26.6.2017

"LOGISTIIKKA, LOGISTIIKKA, LOGISTIIKKA"

Näillä selkosilla logistiikka on kaikki kaikessa! Logistiikalla tarkoitan kulkemisen ja kuljetuksien sujuvuutta. Toisin kuin kaupungeissa, jossa julkisilla kulkuvälineillä ja kävellen pääsee helposti liikkumaan asioille, syrjäseudulla tarvitaan autoa päivittäin. Mikään ei suututa enemmän kuin sunnuntai-iltana loppunut maito tai sairas lapsi ilman lääkitystä. Edes kioskit eivät ole auki puhumattakaan apteekista. Elämän on oltava omavaraisempaa ja suunnitelmallisempaa kuin kaupungissa. Entä jos et pääse liikkumaan ”kylille” sinne kilometrien päähän, naapuriapu on ainoa apu, jos sitä on saatavilla.

Pienten paikkakuntien pelastus voisi olla oman kauppatoiminnan modernisointi. Kauppa-autot ovat aina olleet syrjäreittien apu, mutta kiinteät reitit eivät kata kaikkia nurkkia. Itse tilaan kerran viikossa kotiinkuljetuksena kauppakassit, koska aikani ja hermoni eivät kestä kauppakäyntejä. Kaupasta itsenoutopalvelussa on se sama liikkumis- ja aikaongelma, joten aina sekään ei auta.

Teknologia helpottaa ostosten ja palveluiden toimittamista perille
– ehkäpä paikallisten yrittäjien myyntiäkin

Kauppakassit on kuitenkin jonkun tuotava kotiin. Entä jos antaisi tietokoneen optimoida asiakkaiden mukaan räätälöidyn kuljetusreitin? Luulen, että isoilla kauppaketjuilla reitin suunnittelu on automatisoitu kustannuslaskentaan. Kauppiaat voisivat tehdä yhteistyötä lähituottajien kanssa paikallisen ruoan tarjoamiseksi asukkaille. Yksittäisten yrittäjien ei tarvitse käyttää aikaa logistiikan hoitamiseen, kun se tehdään yhdessä yhden kuljetusorganisaation kautta. Tämä hyödyttäisi yrittäjiä, joiden on ollut vaikea saada tuotteitaan ”liikkeelle”. On hyvä huomioida, että luomun lisäksi lähellä – paikallisesti – tuotettu lähiruoka tulee nostamaan merkitystä ihmisten kauppatottumuksissa!

Viime aikoina on syntynyt myös verkkoruokakauppoihin valmiiksi suunniteltuja ja erityistoiveilla höystettyjä kauppalistoja, joiden aineksista saa ateriat valmistettua, reseptit tulevat mukana. Perheen koostumus ja erityistoiveet voitaisiin huomioida helposti (esim. itse suosin luomu-, lähi- ja kasvisruokaa). Myös se etsimisongelma (”missä se luomumerkintä nyt onkaan”) poistuu verkkoruokakaupassa.

Tohmajärvellä ostan aina kun mahdollista liperiläisen leipomon pakastekarjalanpiirakkapussin vieraita varten – käsin rypytettyjä ja käsittämättömän hyviä! Lisäksi olen alkanut silmäillä ”zero waste” tuotteita, joita ei ole ylipakattu muoviin. Pakkausten pitää olla kierrätettäviä, jos niitä ylipäätään tarvitsee aina olla.

Uuden ajan palvelut:
omatoimiyrittäjien kuriiripalvelu kaupoille ja itsepalvelukioskit?

Jos kauppiaat eivät halua perustaa itse kuljetusta, voisiko joku Wolt.com –palvelun (ravintolaruoan tilaus- ja kotiinkuljetuspalvelu) -tyyppinen työllistäminen olla mahdollista? Vapaaehtoiset voivat pikkutienestin perässä kuljettaa verkossa sovittua maksua vastaan kotiinkuljetuksena verkossa ostetun kauppakassin. Kylmäketjun suojaaminen on nykyisin rutiinia kauppiaille, mutta riippuen kuljetusvälineestä, kuriirikin voi tarjota tämän palvelun. Maksu palvelusta ja aikataulujen valinta tapahtuisi kauppakassin ostamisen jälkeen verkkopalvelussa. Lähiruokatuottajien lisäksi palvelussa voi olla mukana kivijalkaputiikkeja mitä hyvänsä kulkureitillä onkin.

Syrjäseutujen elintarvikehuoltoa voisi auttaa myös 24/7 avoinna olevat itsepalvelukioskit, joissa olisi peruselintarvikevalikoima. Suomessa tällaista on kehitellyt Rivender Oy, jolla on ollut koekäytössä itsepalvelukauppa Forssassa (ks. Aamulehden juttu 13.2.2017) Minulla olisi tuossa Aseman seudulla pieni mökki, jonka korjauksen voisi vaikka tehdä itsepalvelukioskin pystyttämiseksi!

Miia Seppänen, yrittäjä, psykologi, psykologian tohtori

21.6.2017

VIERAALLA MAALLA

Matkailun kasvuohjelman yhtenä keskeisenä toimenpiteenä on järjestää vierailuja median ja matkanjärjestäjien edustajille Pohjois-Karjalaan. Meillä on käynyt parin viimeisen vuoden aikana kymmeniä kansainvälisiä vieraita, joille olemme näyttäneet parhaita paloja kauniista maakunnastamme.

Tyypillisesti eniten kiitosta saa ruoka. Pohjoiskarjalaiseen ruokaan yhdistetään sellaisia sanoja kuin tuoreus, puhtaus ja hyvä maku. Kansainväliset vieraamme pitävät myös luonnosta, rauhallisuudesta, suomalaisten ystävällisyydestä ja turvallisuudesta.

Pientä päänvaivaa vieraillemme aiheuttaa suomalaisen saunakulttuurin ymmärtäminen ja oppiminen. Sauna itsessään on kiinnostava ja maailmalla hyvin tunnettu, mutta osaa vieraista saunominen selvästi jännittää. Päästyään saunomisen alkuun, on vieraita kuitenkin jopa vaikea saada saunasta pois 😊.

Pohjois-Karjalan liikenteen rauhallisuudelle ja Joensuun lentokentän pienuudelle vieraat usein jopa hieman hymähtävät. Hämmentyneitä katseita saamme myös silloin, kun vannomme vieraiden ehtivän paluulennolleen siten, että kentällä ollaan noin tuntia ennen. Luksusta, monet sanovat. 

Kansainväliset vieraat ovat erityisen kiinnostuneita siitä, kuinka tavalliset suomalaiset elävät ja asuvat, myös suomalaisesta koulutusjärjestelmästä kysytään paljon. Suomalaisista tiedetään yleisesti se, että olemme hiljaisia, juomme paljon kahvia – ja alkoholia. Ihmisten ujouteen varautuneille vieraille pohjoiskarjalaisten puheliaisuus ja ystävällisyys ovatkin usein positiivisia yllätyksiä.

Ulkomaalaisten vieraat ihmettelevät kauppojen sekä ruokaravintoloiden tyypillisesti melko lyhyitä aukioloaikoja, etenkin iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäksi suomalainen alkoholilainsäädäntö ei koskaan lakkaa huvittamasta kansainvälisiä vieraitamme.

Yleisesti voi todeta, että Suomi mielletään turvalliseksi matkakohteeksi – ja tämä on seikka, jonka arvoa meidän tulee nostaa omassa markkinoinnissamme rohkeammin esiin. Suomihan valittiin tänä vuonna maailman turvallisimmaksi matkailumaaksi. 

Anna Jetsu, ohjelmajohtaja, Karelia Expert Oy

16.6.2017

CASE PALUUMUUTTO

Moni on varmasti pienemmästä kaupungista lähtiessään julistanut kovaan ääneen: ”Minähän en tähän tuppukylään palaa enää koskaan”. Minäkin.

Viimeiset neljä vuotta olen asunut muissa kaupungeissa, mutta ajatus Kiteelle palaamisesta on alkanut vilistää mieleni sopukoissa yhä useammin. Osittain ajatus paluumuutosta on vahvistunut kesän aikana työskennellessäni matkailuneuvojana, sillä paikallistuntemukseni lisääntyessä myös mielikuvani Kiteestä on muuttunut entistäkin positiivisemmaksi.

Erityisesti ajatusta paluumuutosta tukevat erinomaiset liikuntamahdollisuudet ja uudistetut julkiset rakennukset, kuten lukio, yläaste ja terveyskeskus. Omalla alallani keskeistä on ratkaista ongelma faktojen ja soveltuvien oikeusnormien perusteella tehdyllä johtopäätöksellä. Tämä päättelymalli yleistyy helposti myös arkipäivän päätöksentekoon, joten ajatusprosessiini kuuluu mm. faktojen punninta ja niiden pohjalta tehty johtopäätös. Muuttamista koskevaa normiaineistoa on harvakseltaan; lähinnä Suomen perustuslain takaama liikkumisvapaus maan sisällä ja rikosoikeuteen liittyvät matkustuskiellot.[1]

Case Paluumuuttoa koskeva johtopäätös voidaan leikkimielisesti esittää seuraavasti:
Normit: Suomen kansalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. En ole matkustuskiellossa.
Faktat: Olen harkinnut paluumuuttoa Kiteelle, rauhalliseen ympäristöön ja palveluiden äärelle. Kiteellä on erinomaiset urheilumahdollisuudet hiihdosta jääkiekon kautta judoon ja hyvät mahdollisuudet rakennuttaa omakotitalo jollekin vapaista tonteista kauniissa maisemissa. Työllistyminenkin on hyvin todennäköistä, joko yritykseen tai työskennellen itse itseni työnjohtajana. Toimitusjohtajan titteli kuulostaisi kieltämättä erinomaiselta. 

Johtopäätös: Paluumuutto Kiteelle ei ole laisinkaan hassumpi ajatus, täytynee alkaa miettiä tontin paikkaa muutaman vuoden päähän.

Juristeilla sanotaan olevan kaurakeksiäkin kuivempi huumorintaju ja kylmä sydän, mutta minulle Kiteeltä on jäänyt lämpöinen sydän. Huumorintajusta en mene takuuseen.

Katri Herranen, oikeustieteen yo

[1] Kts. Suomen perustuslaki (731/1999) 9 § ja
pakkokeinolaki (806/2011) 5. luku 1-2 §.

15.6.2017

POHJOLAN SALATTU HELMI

Aseman koulu vuonna 2009.
”Aivan ihana!” ”Täällä sopii juosta ympäriinsä!” Nämä ovat otanta kuulemistani ihasteluista, joita ystäväni ja tuttavani toteavat Aseman vanhalla koululla käydessään. Ostin Tohmajärven kunnalta koulurakennuksen tontteineen halpaan hintaan vuonna 2012, tarjouksien typistyessä yhteen tarjoajaan eli minuun. 

En ollut erityisemmin etsinyt kesämökkiä tai muutakaan asuntoa mistään, koska asuin silloin vielä rapakon takana perhesyistä. Olen lisäksi alun perin kitteeläinen, eli Kiteeltä – Tohmajärven naapuripitäjästä – kotoisin. Tarjoukseni kuitenkin hyväksyttiin ja hetkellisesti kokemani paniikin jälkeen kauppa hoidettiin edesmenneen isäni avustuksella valtakirjalla. Yhtäkkiä ”pyytämättä ja yllättäen” omistin yli 350-neliöisen vanhan koulun Tohmajärven Asemalta!

Kakkoskotina vanha koulu

Aseman seutu on Suomen itärajan läheisyydessä, melkoisessa korvessa monen mielestä. Jo hokemaksi tullut asunnonostopäätökseen vaikuttava houkutteleva sijainti (location, location, location) ei juuri päde ostamaani kouluun. Seutu oli aikoinaan kukoistava tehdasmiljöö, mutta liiketoiminnan hiipuminen ja väen lähteminen jättivät jälkensä maisemaan.

Vuonna 1929 valmistunut Aseman koulu kaipasi uutta mahdollisuutta. Teimme sitten isän kanssa sotasuunnitelman, jolla koulu saataisiin kunnostettua. Isäni osallistuminen projektinjohtajana mahdollisti monipolvisen ja pitkän korjausprojektin. Vuosien varrella tehdyt isot remontit olivat osin peruuttamattomasti muuttaneet rakennuksen henkeä ja alkuperäistä järkirakentamista. Saneerausta tehtiin erissä viiden vuoden ajan, vuoden 2012 alusta lähtien näihin päiviin asti (yläkerran huoneiston valmistuessa). Lopputulokseen olen ollut aika tyytyväinen! Joka kerta kun astun koulun saliin, voin vain huokaista tyytyväisyydestä.

Pari vuotta sitten aloin tehdä historiaselvitystä koulustani. Pikkuhiljaa minulle, Tohmajärven ulkopuolelta tulleelle, alkoi valjeta Aseman tarina mahtavine tehdasmiljöineen laajemminkin. Tästä lähti sattuman kautta vyörymään lumipallo, joka kulminoitui historialliseen valokuvanäyttelyyn ”Tohmajärven Tehdasosuusliike 110 vuotta – Aseman seudun elämää ja historiaa” koulullani. Avajaiset näyttelylle oli Avoimet kylät –päivässä 10.6.2017, jolloin avasin myös lapsuudenystäväni Minna Rautiaisen (Runnoilijan) kanssa Runometsäpolun kouluni metsään.

Keväällä 2017 aikani meni melko pitkälti näiden kahden ponnistuksen aikaansaamiseksi: rahoituksen hakemista, suunnittelutyötä, tekijöiden etsimistä ja toteutuksen organisointia. Satoja sähköposteja ja sosiaalisen median hyödyntämistä! Ilolla voinen todeta, että ponnistelu palkittiin runsaalla osallistujamäärällä avajaisissa. Molemmat produktiot jatkavat seuraaviin askeleihin ajallisten ja rahallisten resurssien myötä.

Haasteita ja ratkaisuja

Äkkiseltään ajateltuna muutto Keski-Karjalaan voi tuntua hurjalta: mitä siellä edes on? Yliopistolla opiskellessani tunsin osakunnasta joitakin opiskelijapariskuntia, jotka lähtivät rakentamaan valmistumisen jälkeen elämäänsä takaisin Pohjois-Karjalaan. Minun piti lähteä vielä kauemmas, jotta näkisin lähelle! Vasta vuodet rapakon takana herättivät todellisen kaipuun Suomeen ja erityisesti itään. Kiteellä vietetty lapsuus ja nuoruus vaarakarjalaisessa maisemassa harjujen ja vesien keskellä iskostuivat sillä seurauksella sieluuni, että tulo Tohmajärven Aseman seudulle tuntui kuin paluulta kotiin.

Olen kuullut myös kommentin, että ”tiesinhän mie, jotta routa porsaan kottiin ajjaa”. Mutta kyseessä ei ole routa ja possuksi muuttuminenkin on vielä vaiheessa. Eikä sitä kukaan tiennyt, vähiten minä itse, että sydämeni oli aina halunnut takaisin tukikohtaansa Keski-Karjalaan!

Pohjolan salattu helmi

Nyt olen saanut vuosia jo kertoa ulkomaalaisille tutuilleni Pohjolan Narniasta ja sen salatusta helmestä rajan pinnassa. Salattu siksi, että kaikista matkailunedistämisyrityksistä huolimatta edes Koli ei ollut tuttu kiinalaiselle naapurilleni (jonka puoliso sentään järjesti ammatikseen kiinalaisille turistiryhmille matkoja Suomeen). Saammepahan ainakin nauttia rauhassa kauneimmasta ja hiljaisimmasta kesästä, joka muuten on Tohmajärvellä ja Kiteellä harvinaisen lämmin muuhun Suomeen verrattuna (oma havaintoni vuosien varrelta). Harvinaisia ukonhattulehtoja löytyy näiltä alueilta siksi, että kallioperä on poikkeuksellisen ravinteikasta Keski-Karjalassa.  

Mutta suistutuksen rinnalla on tuotava esiin haasteita, joita itse työ- ja perhe-elämän kiireisimmässä vaiheessa olen kokenut ongelmallisena koululla eri aikoja asuneena. Internet-yhteyksistä ei mielestäni pitäisi tarvita valittaa missään, mutta todellisuudessa olen välillä tuskaillut ”palkkien puuttumista”. Työni on sen luonteista, että ilman nopeinta yhteyttä työ alkaa pian takkuilla. Netti tuo maailman ja mitä erikoisimmat ostokset ja verkkopalvelut kotiin – sikäli kuin se netti nyt toimii.

Miia Seppänen,
yrittäjä, psykologi, psykologian tohtori

 
ps. Tarina jatkuu seuraavassa blogissa.

13.6.2017

DIGI SE TULEE..

Digitalisaation ihmeitä ja ihmettelynkin aiheita näkyy melkein päivittäin milloin missäkin mediassa, niin sähköisessä kuin perinteisessä paperisessakin. Työskentelyn muuttuessa vieläkin enemmän bittipohjalle, muuttuvat tiedon määrän ja sen varastoinnin hallinta myös samaa tahtia. Ja ero entisin aikoihin on suuri.

Konkreettisimmin tämän huomasi toimistomme muuton yhteydessä, kun kävimme selvittelemään hyllykaupalla olevia asiakasmappeja. On siinä kopiokone laulanut, kun erilaisista yrityssuunnitelmista, rahoitushakemuksista ja vaikka tuotantotilojen piirustuksista on vuosien saatossa kopioitu ”vastasen varalle” mappeihin. Kyllä aika rankalla kädellä näitä kannettiin tuhottaviin asiakirjakasoihin eikä paperisia asiakasmappeja juurikaan uusiin tiloihin toimitettu.

Bitit ovat tulleet tilalle. Itse olen ollut vajaan pari vuotta Ketillä hommissa eikä yhtään asiakastietoa ole paperille tulostettuna. Kaikki data ja dokumentit ovat suojatuissa ja varmistetuissa verkkokansioissa, joista ne löytyvät tarvittaessa vaikka tien päältä.

Nauratti ihan, kun kierrätykseen oli menossa iso läjä vanhentuneita kirjekuoria, eikä ehdotukseni niiden käytöstä sisäiseen postiin mennyt läpi.. Taitaa viestit liikkua nykyään pikkusen livakammassa muodossa.

Poisoppimista digiaika on myös. Vaikka olevinaan pitää itseään nohevana näiden bittivehkeiden kanssa, niin eivät uudet tavat toimia ole vielä selkäytimeen menneet. Tässä muutama päivä sitten oli tarve saada A4-paperi tiedostona yhdelle nuorelle (19 v.) ja kun rupesin selittämään tälle puhelimessa, että heti laitan kun pääsen skannerin äärelle, niin kuului aavistuksen ihmettelevä ehdotus, että jospa ottaisin kuvan kännykällä paperista ja lähettäisin puhelimella… Pieni henkinen puna taisi nousta kasvoilleni, kun totesin, että joo-o, tosiaankin, taitaisihan sekin olla mahdollista.

Itse asiassa kännykkäkamera on varsin käyttökelpoinen apuväline moneen tarpeeseen. Liikkeen varaosatiskilläkin on tukevampi olo keskustella, kun hataroiden teknisten tietojen tueksi on näyttää kuva hajonneesta osasta. Sosiaalisen median puolellahan kamera on ihan must, pienet videonpätkät ovat jo suositumpia kuin pelkät kuvat, olipa kyse henkilökohtaisten elämäntilanteiden julkituonnista tai yrityksen tuotekampanjan lanseerauksesta.

Digi kannattaa ottaa hyödyksi. Uteliasta ja myönteistä asennetta vaan, hieman aikaakin uusien asioiden oppimiselle. 

Pekka K. Vatanen, yritysneuvoja 

PS. Ketillä on käynnissä ja käynnistymässä hankkeita, jotka auttavat seudun yrityksiä ottamaan digitalisaatiota haltuun yritystoiminnan kehittämisessä. Keväällä alkaneen BioDigi-hankkeen kohderyhmänä ovat pääasiassa tuotannollisen alan yritykset ja syksyllä käynnistyvän Kasvua digiosaamisella -hanke on suunnattu kaupan ja palvelualan yrityksille. Yhteis- ja yrityskohtaisia koulutuksia ja valmennuksia on tulossa.