MIELIKUVISTUSTA TARVITAAN

”Ehkäpä supistuvilla alueilla tarvittaisiin enemmän -- kykyä kuvitella vaihtoehtoisia todellisuuksia ja olemisen tapoja. Jos ainoa kuviteltavissa oleva todellisuus on se, että suurimmalla osalla alueista ei ole minkäänlaista tulevaisuutta ja tämä myös reaalisesti toteutuu, saavat ihmiset juuri sellaisen todellisuuden, mistä he ovat haaveilleet koko ajan.” 

Näin kirjoittaa MDI:n Samuli Manu blogissaan Supistuvat alueet ja poliittinen mielikuvitus.

Maailmanlaajuinen fakta on se, että väki keskittyy kaupunkeihin tai kaupunkien liepeille, samalla kun harvaanasutuilla alueilla asukkaat vähenevät. Sekä muuttoliikkeen, mutta erityisesti syntyvyyden jyrkän vähenemisen vuoksi.

Miten ”taistella” keskittymisen trendiä vastaan? Miten säilyttää vähäväkiset alueet sellaisina, että täällä elävät ja tänne muuttavat ihmiset saavat peruspalvelut läheltä, infra pysyy kunnossa ja ihmiset viihtyvät? Kumminkin meidän täällä asuvien kokemus omasta kotiseudustamme on valtaosin erittäin myönteinen ja täällä halutaan asua ja elää.

Varmasti tarvitaan poliittisia päätöksiä, mutta myös oman väen uskoa tulevaisuuteen. Ja jokaisen tekoja elinvoiman säilymiseksi. Esimerkiksi paikalliset palvelut säilyvät vain, jos niitä käytetään.

Yhteisöllisyys ja yhteistyön tekemisen taito tullevat korostumaan tulevaisuudessa. Kun resurssit vähenevät, on yhdessä tekemisellä ja voimien yhdistämisellä yhä isompi rooli.

Työvoiman saatavuus on jo nyt ongelma yrityksissä ja osaavien tekijöiden saaminen alueelle on jatkossa iso kysymys. Myös uudenlaisia opiskelun ja työvoimakoulutuksen malleja tarvitaan. Keski-Karjalasta koko maakuntaan levinnyt mestari-kisällimalli työvoiman rekrytoinnissa yrityksiin on osoittanut toimivuutensa. Luovuutta ja uusia ratkaisuja tarvitaan koulutuksen järjestämisessä: hyvä osoitus oppilaitosten ketteryydestä on Karelia ammattikorkeakoulun järjestämä sairaanhoitajakoulutus Lieksassa, mikä vastaa työntekijäpulaan paikallisesti. 

Kuten Manu kirjoittaa omassa blogissaan, mielikuvitusta tarvitaan. Uusiutuminen ja uudet konstit taitavat olla elinehto seudun elinvoiman säilyttämisessä.

Nähtäväksi jää, syntyykö tulevaisuudessa vastaliike kaupungistumiselle ja maalle muuttaa lisää väkeä. Meillä on hyvin paljon sellaista, joka pitää ja vetää – täällä asuvia ja lomailevia ja tänne muuttavia. 

Suvi Spoof, seutumarkkinoija