On vuoden ihanin aika. Kesä on heräämässä ja Suomen luonto kauneimmillaan. Näihin aikoihin kymmenet tuhannet nuoret valmistuvat ammattiin tai painavat valkolakin päähänsä. Oma poikani saa huomenna sähkö- ja automaatioasentajan paperit. Lähipiirissä on muitakin, joille saan onnitteluruusun ostaa.
Ammatinvalintaa tehdessään nuori on tiukan paikan edessä. Vaakakupissa painaa oma kiinnostus, mutta toisaalta valittavan uran työllisyystilanne on huomioitava. Onnekas se, jolla nämä molemmat tavoitteet osuvat unelma-ammattiin. Työpaikat ovat tällä hetkellä tiukassa ja jatko-opinnot monesti kovan pääsykoelukemisen takana. Keski-karjalan seudulla käy monesti niin, että valmistutaan ja lähdetään sitten muualle työn ja opiskeluiden perään. Yleensä sinne pääkaupunkiseudulle, missä innovaatiot ja hyvinvointi ovat keskittyneenä. Näinhän meille kerrotaan.
Nuoria ja heidän osaamistaan tarvitaan myös täällä syrjäseuduilla. Täällä työpaikat eivät ehkä aina ole niitä trendikkäimpiä, mutta mummot tarvitsevat hoitajia, lehmät lypsäjiä ja metsät hakkaajia. Toisaalta ”Digiaika” ja hyvät tietoliikenneyhteydet mahdollistavat hyvin monenlaisen työn tekemisen kylästä kuin kylästä.
Poikaani ja hänen tovereitaan kuunnellessa olen huomannut, että se” varma” työpaikka on tärkeä valintoja tehdessä. Omassa nuoruudessani pidettiin välivuosia, katseltiin maalimaa ja luotettiin, että oma paikka löytyy jostakin. Tämäkin vaihtoehto pitää sallia ja on odotettavaa, että moni joutuu uudestaan opiskelemaan ja vaihtamaan ammattia.
Pojan rääkkyläläisistä ikätovereista ensimmäisenä sai vakituisen työpaikan naapurin poika Keski-Karjalasta metsäkoneenkuljettajana. Olen iloinen, että tämän reippaan ja ahkeran nuoren miehen ei tarvinnut lähteä työn perässä radan varren lähiöön. Ne luokan priimukset kirjoittivat ällät matikasta ja pääsivät valitsemaan yliopiston, missä jatkavat opintojaan. Heitä odottaa uudenlainen elämä suuremmissa ympyröissä. Kun nuori on parhaansa tehnyt ja saanut avattua elämässään seuraavan oven, on meidän aina oltava onnellisia heidän puolestaan. Niitä, joita ei heti onnista, on meidän yhteisvastuullisesti tuupattava eteenpäin.
Eilen sain tekstarin pojalta. Oli saanut oman alan töitä ja kirjoittanut työsopimuksen vuoden loppuun, varusmiespalveluksen alkuun asti.
Mistä se työpaikka löytyi? Ilomantsista!
Raita Joutsensaari, kehityssihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti