ASUMISEN UUSJAKO

Viime sunnuntain Hesarissa oli pitkä artikkeli ”Tyhjien talojen maa” asuntomarkkinoiden uusjaosta, joka Suomessa on tällä hetkellä meneillään. Asunnot ovat säilyttäneet arvonsa tai kallistuneet vain muutamassa kasvukeskuksessa. Suomen reilusta miljoonasta omakotitalosta jopa 800 000 sijaitsee muualla kuin kasvukeskuksissa. Talot ja asunnot eivät mene kaupaksi kohta millään hinnalla eikä koti ole enää paras sijoitus. Työ, ihmiset ja palvelut keskittyvät ja maaseutualueet ja -kaupungit näivettyvät.

Järkeä tässä ei liene. Istuin pari viikkoa sitten aamuruuhkassa Helsingin keskustassa, jossa 10 kilometrin matka vei 50 minuuttia. Ihmetellä pitää, miten ihmiset jaksavat saman rumban aamuin illoin. Oma 7 kilometrin työmatka vie 7 minuuttia ilman hermojen menetystä väenpaljoudessa ja autojonoissa. Eikä tarvitse kauan miettiä, kummassa ympäristössä itse haluan asua ja elää. 

Miten sitten saada ihmiset asumaan ja elämään maaseudulla, kun nykyinen kehitys vie eväät alueen elinvoimaisuuden säilymiseltä? Uutta uskalletaan rakentaa todella vähän, joten kuntien asuintontit eivät houkuttele. Työpaikat ja palvelut ovat vähitellen karkaamassa kauemmaksi. Ja paniikkimaisesti ihmiset muuttavat perässä.

Työpaikkoja tarvitaan. Työpaikkoja ja etupäässä pieniä yrityksiä syntyy alueelle edelleen, mutta isoja työnantajia ei enää näköjään onnistuta tänne houkuttelemaan. Viime vuosina työpaikat ovat paljolti siirtyneet tuotannosta palveluihin. Nyt Venäjän ruplan romahdettua venäläisten asiakkaiden raju väheneminen kurittaa myös kaupan ja palveluyrityksiä. 

Vaikka asuntojen hintojen aleneminen on kurja tilanne myyjälle, luulisi nyt olevan ns. ostajan markkinat. Palvelumme ovat toistaiseksi vielä hyvät, tekemistä ja harrastuksia niitä haluaville riittää. Eikä mene hermot aamuruuhkissa. Haasteena on löytää sellaiset ihmiset, jotka haluavat täällä elää ja asua. Ja heille toimeentulo.  

Suvi Spoof, seutumarkkinoija