NUORET TEKEMÄÄN ITSE

Iltalento Kitteelle tapahtuma oli erinomainen esimerkki siitä, mitä voidaan saada aikaan yhteisvoimin, kun oikeasti jotain halutaan. Kiteeläiset yrittäjät ja yhdistykset halusivat keskustaan ”jotain elämää” aikana, jolloin on harmaata, pimeää eikä tapahdu mitään erityistä. Kyseinen perjantai-ilta olikin mukava ja positiivinen valonpilkahdus lokakuun alkua piristämään.
 

4H-yhdistys teki Iltalento Kitteelle -tapahtumassa nuorille kyselyn, mitä täältä puuttuu ja mitä paikkakunnan nuoret tänne haluaisivat. Kaksi kehittämiskohdetta nousi ylitse muiden. Ensimmäinen toive oli kokoontumispaikka nuorille, tila jossa olla ja tehdä mukavia asioita yhdessä. Toinen toive oli, että nuoret voisivat itse suunnitella ja toteuttaa tapahtumia ikäisilleen ihmisille.

Asiat ovat juuri niitä, mitä me aikuisetkin elämässämme haluamme ja tavoittelemme. Paikka, jossa on hyvä ja mukava olla, sekä sellaista ajanvietettä, josta itse pidämme. Aikuisten on helpompi toteuttaa tavoittelemiansa asioita, koska aikuisilla on päätäntävaltaa ja taloudellisia mahdollisuuksia asioiden toteuttamiseen. Nuoret tarvitsevat tukea meiltä aikuisilta. Heidän toiveensa eivät ole niin kohtuuttomia, etteikö niitä voisi toteuttaa.
 

Leader-rahoituksen ja yhdistyksemme toiminnan yksi tarkoitus on osaltaan tukea syrjäytymisen ehkäisemistä ja nuorison viihtymistä Keski-Karjalassa. Mielestäni parasta syrjäytymisen ehkäisemistä on yhdessä olemisen ja tekemisen tukeminen. On tärkeää, että kaiken ikäisillä asukkailla on mieleisensä paikka, johon mennä ja jossa olla mieleisessään seurassa. Uskon siihen, että kun nuoria kannustetaan toteuttamaan omia hankkeitaan, he oppivat toimimaan oma-aloitteisesti ja hyödyntävät eri rahoitusvaihtoehtoja oman kotiseutunsa kehittämisessä sitten aikuisenakin.

Voimme olla iloisia siitä, että täällä on oma-aloitteisia ja aktiivisia nuoria! Nuorilla on aikomus esittää Kiteen kaupungin päättäjille pyyntö koskien erästä tilaa, joka heidän mielestään soveltuisi erinomaisesti nuorten vapaa-ajan tilaksi. Heillä oli runsaasti suunnitelmia siitä, mitä uudessa kokoontumispaikassa voisi tehdä. Siispä päättäjät: Kun nuoret tulevat pyytämään apuamme, emmehän sano ei?

Maare Laakkonen, toiminnanjohtaja 

TAHDON PYSYÄ JUURILLANI

Kävin eilen katsomassa Tuomas Kyrön kirjaan perustuvan elokuvan Mielensäpahoittaja. Jotenkin elokuvan päähenkilö muistuttaa minua. Miksi asioita pitää aina muuttaa ja miksi pitäisi muuttaa pois kotoa? Jos kotona ja kotiseudulla on hyvä olla, miksi pitäisi muuttaa ruuhka-Suomeen? Jo Joensuussa käydessä tuntuu läkähtyvän ja hermojen kiristyvän kovan kiireen vuoksi. Ei täällä maaseudulla traktoreiden perässä ajellessa voi olla liian kiire. Mielensäpahoittajan sanoja lainatakseni: "Miksi aina pitää olla kiire?" Toisaalta olen huomannut kiireen ehtineen jo tänne kotiseudullekin, ei ole enää kiireetöntä maaseutuelämää...

Elokuvan myötä mietin omaa suhtautumistani kotiseutuuni ja sitä, miksi haluan elää täällä. Keski-Karjalan ongelmana on nuorten muuttaminen suurempiin kaupunkeihin. Miksi nuoret muuttavat eivätkä enää palaa? Nuorena ajatusmaailma on varsin erilainen kuin näin melkein 30-vuotiaana. Jostain syystä suuret kaupungit ja niiden tarjoamat harrastusmahdollisuudet tuntuvat nuorista paljon paremmilta kuin oman kotikaupungin palvelut. Todellisuudessa meillä on täällä varsin hyvät mahdollisuudet harrastaa monipuolisesti.

Muutama vuosi sitten kuuntelin junassa paikallisten lukiolaisten keskustelua siitä, ketkä jäävät asumaan Kiteelle lukion jälkeen. Keskustelua kuunnellessani nauroin mielessäni lukiolaisten ajatuksille Kiteestä ja meistä nuorista, jotka tänne jäämme. Eli siis luusereista näiden keskustelijoiden mukaan. Tämän keskustelun kuunneltuani mietin kansitettu diplomityö kainalossani, että miksi ihmeessä minulla on sellainen hinku takaisin Keski-Karjalaan? Miksi minä haluan asua täällä? Olisinko kuitenkin onnellisempi jossain suuressa kaupungissa?

Toisaalta mieleeni palautui omat ajatukseni lukioajoilta, tuolloin minäkin olin sitä mieltä, että muutan täältä pois, johonkin isoon kaupunkiin. Siellä isossa kaupungissa asuessa mieli muuttui ja opiskeluajan laskin kuukausia, jolloin voisin muuttaa takaisin kotiin! Toisaalta olin onnellinen viikoista, jolloin koulua oli vain kolmena päivänä, maanantaista keskiviikkoon.

Minulle suurin syy asua Keski-Karjalassa on juuret. Täällä minä olen syntynyt, elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni. Täällä on kaikki rakkaimmat ihmiset ja tutut paikat. Täällä joku saattaa jopa ymmärtää, kun viännän riäkkylän-murretta. Mieheni tosin on toivonut riäkkylä-kitee -murrekirjaa!

Ainoa ongelma kotiseudulla on vähäinen työpaikkojen määrä. Työttömiä nuoria on paljo
n, mikä lisää nuorten poismuuttamista. Osittain omavaraistaloudessa elävän kantavana ajatuksena on: mitä ei osata tehdä itse, sitä ei tarvita. Ehkä ajatusta voisi laajentaa teemaan, mitä ei Keski-Karjalassa osata, sitä ei tarvita. Lähiostoskampanja käynnistyy taas näin joulun alla, joten ostetaanhan ne joululahjat (mitä ei itse osata tehdä) paikallisilta tuottajilta ja kauppiailta.

Marjo Tikka, joka toimi kesän ajan KETIllä vuorotteluvapaan sijaisena