8.9.2017

KOTIUDU KESKI-KARJALAAN


Kotiudu Keski-Karjalaan –kampanjan ensimmäinen vaihe päättyi elokuun lopussa. Lähetimme elokuun alussa 1500 kirjettä entisille keskikarjalaisille, jotka asuvat tällä hetkellä eteläisessä Suomessa. Tarkoituksena on saada kuntiimme uusia asujia hieman paikallista vuokratasoa edullisemmin puolen vuoden ajaksi kokeilemaan asumista täällä. 

Asumisen lisäksi kampanjassa on mm. muuttokummeja - tänne joko muuttaneita tai paluumuuttaneita -, jotka voivat olla apuna kotiutumisessa Keski-Karjalaan.

Kirjekampanjamme sai erittäin hyvän vastaanoton ja yhteydenottoja tuli. Kyselyitä on tullut myös muilta kuin kirjeen saajilta. Muutama muuttajaehdokas hakee vielä työpaikkaa ennen kuin uskaltaa irrottautua nykyisistä töistä. Mutta on ollut todella ilahduttavaa huomata, että vastavirtaan tulijoita olisi, eivätkä kaikki halua pakkautua kasvukeskuksiin. 

Alun perin kampanja-aikaa oli elokuu. Kuukausi on kuitenkin liian lyhyt aika tehdä isoja päätöksiä kotipaikan ja asunnon vaihdosta. Näin ollen päätimme kuntien kanssa tehdä kokeilustamme pitempiaikaisen. Jatkamme kampanjaa ensi vuoden loppuun tai niin kauan kuin kampanjaan varattuja asuntoja on vapaana. Meillä on tarjota pari asuntoa kunnastaan tämän kampanjan kautta. 

Lisäksi meillä on myös yksityishenkilöiden omistamia asuntoja vuokrattavissa. Esimerkiksi Kiteenlahdessa on yksi maatilan pihapiiri vuokrattavana, jolloin tilaa on suuremmallekin perheelle. Muitakin yksityisten vuokra-asuntoja voidaan ottaa kampanjaan välitettäväksi.

Jatkossa yhdistelemme mm. avoimia työpaikkoja ja vaikkapa myytäviä yrityksiä sekä asuntotarjontaa kokonaispaketiksi tulijoille.

Kunnilla ei ole ns. korvamerkittyjä asuntoja kampanjaa varten, vaan hakija voi itse kertoa, millaista asuntoa olisi vailla. Näin kunnat voivat joustavasti vastata kysyntään ja remontoida asuntoja tarpeen mukaan. Esimerkiksi Rääkkylän kunnassa laitetaan kunnan asuntoja kuntoon ja asuntoihin on jo jonoa, joten tarvetta vuokra-asunnoille on.

Kampanjan sivut: www.keskikarjalaan.fi

 Suvi Spoof, seutumarkkinoija

18.8.2017

LÄHELTÄ NÄKEEKIN KAUAS

Kun suunnittelin kesätyön jälkeistä kesälomaani, mietin maisemanvaihdosta. Mielessäni olen pyöritellyt monia vaihtoehtoja kaukomatkoista Tallinnan-risteilyihin. Kateellisena olen seuraillut ystävieni sosiaalisen median päivityksiä lämpimistä ja aurinkoisista kaukokohteista. Kesätyöni Kiteen matkailuneuvojana on kuitenkin saanut minut miettimään, miksi mennä merta edemmäs kalaan? Löytyyhän omiltakin kulmilta paljon mukavia kohteita, joista suurin osa on omalta kohdaltani vierailematta. Jo pikaisen pohdinnan jälkeen löysin monia muitakin syitä, miksi maakuntamatkailu olisi kaukomatkailua parempi vaihtoehto. 
Ensimmäisenä teemana mieleeni nousi ekologisuus: käymisen arvoisia kohteita löytyy jo pyöräilymatkan päästä, kun silmänsä pitää auki. Julkiseen liikenteeseen turvautuminen voi olla hieman haastavaa, mutta myös omalla autolla ajo sallittakoon, etenkin kun kyytiin nappaa autollisen innokkaita kanssamatkustajia!
Monesti kuulee sanottavan jo kuluneenkin fraasin, “aika on rahaa”. Siksi on hyvä tiedostaa, että maakuntamatkailu on myös ajankäytöllisesti erittäin taloudellista, sillä matkustaminen lähemmäs ei kestä kauan. Mielestäni on mukavampaa istua päivästään pari tuntia autossa tai junassa matkaa tehden ja viettää enemmän aikaa kohteessa kuin koko päivä lentokoneessa.

Näen itse tärkeänä asiana myös lähipalveluiden ja –ruokien tukemisen. Mikä olisikaan parempi tapa tuoda henkilökohtaisilla valinnoillaan elinvoimaa lähikulmille kuin käyttämällä oman alueensa palveluita. Jos tuntuu siltä, että kaikki oman maakunnan kohteet ovat tuttuja ja tylsiä, voi hurja sielu suunnata katseensa naapurimaakuntaa kohti!

Pohdiskeltuani kaukomatkan ja maakuntamatkailun välillä tulokseen päätyminen oli melko helppoa: matkaan mieluummin lähelle. Asiakkaiden kehuessa kesäteattereita, käyntikohteita ja ravintoloita pohdin vain sitä, että lähellä on paljon ihania paikkoja, joissa en ole koskaan käynyt. Seuraava tavoitteeni onkin etsiä muutama mielenkiintoinen kohde kotikulmilta, ja tutustua niihin ajan kanssa!

Mielestäni maakuntamatkailussa olisi myös oiva markkinarako Keski-Karjalan kokoiselle alueelle. Miksemme brändäisi ”loma lähellä” –paketteja, joissa yhdisteltäisiin jokaisen kunnan parhaat puolet? Niitä mukavia kohteita kun riittää.

Susanna Haverinen, yhteiskuntatieteiden yo

8.8.2017

"PARASTA ELÄMÄÄ PALUUMUUTON JÄLKEEN"

Kiteen Valkiajärvi on sukeltavan paluumuuttajan paratiisi.
Kaksi vuotta sitten olin elokuun puolivälissä moottoripyöräreissulla Pohjois-Suomessa ja hädissäni pysähdyin jonnekin korpitien varteen sillä minuutilla, kun Tohmajärven kansalaisopiston ilmoittautuminen alkoi. Sillä piti heti olla soittamassa, että varmasti pääsen sunnuntain joogaryhmään!

Olin juuri muuttanut takaisin ja oletukseni oli, että kansalaisopiston joogaryhmästä paikan saaminen vaati joko nopeutta tai satumaista tuuria. No, sain paikan, toimistossa naureskeltiin hyväntuulisesti, että kyllä meillä näihin ryhmiin mahtuu.

Seuraavana talvena kävin myös lasikoruja tekemässä, toisena lukuvuotena juoksukoulussa. Kaikkiin pääsin ilmoittautumalla ja kohtuuhinnalla. Kiteellä olen käynyt uimahallissa, joskus on saanut löylyssä istua itsekseen. Keski-Karjalan iltarasteilla olen harhaillut ja kirjastoon otin oman avaimen, että voin käydä iltaysiin asti hakemassa kirjoja, joita en ehdi lukea. Ja Kesälahden Urheilijoissa kävin tänä kesänä melonnan peruskurssin, joka tuntui melkein yksityisopetukselta.
   ----------
En tiedä, johtuuko se kylällä hiekkatien varressa asumisesta ja puulämmittämisestä, mutta hamsterina miusta on tullut täällä entistä pahempi. Sieniä on tullut poimittua itselle, naapuriin, tutuille ja lähetetty kuivattuna jopa etelään. Ehkä baarien puuttuminen on ajanut pusikkoon.

Viime syksynä kuulin, että ystävän tuttavalla on ylimääräistä lehtikaalia puutarhassaan ja sitä saa mennä hakemaan. Ujona menin pienen roskapussin kanssa kasvimaan laitaan. Puutarhuri tuhahti, kävi hakemassa ison mustan jätesäkin ja vesurin ja rupesi antamaan lehtikaaleille kyytiä. Samaan syssyyn säkkiin hujahtivat isot purjosipulit. Niitä riitti pakasteeseenkin. Kiitos vielä kerran!

Tänä kesänä olen nauttinut Tohmajärven Kirkkoniemen syötävästä taideteoksesta. Minttuteetä on kupissa tälläkin hetkellä. Lämmin leipä tai kukkoset on löytynyt muutaman kerran kuistilta kotiin tullessa. Tai on tullut tekstari, että saisi hakea litratolkulla vastapoimittuja metsämansikoita. Isolla kirkolla käydessä ahmin sushia, josta on tullut harvinaista herkkua. Mutta pilkkiahvenia on kotona pakastimessa viime talvelta.
      ------------
Sosiaalinen elämä on täällä silleen, että pitää itse lähteä tai järjestää. Välillä on menoja liian kanssa, sitten taas mietitään, että millä varjolla kutsuttaisiin ihmisiä meille. Mutta ihmiset onneksi tulevat, ihan ilmoittamattakin, mikä on hienoa. Talo tavallaan, kun ei täällä leipuria asu.
     -------------
Ihan ihaninta täällä Keski-Karjalassa ovat ihmiset. Hitto, miten paljon täällä puhutaan. Ei aina asiaa ja välillä muualta takaisin tullut tuumii, että pieniäpä ovat paikalliset murheet ja epäkohdat, mutta eipä juputeta hiljaa. Puhutaan kylillä ja kohdatessa ja vielä riittää energiaa somessakin jauhamiseen. Mopot rälläävät ja tiet ovat huonossa kunnossa ja Venäjälle on jonoja. Siinä suuria paikallisia puheenaiheita. Keväisin voidaan lisätä listaan valkoposkihanhet ja talvisin teiden auraaminen. Noista kun aloittaa, niin pitkälle pääsee.
      -------------
Miut varmaan luetaan vielä paluumuuttajaksi, mutta ite oon kai jo sopeutunut. Työmailla kun liikun koko Keski-Karjalassa, niin sitä suosittelen muillekin tänne tuleville ja täällä asuville. Kyllä me tohmislaiset voidaan olla MC Kiteen jäseniä, käydä Kesälahdelta Puruveellä pilkillä ja melomassa, Rääkkylässä toivomassa norpan näkemistä ja Joensuusta sitten isommat kulttuuri- ja konetarpeet. Ne sellaiset kylien väliset ja raja-aidat on vähän sellaista kasaria, joka ei ois enää kauheen muodikasta. Toisin kuin Entisten Nuorten Konva. Se on kuumempaa kuin tää ja viime kesä yhteensä!

Tanja Perkkiö, sopeutunut paluumuuttaja

26.6.2017

"LOGISTIIKKA, LOGISTIIKKA, LOGISTIIKKA"

Näillä selkosilla logistiikka on kaikki kaikessa! Logistiikalla tarkoitan kulkemisen ja kuljetuksien sujuvuutta. Toisin kuin kaupungeissa, jossa julkisilla kulkuvälineillä ja kävellen pääsee helposti liikkumaan asioille, syrjäseudulla tarvitaan autoa päivittäin. Mikään ei suututa enemmän kuin sunnuntai-iltana loppunut maito tai sairas lapsi ilman lääkitystä. Edes kioskit eivät ole auki puhumattakaan apteekista. Elämän on oltava omavaraisempaa ja suunnitelmallisempaa kuin kaupungissa. Entä jos et pääse liikkumaan ”kylille” sinne kilometrien päähän, naapuriapu on ainoa apu, jos sitä on saatavilla.

Pienten paikkakuntien pelastus voisi olla oman kauppatoiminnan modernisointi. Kauppa-autot ovat aina olleet syrjäreittien apu, mutta kiinteät reitit eivät kata kaikkia nurkkia. Itse tilaan kerran viikossa kotiinkuljetuksena kauppakassit, koska aikani ja hermoni eivät kestä kauppakäyntejä. Kaupasta itsenoutopalvelussa on se sama liikkumis- ja aikaongelma, joten aina sekään ei auta.

Teknologia helpottaa ostosten ja palveluiden toimittamista perille
– ehkäpä paikallisten yrittäjien myyntiäkin

Kauppakassit on kuitenkin jonkun tuotava kotiin. Entä jos antaisi tietokoneen optimoida asiakkaiden mukaan räätälöidyn kuljetusreitin? Luulen, että isoilla kauppaketjuilla reitin suunnittelu on automatisoitu kustannuslaskentaan. Kauppiaat voisivat tehdä yhteistyötä lähituottajien kanssa paikallisen ruoan tarjoamiseksi asukkaille. Yksittäisten yrittäjien ei tarvitse käyttää aikaa logistiikan hoitamiseen, kun se tehdään yhdessä yhden kuljetusorganisaation kautta. Tämä hyödyttäisi yrittäjiä, joiden on ollut vaikea saada tuotteitaan ”liikkeelle”. On hyvä huomioida, että luomun lisäksi lähellä – paikallisesti – tuotettu lähiruoka tulee nostamaan merkitystä ihmisten kauppatottumuksissa!

Viime aikoina on syntynyt myös verkkoruokakauppoihin valmiiksi suunniteltuja ja erityistoiveilla höystettyjä kauppalistoja, joiden aineksista saa ateriat valmistettua, reseptit tulevat mukana. Perheen koostumus ja erityistoiveet voitaisiin huomioida helposti (esim. itse suosin luomu-, lähi- ja kasvisruokaa). Myös se etsimisongelma (”missä se luomumerkintä nyt onkaan”) poistuu verkkoruokakaupassa.

Tohmajärvellä ostan aina kun mahdollista liperiläisen leipomon pakastekarjalanpiirakkapussin vieraita varten – käsin rypytettyjä ja käsittämättömän hyviä! Lisäksi olen alkanut silmäillä ”zero waste” tuotteita, joita ei ole ylipakattu muoviin. Pakkausten pitää olla kierrätettäviä, jos niitä ylipäätään tarvitsee aina olla.

Uuden ajan palvelut:
omatoimiyrittäjien kuriiripalvelu kaupoille ja itsepalvelukioskit?

Jos kauppiaat eivät halua perustaa itse kuljetusta, voisiko joku Wolt.com –palvelun (ravintolaruoan tilaus- ja kotiinkuljetuspalvelu) -tyyppinen työllistäminen olla mahdollista? Vapaaehtoiset voivat pikkutienestin perässä kuljettaa verkossa sovittua maksua vastaan kotiinkuljetuksena verkossa ostetun kauppakassin. Kylmäketjun suojaaminen on nykyisin rutiinia kauppiaille, mutta riippuen kuljetusvälineestä, kuriirikin voi tarjota tämän palvelun. Maksu palvelusta ja aikataulujen valinta tapahtuisi kauppakassin ostamisen jälkeen verkkopalvelussa. Lähiruokatuottajien lisäksi palvelussa voi olla mukana kivijalkaputiikkeja mitä hyvänsä kulkureitillä onkin.

Syrjäseutujen elintarvikehuoltoa voisi auttaa myös 24/7 avoinna olevat itsepalvelukioskit, joissa olisi peruselintarvikevalikoima. Suomessa tällaista on kehitellyt Rivender Oy, jolla on ollut koekäytössä itsepalvelukauppa Forssassa (ks. Aamulehden juttu 13.2.2017) Minulla olisi tuossa Aseman seudulla pieni mökki, jonka korjauksen voisi vaikka tehdä itsepalvelukioskin pystyttämiseksi!

Miia Seppänen, yrittäjä, psykologi, psykologian tohtori

21.6.2017

VIERAALLA MAALLA

Matkailun kasvuohjelman yhtenä keskeisenä toimenpiteenä on järjestää vierailuja median ja matkanjärjestäjien edustajille Pohjois-Karjalaan. Meillä on käynyt parin viimeisen vuoden aikana kymmeniä kansainvälisiä vieraita, joille olemme näyttäneet parhaita paloja kauniista maakunnastamme.

Tyypillisesti eniten kiitosta saa ruoka. Pohjoiskarjalaiseen ruokaan yhdistetään sellaisia sanoja kuin tuoreus, puhtaus ja hyvä maku. Kansainväliset vieraamme pitävät myös luonnosta, rauhallisuudesta, suomalaisten ystävällisyydestä ja turvallisuudesta.

Pientä päänvaivaa vieraillemme aiheuttaa suomalaisen saunakulttuurin ymmärtäminen ja oppiminen. Sauna itsessään on kiinnostava ja maailmalla hyvin tunnettu, mutta osaa vieraista saunominen selvästi jännittää. Päästyään saunomisen alkuun, on vieraita kuitenkin jopa vaikea saada saunasta pois 😊.

Pohjois-Karjalan liikenteen rauhallisuudelle ja Joensuun lentokentän pienuudelle vieraat usein jopa hieman hymähtävät. Hämmentyneitä katseita saamme myös silloin, kun vannomme vieraiden ehtivän paluulennolleen siten, että kentällä ollaan noin tuntia ennen. Luksusta, monet sanovat. 

Kansainväliset vieraat ovat erityisen kiinnostuneita siitä, kuinka tavalliset suomalaiset elävät ja asuvat, myös suomalaisesta koulutusjärjestelmästä kysytään paljon. Suomalaisista tiedetään yleisesti se, että olemme hiljaisia, juomme paljon kahvia – ja alkoholia. Ihmisten ujouteen varautuneille vieraille pohjoiskarjalaisten puheliaisuus ja ystävällisyys ovatkin usein positiivisia yllätyksiä.

Ulkomaalaisten vieraat ihmettelevät kauppojen sekä ruokaravintoloiden tyypillisesti melko lyhyitä aukioloaikoja, etenkin iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäksi suomalainen alkoholilainsäädäntö ei koskaan lakkaa huvittamasta kansainvälisiä vieraitamme.

Yleisesti voi todeta, että Suomi mielletään turvalliseksi matkakohteeksi – ja tämä on seikka, jonka arvoa meidän tulee nostaa omassa markkinoinnissamme rohkeammin esiin. Suomihan valittiin tänä vuonna maailman turvallisimmaksi matkailumaaksi. 

Anna Jetsu, ohjelmajohtaja, Karelia Expert Oy

16.6.2017

CASE PALUUMUUTTO

Moni on varmasti pienemmästä kaupungista lähtiessään julistanut kovaan ääneen: ”Minähän en tähän tuppukylään palaa enää koskaan”. Minäkin.

Viimeiset neljä vuotta olen asunut muissa kaupungeissa, mutta ajatus Kiteelle palaamisesta on alkanut vilistää mieleni sopukoissa yhä useammin. Osittain ajatus paluumuutosta on vahvistunut kesän aikana työskennellessäni matkailuneuvojana, sillä paikallistuntemukseni lisääntyessä myös mielikuvani Kiteestä on muuttunut entistäkin positiivisemmaksi.

Erityisesti ajatusta paluumuutosta tukevat erinomaiset liikuntamahdollisuudet ja uudistetut julkiset rakennukset, kuten lukio, yläaste ja terveyskeskus. Omalla alallani keskeistä on ratkaista ongelma faktojen ja soveltuvien oikeusnormien perusteella tehdyllä johtopäätöksellä. Tämä päättelymalli yleistyy helposti myös arkipäivän päätöksentekoon, joten ajatusprosessiini kuuluu mm. faktojen punninta ja niiden pohjalta tehty johtopäätös. Muuttamista koskevaa normiaineistoa on harvakseltaan; lähinnä Suomen perustuslain takaama liikkumisvapaus maan sisällä ja rikosoikeuteen liittyvät matkustuskiellot.[1]

Case Paluumuuttoa koskeva johtopäätös voidaan leikkimielisesti esittää seuraavasti:
Normit: Suomen kansalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa. En ole matkustuskiellossa.
Faktat: Olen harkinnut paluumuuttoa Kiteelle, rauhalliseen ympäristöön ja palveluiden äärelle. Kiteellä on erinomaiset urheilumahdollisuudet hiihdosta jääkiekon kautta judoon ja hyvät mahdollisuudet rakennuttaa omakotitalo jollekin vapaista tonteista kauniissa maisemissa. Työllistyminenkin on hyvin todennäköistä, joko yritykseen tai työskennellen itse itseni työnjohtajana. Toimitusjohtajan titteli kuulostaisi kieltämättä erinomaiselta. 

Johtopäätös: Paluumuutto Kiteelle ei ole laisinkaan hassumpi ajatus, täytynee alkaa miettiä tontin paikkaa muutaman vuoden päähän.

Juristeilla sanotaan olevan kaurakeksiäkin kuivempi huumorintaju ja kylmä sydän, mutta minulle Kiteeltä on jäänyt lämpöinen sydän. Huumorintajusta en mene takuuseen.

Katri Herranen, oikeustieteen yo

[1] Kts. Suomen perustuslaki (731/1999) 9 § ja
pakkokeinolaki (806/2011) 5. luku 1-2 §.

15.6.2017

POHJOLAN SALATTU HELMI

Aseman koulu vuonna 2009.
”Aivan ihana!” ”Täällä sopii juosta ympäriinsä!” Nämä ovat otanta kuulemistani ihasteluista, joita ystäväni ja tuttavani toteavat Aseman vanhalla koululla käydessään. Ostin Tohmajärven kunnalta koulurakennuksen tontteineen halpaan hintaan vuonna 2012, tarjouksien typistyessä yhteen tarjoajaan eli minuun. 

En ollut erityisemmin etsinyt kesämökkiä tai muutakaan asuntoa mistään, koska asuin silloin vielä rapakon takana perhesyistä. Olen lisäksi alun perin kitteeläinen, eli Kiteeltä – Tohmajärven naapuripitäjästä – kotoisin. Tarjoukseni kuitenkin hyväksyttiin ja hetkellisesti kokemani paniikin jälkeen kauppa hoidettiin edesmenneen isäni avustuksella valtakirjalla. Yhtäkkiä ”pyytämättä ja yllättäen” omistin yli 350-neliöisen vanhan koulun Tohmajärven Asemalta!

Kakkoskotina vanha koulu

Aseman seutu on Suomen itärajan läheisyydessä, melkoisessa korvessa monen mielestä. Jo hokemaksi tullut asunnonostopäätökseen vaikuttava houkutteleva sijainti (location, location, location) ei juuri päde ostamaani kouluun. Seutu oli aikoinaan kukoistava tehdasmiljöö, mutta liiketoiminnan hiipuminen ja väen lähteminen jättivät jälkensä maisemaan.

Vuonna 1929 valmistunut Aseman koulu kaipasi uutta mahdollisuutta. Teimme sitten isän kanssa sotasuunnitelman, jolla koulu saataisiin kunnostettua. Isäni osallistuminen projektinjohtajana mahdollisti monipolvisen ja pitkän korjausprojektin. Vuosien varrella tehdyt isot remontit olivat osin peruuttamattomasti muuttaneet rakennuksen henkeä ja alkuperäistä järkirakentamista. Saneerausta tehtiin erissä viiden vuoden ajan, vuoden 2012 alusta lähtien näihin päiviin asti (yläkerran huoneiston valmistuessa). Lopputulokseen olen ollut aika tyytyväinen! Joka kerta kun astun koulun saliin, voin vain huokaista tyytyväisyydestä.

Pari vuotta sitten aloin tehdä historiaselvitystä koulustani. Pikkuhiljaa minulle, Tohmajärven ulkopuolelta tulleelle, alkoi valjeta Aseman tarina mahtavine tehdasmiljöineen laajemminkin. Tästä lähti sattuman kautta vyörymään lumipallo, joka kulminoitui historialliseen valokuvanäyttelyyn ”Tohmajärven Tehdasosuusliike 110 vuotta – Aseman seudun elämää ja historiaa” koulullani. Avajaiset näyttelylle oli Avoimet kylät –päivässä 10.6.2017, jolloin avasin myös lapsuudenystäväni Minna Rautiaisen (Runnoilijan) kanssa Runometsäpolun kouluni metsään.

Keväällä 2017 aikani meni melko pitkälti näiden kahden ponnistuksen aikaansaamiseksi: rahoituksen hakemista, suunnittelutyötä, tekijöiden etsimistä ja toteutuksen organisointia. Satoja sähköposteja ja sosiaalisen median hyödyntämistä! Ilolla voinen todeta, että ponnistelu palkittiin runsaalla osallistujamäärällä avajaisissa. Molemmat produktiot jatkavat seuraaviin askeleihin ajallisten ja rahallisten resurssien myötä.

Haasteita ja ratkaisuja

Äkkiseltään ajateltuna muutto Keski-Karjalaan voi tuntua hurjalta: mitä siellä edes on? Yliopistolla opiskellessani tunsin osakunnasta joitakin opiskelijapariskuntia, jotka lähtivät rakentamaan valmistumisen jälkeen elämäänsä takaisin Pohjois-Karjalaan. Minun piti lähteä vielä kauemmas, jotta näkisin lähelle! Vasta vuodet rapakon takana herättivät todellisen kaipuun Suomeen ja erityisesti itään. Kiteellä vietetty lapsuus ja nuoruus vaarakarjalaisessa maisemassa harjujen ja vesien keskellä iskostuivat sillä seurauksella sieluuni, että tulo Tohmajärven Aseman seudulle tuntui kuin paluulta kotiin.

Olen kuullut myös kommentin, että ”tiesinhän mie, jotta routa porsaan kottiin ajjaa”. Mutta kyseessä ei ole routa ja possuksi muuttuminenkin on vielä vaiheessa. Eikä sitä kukaan tiennyt, vähiten minä itse, että sydämeni oli aina halunnut takaisin tukikohtaansa Keski-Karjalaan!

Pohjolan salattu helmi

Nyt olen saanut vuosia jo kertoa ulkomaalaisille tutuilleni Pohjolan Narniasta ja sen salatusta helmestä rajan pinnassa. Salattu siksi, että kaikista matkailunedistämisyrityksistä huolimatta edes Koli ei ollut tuttu kiinalaiselle naapurilleni (jonka puoliso sentään järjesti ammatikseen kiinalaisille turistiryhmille matkoja Suomeen). Saammepahan ainakin nauttia rauhassa kauneimmasta ja hiljaisimmasta kesästä, joka muuten on Tohmajärvellä ja Kiteellä harvinaisen lämmin muuhun Suomeen verrattuna (oma havaintoni vuosien varrelta). Harvinaisia ukonhattulehtoja löytyy näiltä alueilta siksi, että kallioperä on poikkeuksellisen ravinteikasta Keski-Karjalassa.  

Mutta suistutuksen rinnalla on tuotava esiin haasteita, joita itse työ- ja perhe-elämän kiireisimmässä vaiheessa olen kokenut ongelmallisena koululla eri aikoja asuneena. Internet-yhteyksistä ei mielestäni pitäisi tarvita valittaa missään, mutta todellisuudessa olen välillä tuskaillut ”palkkien puuttumista”. Työni on sen luonteista, että ilman nopeinta yhteyttä työ alkaa pian takkuilla. Netti tuo maailman ja mitä erikoisimmat ostokset ja verkkopalvelut kotiin – sikäli kuin se netti nyt toimii.

Miia Seppänen,
yrittäjä, psykologi, psykologian tohtori

 
ps. Tarina jatkuu seuraavassa blogissa.

13.6.2017

DIGI SE TULEE..

Digitalisaation ihmeitä ja ihmettelynkin aiheita näkyy melkein päivittäin milloin missäkin mediassa, niin sähköisessä kuin perinteisessä paperisessakin. Työskentelyn muuttuessa vieläkin enemmän bittipohjalle, muuttuvat tiedon määrän ja sen varastoinnin hallinta myös samaa tahtia. Ja ero entisin aikoihin on suuri.

Konkreettisimmin tämän huomasi toimistomme muuton yhteydessä, kun kävimme selvittelemään hyllykaupalla olevia asiakasmappeja. On siinä kopiokone laulanut, kun erilaisista yrityssuunnitelmista, rahoitushakemuksista ja vaikka tuotantotilojen piirustuksista on vuosien saatossa kopioitu ”vastasen varalle” mappeihin. Kyllä aika rankalla kädellä näitä kannettiin tuhottaviin asiakirjakasoihin eikä paperisia asiakasmappeja juurikaan uusiin tiloihin toimitettu.

Bitit ovat tulleet tilalle. Itse olen ollut vajaan pari vuotta Ketillä hommissa eikä yhtään asiakastietoa ole paperille tulostettuna. Kaikki data ja dokumentit ovat suojatuissa ja varmistetuissa verkkokansioissa, joista ne löytyvät tarvittaessa vaikka tien päältä.

Nauratti ihan, kun kierrätykseen oli menossa iso läjä vanhentuneita kirjekuoria, eikä ehdotukseni niiden käytöstä sisäiseen postiin mennyt läpi.. Taitaa viestit liikkua nykyään pikkusen livakammassa muodossa.

Poisoppimista digiaika on myös. Vaikka olevinaan pitää itseään nohevana näiden bittivehkeiden kanssa, niin eivät uudet tavat toimia ole vielä selkäytimeen menneet. Tässä muutama päivä sitten oli tarve saada A4-paperi tiedostona yhdelle nuorelle (19 v.) ja kun rupesin selittämään tälle puhelimessa, että heti laitan kun pääsen skannerin äärelle, niin kuului aavistuksen ihmettelevä ehdotus, että jospa ottaisin kuvan kännykällä paperista ja lähettäisin puhelimella… Pieni henkinen puna taisi nousta kasvoilleni, kun totesin, että joo-o, tosiaankin, taitaisihan sekin olla mahdollista.

Itse asiassa kännykkäkamera on varsin käyttökelpoinen apuväline moneen tarpeeseen. Liikkeen varaosatiskilläkin on tukevampi olo keskustella, kun hataroiden teknisten tietojen tueksi on näyttää kuva hajonneesta osasta. Sosiaalisen median puolellahan kamera on ihan must, pienet videonpätkät ovat jo suositumpia kuin pelkät kuvat, olipa kyse henkilökohtaisten elämäntilanteiden julkituonnista tai yrityksen tuotekampanjan lanseerauksesta.

Digi kannattaa ottaa hyödyksi. Uteliasta ja myönteistä asennetta vaan, hieman aikaakin uusien asioiden oppimiselle. 

Pekka K. Vatanen, yritysneuvoja 

PS. Ketillä on käynnissä ja käynnistymässä hankkeita, jotka auttavat seudun yrityksiä ottamaan digitalisaatiota haltuun yritystoiminnan kehittämisessä. Keväällä alkaneen BioDigi-hankkeen kohderyhmänä ovat pääasiassa tuotannollisen alan yritykset ja syksyllä käynnistyvän Kasvua digiosaamisella -hanke on suunnattu kaupan ja palvelualan yrityksille. Yhteis- ja yrityskohtaisia koulutuksia ja valmennuksia on tulossa.


10.5.2017

OMALEIMAISUUS JA VASTAVIRTA

”Kaupungistumisen isossa kuvassa suuret kaupungit ovat selkeitä voittajia, mutta pienillä ja keskisuurilla kaupungeillakin on toivoa pärjätä. Niiden menestyksen eväät syntyvät tunnistamalla megatrendien sivu- ja vastavirroista omat yksilölliset mahdollisuudet ja ryhtymällä toteuttamaan tulevaisuuttaan itse”.

Näin todetaan toukokuun alussa julkistetussa raportissa ”Pienten ja keskisuurten kaupunkien kukoistus”. Raportin on laatinut Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI yhdessä rakennusalan toimijoiden, asiantuntijoiden ja kaupunkien edustajien kanssa.

Mielestäni samat raportissa esitetyt teesit soveltuvat kaupunkien lisäksi myös seutuihin, siis myös Keski-Karjalaan.

Raportin mukaan Suomen seitsemän suurinta kaupunkia kasvaa lähes miljoonalla asukkaalla vuoteen 2050 mennessä. Keskisuuret kaupungit kasvavat ennusteen mukaan hitaasti ja pienet menettävät väkeä. Valtiovallalta ei apua ole tulossa, kun aluepolitiikan keinot ovat vähissä. Itse on siis otettava suurempi vastuu elinvoiman kehittämisestä.

Kuntien keskinäinen kilpailu asukkaista, työntekijöistä ja yrityksistä kovenee varmasti entisestään nyt, kun maakunta- ja sote-uudistusten myötä kuntien päätehtäviin jää elinvoiman kehittäminen. Kyse on mm. yritystoiminnan edellytyksistä, liikenneyhteyksistä, asumisesta, osallisuudesta ja maineesta. Miten Keski-Karjalan kunnat ja seutu yhdessä pärjäävät tässä kisassa tulevina vuosina?

MDI:n raportti kehottaa pieniä kaupunkeja (siis pätee myös seutuumme) omaleimaisuuteen ja erottumiseen. Valtavirta ja muilta kopiointi harvoin johtaa menestykseen. Raportissa nostetaan robotisaatio, kiertotalous, digitalisaatio ja matkailu toimialoiksi, joilla pärjätään. Myös asumisen hyvä hinta-laatusuhde ja viihtyisä asuinympäristö ovat jatkossa kilpailuvaltteja.

Raportissa korostuu asukkaiden ottaminen mukaan paikkakunnan kehittämiseen, mikä voi olla hyvin onnistuessaan jopa mullistavaa. Jos asukkaat innostuvat yhdessä luomaan omaleimaisen ja positiivisen ilmapiirin, kasvaa myös paikallinen maine, joka taas on perusta alueen vetovoimaisuudelle. Paikan sisäisellä maineella on iso merkitys vetovoimaan, kuten Mikkelin kaupunginjohtaja Timo Halonen on kuntamainetta koskevassa väitöskirjassaan todennut.

Suvi Spoof, seutumarkkinoija 

25.4.2017

SUOMI KASVAA RUUASTA

Agronomiliitto juhlii tänä vuonna 120-vuotista taivaltaan teemalla ”Suomi kasvaa ruuasta”. Liittoon kuuluu yli 6000 maatalous-, elintarvike- ja ravitsemustieteiden asiantuntijaa. Teemansa kautta liitto haluaa nostaa esiin suomalaista ruokaa, alan osaamista ja tukea kotimaisen ruokaketjun kilpailukyvyn kehittymistä.

Pohjois-Karjalan Agronomit tekivät viime lauantaina retken ruuan alkujuurille, Tohmajärvelle. Retkikohteina olivat Sirolan lammastila ja Lajusen uusi navetta. Ja päivän kruunasi teeman mukainen kotimaisista raaka-aineista paikan päällä valmistettu maukas lounas Jouhkolan Hovin historiallisessa miljöössä.

Tutkailin retken teeman innoittamana hieman näitä ruoka-asioita netistä. Sieltä silmiini sattuneiden tietojen mukaan suomalaiset valitsevat yhä enemmän ulkomailta tuotuja tuotteita, vaikka samoja tuotetaan myös kotimassa. Syömästämme juustosta puolet on ulkomaista, myös maitoa ja kermaa tuodaan merkittävästi. Lihan tuonti on lisääntynyt ja jopa ruokaleipää tuodaan kymmeniä tuhansia tonneja. Ruuan tuonti lisääntyy kaiken aikaa huolimatta ajoittain julkisuuteen putkahtavista kohu-uutisista. Euroopassa liikkuu vuosittain miljoonia ruokaväärennöksiä ja ruokaan liittyvät väärennökset ovat Suomessakin kasvussa. Huonolaatuisista, jopa elintarvikkeeksi kelpaamattomista tuontituotteista tuoreessa muistissa on Brasiliasta kotoisin ollut naudanliha.  

Ruoka on merkittävä työllistäjä. Koko ruokaketju työllistää eri puolilla Suomea noin 300.000 suomalaista: alkutuottajia, jalostajia, tukku- ja vähittäiskauppaa, ravintolapalveluita, kuljetusalaa. Julkiset keittiöt valmistavat vuosittain yli 400 miljoonaa ruoka-annosta eli noin 350 milj. euron arvosta ruokaa. Näiden keittiöiden tavarahankintoihin yksittäisen kuluttajan on vaikea vaikuttaa, mutta yksityistaloudessa ostopäätökset teemme itse.

Suomessa käytetään ruokaan keskimäärin reilut 10 % käytettävissä olevista tuloista. Kun tietty rahasumma käytetään joka tapauksessa ruokaostoihin, kannattaisi itse kunkin miettiä, miten rahansa käyttää. Ostanko sen kummemmin ajattelematta, ”mitä käteen hyllystä tarttuu”? Tai sitä, mitä ylikansallinen yhtiö suurella rahalla läpi maapallon mainostaa? Vai valitsenko tietoisesti Suomessa tai peräti lähialueella tuotetun tuotteen, maukkaan, turvallisen ja jäljitettävän?

Lähellä tuotettu ruoka tuo alueelle työpaikkoja, säilyttää alueen elinvoimaisuutta ja lisää yleistä hyvinvointia. Aina ei ole helppoa löytää suomalaista tuotetta, mutta tietoisesti hakemalla niitä kyllä löytää. Arjen valinnat ratkaisevat, kasvaako Suomi ruuasta!

Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö

23.3.2017

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TULEVAISUUS KESKI-KARJALASSA?

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän hallitus päätti eilen kokouksessaan radikaaleista muutoksista kuntayhtymän toimintaan, johtamiseen ja organisaatioon. Ammatillisen koulutuksen uudistus ja valtion alati vähenevät rahat koulutukseen ovat pakottaneet perusteellisiin muutoksiin. Vähenevä rahoitus halutaan kohdentaa perustehtävään eli opetukseen ja oppimisen edistämiseen. 

Isot muutokset ovat varmasti pakollisia ja moni muutos vie ammatillista koulutusta eteenpäin, mutta huolta herättää se, mitä nämä muutokset tarkoittavat paikallisesti seudun näkökulmasta. Päätöksenteko siirtyy Joensuuhun yhden rehtorin ja kahden toimialoista vastaavan päällikön alaisuuteen. Vastaako kukaan paikallisesti toiminnasta ja taloudesta? Onko maakunnan reuna-alueilta nyt helpompi lopettaa yksiköitä ja keskittää ammatillinen koulutus kokonaan Joensuuhun?

Vaikka lupaus organisaatiomuutoksessa on, että kaikki maakunnan alueet ovat uudessa organisaatiossa johdolle yhtä tärkeitä, toteutuuko tämä enää alkuvaiheen jälkeen käytännössä ja miten lupaus näkyy seutukunnallisessa työssä.

Keski-Karjalassa on tehty ansiokkaan arvokasta yhteistyötä toisen asteen oppilaitosten kesken jo vuosia. Ammattiopisto Kitee, Kiteen ja Tohmajärven lukiot, Kiteen evankelinen kansanopisto ja Keski-Karjalan musiikkiopisto ovat parhaillaan laatimassa yhteistä toisen asteen koulutusstrategiaa Keski-Karjalaan. Edellinen yhteinen strategia laadittiin muutama vuosi sitten. Yhteisiä kehittämishankkeita on suunnitteilla strategiatyön pohjalta. Koulutusta on myös markkinoitu yhdessä seutumarkkinoinnin kanssa monena vuonna, viimeksi tammikuussa tehtiin yhteinen video yhteishausta peruskoulun jälkeiseen koulutukseen.

Miten tämän yhteistyön käy? Onko resursseja – vaikka pieniäkin – käytettävissä yhteisiin talkoisiin seudullisesti? Miten käy yritysyhteistyön seudulla? Miten taataan koulutettua ja osaavaa työvoimaa seudun yrityksiin? Ja monta muuta vastaavaa kysymystä herättää suurta huolta.

Koulutuskuntayhtymän johtaja kiertää maakunnassa esittelemässä tulevia muutoksia: Keski-Karjalan kuulemistilaisuus on Kiteellä 11.4. Kuntapäättäjien ja yrittäjäyhdistysten olisi syytä olla nyt hereillä ja kysyä, miten taataan ammatillisen koulutuksen tulevaisuus, yritysyhteydet ja muu seudullinen yhteistyö Keski-Karjalassa. 

Suvi Spoof, seutumarkkinoija

22.3.2017

KAKSOISKUNTALAISUUS SELVITETTÄVÄNÄ

Ensi viikolla postitamme kaikille Keski-Karjalan ulkopuolella vakituisesti asuville kesäasukkaillemme tuhdin kirjeen. Postia lähtee liki 3000 talouteen eri puolille Suomea. 

Moni mökkiläisemme pitää mökkikunnasta saapuvaa kirjettä ensimmäisenä kesän merkkinä, joten odotettu tämä posti on. Jälleen kerran olemme koonneet kirjeeseen Keski-Karjalan kesän tarjontaa. Koti-Karjalan kanssa yhdessä suunniteltu mökkiteemainen lehti täydentää mukavasti kesäasukkaille lähtevää pakettia.

Mökkiläisten asema ja kaksoiskuntalaisuus on noussut alkuvuonna valtakunnalliseen keskusteluun ja nyt taitaa alkaa tapahtuakin. Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen käynnistää pääsiäisen jälkeen laajan ja perusteellisen selvityksen kaksoiskuntalaisuudesta (Kuntalehti 22.3.2017). Tarkoitus on tutkia, onko kaksoiskuntalaisuus ylipäätään mahdollista.

Yhä useampi asuu arkeaan jo monella paikkakunnalla ja mökkipaikkakunnalla vietetään yhä enemmän aikaa. Isoin kysymys kaksoiskuntalaisuudessa lienee verotus, sillä olisi kohtuullista, että mökkiläiset voisivat maksaa osan veroistaan mökkipaikkakunnalleen. Toivottavasti selvitys etenee laki- ja veromuutoksiin asti.

Mökkiläiset ovat seudun kunnille ja yrityksille elintärkeä ryhmä. Paikalliset palvelut ja kaupat saavat kesäasukkaista piristystä, samoin kesätapahtumiemme osallistujista iso osa on mökkiläisiä. 

Toivottavasti mökkiläiset käyttävät mahdollisimman paljon paikallisia palveluita, sillä kesäasukkaat ja muut lomalaiset turvaavat usein palvelujen säilymisen. Toivotetaan siis kesäasukkaamme lämpimästi tervetulleiksi Keski-Karjalan kesään – ja pitemmäksikin ajaksi!

Suvi Spoof, seutumarkkinoija

ps. Olemme Oma Mökki 17 -messuilla Helsingin Messukeskuksessa 6.-9.4.2017 Pohjois-Karjalan yhteisosastolla 7c130. Tervetuloa Kevätmessuille, sillä Oma mökin lisäksi samaan aikaan on meneillään myös Kevätpuutarha, Oma koti, Sisusta ja Ruoka&luomu -messut!