut hyvä. Eipähän ole tarvinnut joka päivä kastella kukka-amppeleita tai kurpitsakompostia, kasvimaata ei kertaakaan. Hiekkaperäisen tontin nurmikko on pysynyt vihreänä, perennat ja pensaat kukoistavat ja lehtipuutkin ovat vielä täydessä vihreydessään. Ja jos on pientä kastelua aurinkopäivinä ja poutajaksoina, joita niitäkin on ollut, tarvittu, rännin aluskorvoissa on vettä riittänyt.
Marjasato on tavallista parempi. Monena kuivana kesänä metsämansikoita on vain maistiaiseksi, nyt niitä sai mättää suuhunsa kourakaupalla. Metsävatut ovat hyväkokoisia ja ”vähämatoisia”. Vatun tämän vuotinen vahvakasvuinen versosto lupailee runsasta satoa ensi kesäksikin. Jotkut ovat keränneet mustikoita kymmeniä litroja – niitä kun on - eikä itikoista ole ollut pahemmin riesaa. Ja sienistä ainakin kanttarelleja näyttää nousevan runsaasti.
Sateisella ja pilvisellä säällä on myös mukava olla töissä, kun ei ole liian kuuma. Hellepäivät hikoiluineen eivät muutenkaan ole kaikille herkkua, osa ihmisistä suorastaan kärsii helteistä. Sateen jälkeen ilma on raikasta ja helppoa hengittää.
Sateella voi syventyä ”tupahommiin”, lämmittää uunin ja paistaa marjapiirakan, lukaista kirjan. Tai tehdä rästiin jääneitä askareita, käväistä naapurissa, lähteä reissuun…
Tiedän toki, että paikoin veden runsaudesta on kärsitty. Maatiloilla kylvöt ovat voineet viivästyä. Heinän teko on ollut yhtä ”takkuamista” ja esikuivatun säilörehunkin teossa vaikeuksia. Tie tai maasto ei kestä koneita, rakennusurakat ovat viivästyneet jne. Mutta tavan tallaajan, jonka elanto ei riipu luonnon oloista, kannalta tämä kesä meillä Keski-Karjalassa on ollut ”ihan hyvä”.
Mieleen muistuu Päivikki Palosaaren, leviläisen matkailuyrittäjän, vastaus toimittajan kysymykseen, miten he oikein pohjoisen kylmissä oloissa pärjäävät: Kylmyyttä vastaan voi suojautua pukeutumisella. Kuumuus olisi pahempi juttu.
Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti