NAAPURIAPU VAHVUUTEMME

Maaseutulehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa on teemana yhteisöllisyys. Lehdessä on juttua naapuriavusta, oman kodin ja laitoksen välimuodosta, yhteiskodista, yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä, iäkkäiden perhehoidosta ja virtuaalisesta yhteydestä. Mielenkiintoisia juttuja, suosittelen lukemaan. 

Maaseudun arkea ja hyvinvointia tarkastelevaa väitöskirjaansa tekevän Pilvi Hämeenahon kirjoituksen aiheena on ”Naapuriapu on yhteisöllistä toimintaa”. Hän toteaa, että naapuriapu on arjessa auttamista, vapaaehtoisuuteen ja yhteisöllisyyteen perustuvaa toisista huolehtimista ja että se on harvaan asutuilla seuduilla monesti ainoa käytettävissä oleva palveluihin rinnastettava tuki. 

Näin varmasti on, sillä palvelut ovat pitkälti keskittyneet taajamiin, kirkonkyliin ja kaupunkeihin. Mutta talkoita ja muuta naapuriapua on maaseudulla tehty aina, toisiaan auttaen, yhdessä eteenpäin pyrkien. Muodot, tavat ja tarpeet vain ovat muuttuneet. Enää ei tarvita ”buaboa”, lapsen päästäjää apuun synnytyksessä, puimurit puivat viljan ja perunan useimmat ostavat kaupasta.  

Tämän päivän naapuriapu voi olla postilaatikon tyhjentämistä kotoa poissaolon aikana ja talon tarkkailua varkaiden varalta, osallistumista rakennustalkoisiin, lumitöiden tekoa, verhojen ripustamista, marjojen keruuta, kyyditsemistä tai vaikkapa virustorjunnan asentamista tietokoneeseen.

Naapuriapu voi olla vastaamista satunnaiseen tai suunniteltua, pysyväisluonteista toimintaa. Parhaimmillaan se mahdollistaa yksin asuvan, autottoman ja vajaakuntoisen tai sairaan naapurimme kotona asumisen. Kun kaveria tai naapuria ei jätetä ongelmansa kanssa yksin, me selviämme arjen haasteista. Auttaminen tuo hyvää mieltä ja lähentää meitä toisiimme, luo yhteisöllisyyttä, me-henkeä. Hämeenahon sanoin: ”Naapuriapu sekä sen taustalla vaikuttavat yhteisöllisyyden auttamisen halun arvot ovat tärkeä voimavara maaseudun yhteisöille."  Niin myös meillä Keski-Karjalassa!

Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö