TULEVAISUUS EI OLE KOSKAAN KAUKANA

Viime viikolla Esko Valtaojan Joensuussa pitämällä luennolla käsiteltiin tulevaisuutta. Ostin luentoa seuraavana päivänä itselleni maapallon, joka koristaa nyt työpöytäni reunaa. Ostin maapallon, jotta muistaisin, kuinka pieni Suomi on. Ja jotta muistaisin ison mittakaavan silloin, kun asioiden mittasuhteita on tarpeen tarkastella.

Luennosta mieleeni jäi se, että menneisyyttä ei pidä ihannoida liikaa. Ihmiset poimivat, ja muistavat, menneisyydestä pääosin ne hyvät asiat. Eräässä kohdassa iltaa valkokankaalla näkyi Järnefeltin maalaama kuva kaskenpoltosta ja vain pari vuotta vanha kuva Nigeriasta. Ne olivat rinnakkain. Nigerian kuvassa ihmiset polttivat jätteitä – ja ovat sen maan mittapuulla onnellisia, onhan heillä töitä ja sitä kautta myös rahaa. "Onnellinen” Suomi 100 vuotta sitten oli hyvin erilainen kuin mitä Suomi on nyt. 

Pitkällä aikavälillä katsottuna talouskasvu viimeisen noin 150 vuoden aikana on ollut maailmanlaajuisesti ajatellen hurjaa. Käyrä nousee lähes pystysuoraan ylöspäin. 90-luvun paha lama näkyy käyrässä vain pienenä kuoppana. Samoin tulee Valtaojan mukaan olemaan myös tämän nykyisen taloustaantuman osalta. Se on pieni kuoppa ihmiskunnan taloushistoriassa.

Köyhää Afrikkaa, sellaisena kuin se mieleen piirtyneissä valokuvissa näyttäytyy, ei todennäköisesti ole tulevaisuudessa enää olemassa. Afrikan talouskasvuluvut ovat hurjia ja maanosa tulee vaurastumaan vauhdilla. Afrikka on uusi Kiina.

Entä miten maapallon käy, kun tarvitsisimme oikeastaan viisi maapalloa, jotta saisimme luonnonvaramme riittämään? Valtaojan mukaan vastaus löytyy ihmisistä itsestään ja etenkin heidän tekemistään keksinnöistä. Esimerkkinä voidaan mainita yritykset, jotka suunnittelevat aurinkovoimakennoja avaruuteen (ja sieltä energian saattamista maahan) ja erilaisten mineraalien kaivamista eri planeetoilta, kuten kuusta. Ei se avaruusmatkailukaan enää kaukana ole. Ihan yhtä hullulta tuntui varmasti vielä 80-luvulla ajatus kännyköistä ja Internetistä.

Työpöydälläni olevaa maapalloa pyörittäessäni huomaan, että tuolla se Suomi on, pikkuinen läntti maapallon yläosassa. Suomi on maa, jonka on mahdollista hyötyä kansainvälisistä markkinoista monella eri sektorilla. Suomi, ja Keski-Karjala siinä mukana, voivat saada jatkossa yhä enemmän vientiin rinnastettavaa matkailutuloa, joka tulee kansainvälisen matkailun lisääntymisen kautta. Matkailun ylivoimaisena etuna on myös se, että alan tuomia työpaikkoja on käytännössä mahdotonta siirtää minnekään.

Pohjois-Karjalaan vuonna 2014 laaditussa matkailun teema- ja toimenpideohjelmassa määriteltiin ne linjaukset ja toimenpiteet, joiden avulla voidaan vauhdittaa Pohjois-Karjalan matkailun yrityslähtöistä kasvua ja kehittymistä. Palautteen perusteella yrittäjät pitivät tärkeinä muun muassa kansainvälisen matkailun kasvattamista, matkailukeskittymien kilpailukyvyn parantamista ja tapahtumamatkailun kehittämistä. 

Huhtikuun alussa käynnistyneen Pohjois-Karjalan matkailun kasvuohjelman 2015–2017 tavoitteisiin tähdätään suuntaamalla osaamista ja resursseja matkailuyritysten kansainväliseen tuotekehitykseen, yrityskohtaisten investointien ja kehittämistoimien aktivointiin sekä tapahtumamatkailun edistämiseen. Ohjelmaa toteutetaan vuoden 2017 loppuun, ja sen sisällöllinen toteutus on jaettu neljään työpakettiin, joista KETIn vastuualueena on Keski-Karjalan osatoteutus. Yrittäjien kanssa tehtävä kehitys- ja yhteistyö on hankkeessa erittäin näkyvässä roolissa, ja alueellisesti sitä toteutetaan seudullisten yrityskehittäjien kanssa. 

Hanketyö tarvitsee taakseen aktiivisen yrityskentän, sillä pohjimmiltaan hanke on työkalu, ei itse palvelun tuottaja. Se, kuinka työkalua osataan ja pystytään käyttämään, ratkaistaan yrittäjien kanssa yhdessä. Nyt pallo on meillä, avoinna on se, että mihin suuntaan sitä tarkalleen ottaen aletaan vierittämään. Tulevaisuus on joka tapauksessa tulossa jo ihan kulman takana. 

Anna Jetsu, yrityskehittäjä, Pohjois-Karjalan matkailun kasvuohjelma