KORONAKEVÄT TYÖLLISYYSTOIMIJOIDEN SILMIN

Me Keski-Karjalan työllisyystoimijat olemme tällä hetkellä pääasiassa etätöissä hyvin vaihtelevissa olosuhteissa – mökillä, kuistilla, jopa ladossa. Työ on ulkoisista puitteista ja valtavasta, äkillisestä digiloikasta huolimatta alkanut vähitellen sujua hyvin. Olemme huomanneet, että pakon edessä opimme uusia asioita ja entinen muutosvastaisuus onkin alkanut kääntyä kehittämisideoiksi, joita voimme hyödyntää myös koronan jälkeisessä elämässä. 

Asiakastyötä hoidamme nyt puhelimella, videopuheluilla tai teams-kokouksilla. Muutamia sovittuja lähitapaamisia joudumme pitämään silloin tällöin, koska ihan kaikki asiat eivät taivu helposti etäyhteyteen. Asiakasprosessit käyvät nyt säästöliekillä ja yhteydenpito asiakkaisiin sisältää lähinnä kannattelua ja tsemppausta. Kuntouttava työtoiminta, työkokeilut ja useat palkkatukijaksot ovat keskeytyneet. 

Uusia palkkatukitöitä on kuitenkin alkanut sellaisilla aloilla, joita koronaohjeistukset eivät rajoita. Kuntouttavaa työtoimintaa jatketaan kevään edetessä ulkotöissä. Valitettavasti rekrytoinnit ovat hidastuneet selkeästi ja joillakin aloilla jopa loppuneet kokonaan. Toivomme, että kausityötreffit saattavat yhteen maaseudun työnantajat ja alueen työtä hakevat ja että maatalouden työt kiinnostaisivat jatkossakin meitä suomalaisia. 

Tämä poikkeustilanne on asettanut monien ihmisten kestokyvyn koetukselle – suunnitelmat ovat menneet uusiksi ja kaikki pitää aloittaa alusta. Sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen tarve on selvästi lisääntynyt ja ihmiset haluavat puhua puhelimessa mieltään painavista asioista. 

Nuoret ovat korviaan myöten täynnä koronaa ja haluaisivat jo tavata kavereita muuallakin kuin somessa. Etäopiskelu on toiselle haaste ja toiselle mahdollisuus. Kuntien kesätyötilanne on nyt epävarma ja kesätöiden peruuntuminen huolestuttaa monia nuoria. 

Kunnat maksavat koronan kuluja kasvavina työmarkkinatukimaksuina ja yritysten tukemiseen on myös panostettava rahaa mahdollisimman nopeasti. Perhehoito on osoittanut tarpeellisuutensa kriisiajan turvallisena ikäihmisten hoitomuotona ja digihoivaakin on suunnitteilla.

Asioilla on aina monta puolta – niin myös koronalla ja poikkeustilalla. Meillä on nyt enemmän aikaa tehdä rästiin jääneitä töitä, seurata webinaareja maailman ääristä ja keskittyä olennaiseen. Tietokoneet ja etäyhteydet ovat toimineet ennakko-oletuksista huolimatta yllättävän hyvin, mutta samalla on tullut selväksi, että kaikki asiakkaamme eivät vielä elä digiyhteiskunnassa. Alkujärkytyksen hälvettyä ihmiset ovat vähitellen alkaneet nousta poteroistaan miettimään myös työnhakua. Uusia asiakkaita on saatu joukkoihin ja työllistymisiäkin on tapahtunut.

Korona on vaikuttanut elämäämme syvästi, mutta kun elämän matossa on välillä tummia raitoja, kirkkaat raidat näkyvät selvemmin. Vaikka etäyhteydet tulivat varmasti jäädäkseen, olemme huomanneet, miten tärkeitä sosiaaliset suhteet ovat. Meillä on yllättäen ikävä työkavereita – jopa sitä kahvihuoneen besserwisseriä tai sitä ainaista myöhästelijää. Tsemppilaulut ja kannustuspuheet alkavat jo kyllästyttää, mutta sanomme silti: ”Kyllä me tästä yhdessä selvitään, valoa on jo näkyvissä. Soitellaan!”

Koosteen Keski-Karjalan työllisyystoimijoiden kuulumisista kirjoitti
Mirja Kotivaara, työhönvalmentaja, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry, Tarmo-hanke