MAAHANMUUTTAJAN KOKEMUKSIA

Kun olen tavannut Suomessa uusia ihmisiä, ensimmäisesi he kysyvät minulta, missä asuin ja miksi päätin muuttaa Suomeen.

Olen syntynyt tavallisessa venäläisessä perheessä, minun äiti on opettaja ja isäni on palomies, minulla on vielä isosisko. Vartuin Etelä Venäjällä lämpimissä ja ystävällisessä kaupungissa Krasnodarissa, jossa vähän yli miljoona asukasta. Krasnodar sijaitsee noin 100 km Mustameren rannalta. Krasnodarin alueella on kansainvälinen satama Novorossiysk, Pohjois-Kaukasian vuoret ja öljytuotantoa. Myös meren rannalla on Sotsin kaupunki, siellä järjestetään talviolympialaiset 7.–23. helmikuuta 2014. Väestö ja ilmasto koko Krasnodarin alueella on vieraanvarainen ja ystävällinen.

Koulun jälkeen vuonna 1999 pääsin ammattikouluun ja 4 vuoden päästä sain ATK-teknikkodiplomin. Kaksi vuotta myöhemmin pääsin Kubanin Valtion Yliopistoon opiskelemaan sosionomiksi. Kun opiskelin ammattikoulussa, työskentelin iltaisin siivojana, kuriirina, tarjoilijana, sihteerinä. Koska minulla oli työkokemusta, ammattikoulun jälkeen sain hyvän työpaikan sihteerinä Kuban Valtion Lääketieteellisessä Akatemiassa. Pari vuoden päästä pääsin tietekonepalvelukeskukseen manageriksi ja vielä pari vuoden päästä sain vakinaisen työpaikan managerina isossa yrityksessä ”1C Company” Etelä Venäjän alueella ja sitten toimin johtajana koulukeskuksessa.

Monta vuotta sitten tapasin mieheni, kun hän tuli käymään lomalle isoäitinsä ja sukulaisiansa luo Kubanin alueelle. Muutin Suomeen yli kaksi vuotta sitten, koska aviomies asui ja työskenteli Kiteellä ja saimme kiltin pojan Antin syyskuussa 2011.

Kiteellä olen opiskellut suomen kieltä Kansalaisopistossa ja osaamiseni on keskitasoa. Muistan, että ensiksi kävelin Kiteentiellä sanakirja kädessä ja haluisin ymmärtää mainossanoja. Osaan puhua ja ymmärrän paremmin kuin ennen. Tänä vuona suunnittelen opiskelua ammattiopistossa merkonomiksi tai löytää työnantaja, joka haluaa oppisopimukseen ja kiinnostaa kehittää yhteistyötä Venäjän kanssa. Kieli kurssin aikana on kieli harjoittelu, kaksi viimeistä kertaa olen ollut KETIllä. KETIn tiimi on tosi mukava, he auttavat ymmärtämään erilaista käsitteitä suomeksi. Jaamme työkokemuksia, minusta se on tosi tärkeä, koska haluan olla pätevä asiantuntija.

Olen asunut Suomessa melko vähän aikaa ja voin sanoa, että suomalaiset ihmiset ovat luotettavia ja vakavia. Minun elämä on muuttunut kovasti, olen työtön, minulla on perhe, asun pienessä kaupungissa, minulla ei ole vapaa aikaa, naapurit ja tutut ihmiset puhuvat vieraalla kielellä. Mutta Kiteellä on rauhallisempi ja turvallisempi, minun poika on joka päivä perhepäivähoitopaikassa, hän juo puhdasta vettä ja maitoa, leikkii pihalla ja hymyilee ihmisille. Ensinnäkin olen äiti ja tiedän, että pojan on mukava asua Kiteellä Suomessa.

Maailmanlaajuiset luokitusyritykset kertovat korkeasta elämänlaadusta Suomessa, uskon heitä, ja mielestäni Suomen on lupaava maa, mutta myös minun kotimaa Venäjä kehittyy tosi nopeasti. Nyt on tullut aika ajatella yritysideoita yhdessä.

 

Tatiana Gopkalo, kieliharjoittelija KETIssä

 

 

KEHUMALLA PARAS

Kävimme aikoinaan Keski-Karjalan matkailuyrittäjien ja matkailun parissa työskentelevien kuntien ihmisten kanssa opintomatkalla Enonkoskella. Olimme kuulleet, että Enonkoskella yhteistyö sujuu naapuriyritysten kanssa ja on saatu aikaan usean eri yrityksen yhteisiä matkailun ohjelmapaketteja.

Käyntikohteista muistan kansainvälistäkin menestystä saaneen missin, myös Uukuniemen kunnanjohtajana työskennelleen Satu Östringin siskon lammasyrityksen, jossa lammas jalostettiin alusta loppuun. Mieleen jäivät kauniit villaneuleet, jotka olivat yrittäjän itsensä kutomia ja – kalliita.

Kävimme vanhassa savutuvassa, joka toimi tunnelmallisena ohjelman esittämispaikkana ja oli muutenkin mielenkiintoinen käyntikohde. Jotain ohjelmaakin meille esitettiin paikallisin voimin.

Puolestakymmenestä käyntikohteesta mieleen jäi myös yhteistyörenkaan ravintolapalveluita tuottava yritys, kartano ja sen emäntä. Varmastikin siksi, että emäntä oli Tohmajärveltä kotoisin ja heti löytyi ”kotoinen tunnelma” ja jotain yhteistä. Toki palvelu oli hyvää ja ruoka maukasta.

Pari muutakin yhteistyörenkaaseen kuuluvaa yritystä oli käyntikohteina, mutten enää pysty palauttamaan niitä mieleen. Eikä se ole tässä jutussa olennaistakaan. Olennaista on se – ja mikä jäi mieleen – että joka paikassa meidät otettiin ystävällisesti vastaan, esiteltiin mielenkiintoisesti ja terveen oman arvontuntoisesti oman yrityksen palveluita ja toimintaa. Ja kyseltiin, minnekä seuraavaksi on matka. Ja aina kehuttiin seuraava käyntikohde tyyliin: miten kaunis paikka, miten hyviä tuotteita tai hyvää palvelua sieltä saa tai miten mukava isäntä tai emäntä on.

Tässä olisi meille kaikille opiksi otettavaa. Liian usein kuulee vähäteltävän tai peräti paneteltavan paikallisia palveluita tai omaa kuntaa ja kotiseutua. Tiedämmekö ja tiedostammeko, mitä kaikkia palveluita omassa kunnassa tai Keski-Karjalan alueella on saatavilla? Mitä täällä tuotetaan? Mitä nähtävyyksiä tai käyntikohteita täällä on? Millaista kulttuuritarjontaa?  Mitä kaikkea voi harrastaa?

Milloin viimeksi kehuin yritystä, yhdistystä, kohdetta, kuntaa – ja ihmistä/ihmisiä sen takana? Tai kiitin saamastani hyvästä palvelusta? Niin – milloin?

 

Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö