VIERAALLA MAALLA

Matkailun kasvuohjelman yhtenä keskeisenä toimenpiteenä on järjestää vierailuja median ja matkanjärjestäjien edustajille Pohjois-Karjalaan. Meillä on käynyt parin viimeisen vuoden aikana kymmeniä kansainvälisiä vieraita, joille olemme näyttäneet parhaita paloja kauniista maakunnastamme.

Tyypillisesti eniten kiitosta saa ruoka. Pohjoiskarjalaiseen ruokaan yhdistetään sellaisia sanoja kuin tuoreus, puhtaus ja hyvä maku. Kansainväliset vieraamme pitävät myös luonnosta, rauhallisuudesta, suomalaisten ystävällisyydestä ja turvallisuudesta.

Pientä päänvaivaa vieraillemme aiheuttaa suomalaisen saunakulttuurin ymmärtäminen ja oppiminen. Sauna itsessään on kiinnostava ja maailmalla hyvin tunnettu, mutta osaa vieraista saunominen selvästi jännittää. Päästyään saunomisen alkuun, on vieraita kuitenkin jopa vaikea saada saunasta pois 😊.

Pohjois-Karjalan liikenteen rauhallisuudelle ja Joensuun lentokentän pienuudelle vieraat usein jopa hieman hymähtävät. Hämmentyneitä katseita saamme myös silloin, kun vannomme vieraiden ehtivän paluulennolleen siten, että kentällä ollaan noin tuntia ennen. Luksusta, monet sanovat. 

Kansainväliset vieraat ovat erityisen kiinnostuneita siitä, kuinka tavalliset suomalaiset elävät ja asuvat, myös suomalaisesta koulutusjärjestelmästä kysytään paljon. Suomalaisista tiedetään yleisesti se, että olemme hiljaisia, juomme paljon kahvia – ja alkoholia. Ihmisten ujouteen varautuneille vieraille pohjoiskarjalaisten puheliaisuus ja ystävällisyys ovatkin usein positiivisia yllätyksiä.

Ulkomaalaisten vieraat ihmettelevät kauppojen sekä ruokaravintoloiden tyypillisesti melko lyhyitä aukioloaikoja, etenkin iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäksi suomalainen alkoholilainsäädäntö ei koskaan lakkaa huvittamasta kansainvälisiä vieraitamme.

Yleisesti voi todeta, että Suomi mielletään turvalliseksi matkakohteeksi – ja tämä on seikka, jonka arvoa meidän tulee nostaa omassa markkinoinnissamme rohkeammin esiin. Suomihan valittiin tänä vuonna maailman turvallisimmaksi matkailumaaksi. 

Anna Jetsu, ohjelmajohtaja, Karelia Expert Oy

CASE PALUUMUUTTO

Moni on varmasti pienemmästä kaupungista lähtiessään julistanut kovaan ääneen: ”Minähän en tähän tuppukylään palaa enää koskaan”. Minäkin.

Viimeiset neljä vuotta olen asunut muissa kaupungeissa, mutta ajatus Kiteelle palaamisesta on alkanut vilistää mieleni sopukoissa yhä useammin. Osittain ajatus paluumuutosta on vahvistunut kesän aikana työskennellessäni matkailuneuvojana, sillä paikallistuntemukseni lisääntyessä myös mielikuvani Kiteestä on muuttunut entistäkin positiivisemmaksi.

Erityisesti ajatusta paluumuutosta tukevat erinomaiset liikuntamahdollisuudet ja uudistetut julkiset rakennukset, kuten lukio, yläaste ja terveyskeskus. Omalla alallani keskeistä on ratkaista ongelma faktojen ja soveltuvien oikeusnormien perusteella tehdyllä johtopäätöksellä. Tämä päättelymalli yleistyy helposti myös arkipäivän päätöksentekoon, joten ajatusprosessiini kuuluu mm. faktojen punninta ja niiden pohjalta tehty johtopäätös. Muuttamista koskevaa normiaineistoa on harvakseltaan; lähinnä Suomen perustuslain takaama liikkumisvapaus maan sisällä ja rikosoikeuteen liittyvät matkustuskiellot.[1]

Case Paluumuuttoa koskeva johtopäätös voidaan leikkimielisesti esittää seuraavasti:

Normit: Suomen kansalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. En ole matkustuskiellossa.

Faktat: Olen harkinnut paluumuuttoa Kiteelle, rauhalliseen ympäristöön ja palveluiden äärelle. Kiteellä on erinomaiset urheilumahdollisuudet hiihdosta jääkiekon kautta judoon ja hyvät mahdollisuudet rakennuttaa omakotitalo jollekin vapaista tonteista kauniissa maisemissa. Työllistyminenkin on hyvin todennäköistä, joko yritykseen tai työskennellen itse itseni työnjohtajana. Toimitusjohtajan titteli kuulostaisi kieltämättä erinomaiselta. 

Johtopäätös: Paluumuutto Kiteelle ei ole laisinkaan hassumpi ajatus, täytynee alkaa miettiä tontin paikkaa muutaman vuoden päähän.

Juristeilla sanotaan olevan kaurakeksiäkin kuivempi huumorintaju ja kylmä sydän, mutta minulle Kiteeltä on jäänyt lämpöinen sydän. Huumorintajusta en mene takuuseen.

Katri Herranen, oikeustieteen yo

[1] Kts. Suomen perustuslaki (731/1999) 9 § ja

pakkokeinolaki (806/2011) 5. luku 1-2 §.