SUOMI KASVAA RUUASTA

Agronomiliitto juhlii tänä vuonna 120-vuotista taivaltaan teemalla ”Suomi kasvaa ruuasta”. Liittoon kuuluu yli 6000 maatalous-, elintarvike- ja ravitsemustieteiden asiantuntijaa. Teemansa kautta liitto haluaa nostaa esiin suomalaista ruokaa, alan osaamista ja tukea kotimaisen ruokaketjun kilpailukyvyn kehittymistä.

Pohjois-Karjalan Agronomit tekivät viime lauantaina retken ruuan alkujuurille, Tohmajärvelle. Retkikohteina olivat Sirolan lammastila ja Lajusen uusi navetta. Ja päivän kruunasi teeman mukainen kotimaisista raaka-aineista paikan päällä valmistettu maukas lounas Jouhkolan Hovin historiallisessa miljöössä.

Tutkailin retken teeman innoittamana hieman näitä ruoka-asioita netistä. Sieltä silmiini sattuneiden tietojen mukaan suomalaiset valitsevat yhä enemmän ulkomailta tuotuja tuotteita, vaikka samoja tuotetaan myös kotimassa. Syömästämme juustosta puolet on ulkomaista, myös maitoa ja kermaa tuodaan merkittävästi. Lihan tuonti on lisääntynyt ja jopa ruokaleipää tuodaan kymmeniä tuhansia tonneja. Ruuan tuonti lisääntyy kaiken aikaa huolimatta ajoittain julkisuuteen putkahtavista kohu-uutisista. Euroopassa liikkuu vuosittain miljoonia ruokaväärennöksiä ja ruokaan liittyvät väärennökset ovat Suomessakin kasvussa. Huonolaatuisista, jopa elintarvikkeeksi kelpaamattomista tuontituotteista tuoreessa muistissa on Brasiliasta kotoisin ollut naudanliha.  

Ruoka on merkittävä työllistäjä. Koko ruokaketju työllistää eri puolilla Suomea noin 300.000 suomalaista: alkutuottajia, jalostajia, tukku- ja vähittäiskauppaa, ravintolapalveluita, kuljetusalaa. Julkiset keittiöt valmistavat vuosittain yli 400 miljoonaa ruoka-annosta eli noin 350 milj. euron arvosta ruokaa. Näiden keittiöiden tavarahankintoihin yksittäisen kuluttajan on vaikea vaikuttaa, mutta yksityistaloudessa ostopäätökset teemme itse.

Suomessa käytetään ruokaan keskimäärin reilut 10 % käytettävissä olevista tuloista. Kun tietty rahasumma käytetään joka tapauksessa ruokaostoihin, kannattaisi itse kunkin miettiä, miten rahansa käyttää. Ostanko sen kummemmin ajattelematta, ”mitä käteen hyllystä tarttuu”? Tai sitä, mitä ylikansallinen yhtiö suurella rahalla läpi maapallon mainostaa? Vai valitsenko tietoisesti Suomessa tai peräti lähialueella tuotetun tuotteen, maukkaan, turvallisen ja jäljitettävän?

Lähellä tuotettu ruoka tuo alueelle työpaikkoja, säilyttää alueen elinvoimaisuutta ja lisää yleistä hyvinvointia. Aina ei ole helppoa löytää suomalaista tuotetta, mutta tietoisesti hakemalla niitä kyllä löytää. Arjen valinnat ratkaisevat, kasvaako Suomi ruuasta!

Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TULEVAISUUS KESKI-KARJALASSA?

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän hallitus päätti eilen kokouksessaan radikaaleista muutoksista kuntayhtymän toimintaan, johtamiseen ja organisaatioon. Ammatillisen koulutuksen uudistus ja valtion alati vähenevät rahat koulutukseen ovat pakottaneet perusteellisiin muutoksiin. Vähenevä rahoitus halutaan kohdentaa perustehtävään eli opetukseen ja oppimisen edistämiseen. 

Isot muutokset ovat varmasti pakollisia ja moni muutos vie ammatillista koulutusta eteenpäin, mutta huolta herättää se, mitä nämä muutokset tarkoittavat paikallisesti seudun näkökulmasta. Päätöksenteko siirtyy Joensuuhun yhden rehtorin ja kahden toimialoista vastaavan päällikön alaisuuteen. Vastaako kukaan paikallisesti toiminnasta ja taloudesta? Onko maakunnan reuna-alueilta nyt helpompi lopettaa yksiköitä ja keskittää ammatillinen koulutus kokonaan Joensuuhun?

Vaikka lupaus organisaatiomuutoksessa on, että kaikki maakunnan alueet ovat uudessa organisaatiossa johdolle yhtä tärkeitä, toteutuuko tämä enää alkuvaiheen jälkeen käytännössä ja miten lupaus näkyy seutukunnallisessa työssä.

Keski-Karjalassa on tehty ansiokkaan arvokasta yhteistyötä toisen asteen oppilaitosten kesken jo vuosia. Ammattiopisto Kitee, Kiteen ja Tohmajärven lukiot, Kiteen evankelinen kansanopisto ja Keski-Karjalan musiikkiopisto ovat parhaillaan laatimassa yhteistä toisen asteen koulutusstrategiaa Keski-Karjalaan. Edellinen yhteinen strategia laadittiin muutama vuosi sitten. Yhteisiä kehittämishankkeita on suunnitteilla strategiatyön pohjalta. Koulutusta on myös markkinoitu yhdessä seutumarkkinoinnin kanssa monena vuonna, viimeksi tammikuussa tehtiin yhteinen video yhteishausta peruskoulun jälkeiseen koulutukseen.

Miten tämän yhteistyön käy? Onko resursseja – vaikka pieniäkin – käytettävissä yhteisiin talkoisiin seudullisesti? Miten käy yritysyhteistyön seudulla? Miten taataan koulutettua ja osaavaa työvoimaa seudun yrityksiin? Ja monta muuta vastaavaa kysymystä herättää suurta huolta.

Koulutuskuntayhtymän johtaja kiertää maakunnassa esittelemässä tulevia muutoksia: Keski-Karjalan kuulemistilaisuus on Kiteellä 11.4. Kuntapäättäjien ja yrittäjäyhdistysten olisi syytä olla nyt hereillä ja kysyä, miten taataan ammatillisen koulutuksen tulevaisuus, yritysyhteydet ja muu seudullinen yhteistyö Keski-Karjalassa. 

Suvi Spoof, seutumarkkinoija