31.5.2018

KESKI-EUROOPASTA KESKI-KARJALAAN

Olimme Helsingin rautatieasemalla hyvissä ajoin ennen juna lähtöä. Kun juna saapui raiteelle, hollantilainen puolisoni tunsi jo stressitasonsa nouseva ja oli jo kiirehtimässä junaan nousua. ”Sehän lähtee vasta 15 minuutin päästä!”, huomautin. ”Ainiin, tosiaan. Hassua.” hän tokaisi. Hollannissa kun junaan olisi pitänyt jo hypätä, pysähdykset per asema ovat n. 2 minuutin luokkaa. Junaan päästyämme tunnelma matkustamossa oli varsin rauhallinen. Tarkistimme, ettemmehän ole vahingossa istahtaneet hiljaisuus-vaunuun. ”Ei sellaisia täällä taida erikseen olla”, tokaisin. Hiljaisuutta tässä maassa taitaa riittää ihan ilman pakkoakin, toisin kuin Hollannissa.

Ravintolavaunussa näky oli tutun suomalainen. Suomalaisia miehiä juomassa kaljaa, monet heistä yksin. ”Odottavatko he jotakuta? Kellohan on vasta yksi iltapäivällä!” mieheni kysyi. Ehkäpä sitä suomalaista naista joka veisi heidän jalat altaan ja perustaisi perheen heidän kanssaan? Parempaa selitystä en keksinyt sille, miksi kaljaa voi juoda myös yksin tässä maassa.

Junan lipuessa yhä kauemmas pääkaupunkiseudusta maisemat alkoivat muuttua. Ikkunasta alkoi siintää toinen toistaan upeammin kiiluvia järviä. Ja sitten sitä metsää. Ja lisää järviä. Miten ihanan rauhoittavaa! Hollannissa junan ikkunasta näkyi yleensä jo seuraava kaupunki, tai vähintään teollisuusalue.

Kun juna vihdoin pysähtyi Kiteen asemalle, mieheni kysyi ensiksi: ”Missä se asema on?” No tässä! Etkö näe, tuossa lukee Kitee kyltissä! Hän kai odotti parkkipaikan sijaan jotain isompaa. Kun pääsimme autoon ja ajotielle, ei ruuhkaa ollut sen kummemmin kumpaankaan suuntaan, vaikka kello olikin viisi iltapäivällä.

Kun pääsimme perille Potoskaan, nousimme autosta ja haistoin sen, raikkaan ilman! Vedin sitä sisään useamman kerran, ihan kuin se voisi loppua minä hetkenä hyvänsä. Olin jo melkein unohtanut miltä puhdas ilma tuoksuu. ”Täällä ne keuhkot puhdistuu”, mieheni mietti.

Kun pääsimme nukkumaan, alkoivat korvani soida. Ne eivät olleet tottuneet tähän hiljaisuuteen. Missä kaikki yläpuolellamme lentävät lentokoneet ovat, ja tiellä pörräävät ajoneuvot? Milloin edes olin nähnyt viimeksi taivasta ilman lentokoneita, mietin juuri ennen nukahtamista.

Seuraavana päivänä lähdimme uimaan kylän uimarannalle. Olimme rannan ainoat vesipedot. Edessämme avautui upean kirkas järvi ja saimme nauttia järvinäkymästä upeassa kesäsäässä ihan kahdestaan. ”Ja vieläpä ilmaiseksi!” huudahti pihi hollantilainen. Hollannissa nämä rannat olisivat jo olleet täynnä veneitä ja auringonpalvojia. ”Eikö kukaan tiedä tästä paikasta?” mieheni kysyi. ”Tietää varmaan, täällä on vain niin monta muutakin järveä uimarantoineen”, vastasin.

Illalla lämmitimme saunan. Sen puulämmitteisen johon vedetkin pitää kantaa sisälle. ”Tämä lämmitysprojektihan on ihanaa mindfulnessia! Ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin lämpömittarin kohottamiseen!” mieheni riemuitsi. Viimeistään tässä vaiheessa se kännykkäkin Hollannin uutispalveluineen oli unohtunut, mihin lie pöydälle jäänyt.

Päivän päätteeksi lähdimme kävelylle metsään. Voivottelin kuinka metsänhoitotöitä pitäisi taas tehdä, kun taas mieheni pohti kuinka monen eri vihreä sävyä yhdestä metsästä voi löytääkään. Hän ei tiennyt, että metsää voi ja pitää myös hoitaa. ”Ehkäpä näistä eri puulajeista ja metsienhoidosta voisi kertoa retken muodossa myös meille tietämättömille matkailijoille?” Niinpä! Paikallisille niin monet tavalliset asiat ovat tuotteistettavissa matkailijoille. Joskus sitä vaan ei näe metsää puilta.

Hanna Ikonen, matkailuasiantuntija, Matkailuliidejä Keski-Karjalaan

25.4.2018

LUKIOSSA TEEMANA YRITTÄJYYS

Kiteen lukio, Karelia-amk ja KETI järjestivät huhtikuun alussa liikeideakurssin osana lukiolaisten yrittäjyyden teemaviikkoa. Kiteen lukion opiskelijoille räätälöity kurssi suunniteltiin Karelia-amk:n yrittäjyyttä edistävässä KYKY-hankkeessa. Viikon aikana 13 osallistujaa pohti ohjaajien ja sparraajien kanssa mahdollisuuksiaan ryhtyä yrittäjiksi sekä kehitteli omia liikeideoitaan.

– Monipuolinen kurssi, tosi hyvin sai tietoa yrittäjyydestä ja yrityksen perustamisesta ja miten yritystä saa kehitettyä, toteaa Katariina Timonen, joka keskittyi kurssin aikana mm. valokuvausta ja nettisivusuunnittelua tarjoavaan yritysideaan.

Yrittäjyysviikon vastuuopettajan Emmi Kaalimaan mukaan opiskelijoiden lisäksi myös opettajat olivat tyytyväisiä viikon antiin: - Teemaviikon vierailijoita kehuttiin ja heidän läsnäolonsa ja osallistuminen koettiin yhtenä tärkeimmistä tekijöistä.– Oli oikein onnistunut viikko, opiskelijat tykkäsivät paljon, kiittelee myös Kiteen lukion rehtori Sirpa Kostamo.

Kesätyöt omassa yrityksessä

Yksi liikeideakurssin osallistujista oli lukion ensimmäisellä luokalla oleva Siiri Havukainen, joka ideoi Vasen apukäsi -nimistä yritystä neljän muun osallistujan kanssa.

– Liikeideamme on olla avuksi ihmisille erilaisissa kotiaskareissa. Täällä on paljon vanhuksia, joita haluamme auttaa, jotta he pystyvät olemaan kotona mahdollisimman pitkään, Havukainen kertoo. Idean on tarkoitus työllistää kaikki viisi suunnittelussa mukana ollutta ensi kesänä.

Kurssilla Havukainen perehtyi mm. yrityksen perustamiseen ja markkinointiin. Eri yrityksistä saapuneet vieraat ja yrittäjätarinat olivat kiinnostavaa antia. – Olin kurssiin tosi tyytyväinen. Parasta oli se, että meille annettiin oikeasti mahdollisuus päästä toteuttamaan oma yritysidea näin nuorena.

Uusia yrittäjiä Keski-Karjalaan

Kurssin suunnitelleen KYKY-hankkeen verkkopedagogi Minna Nirkon näkökulmasta oli antoisaa tehdä yhteistyötä ensimmäistä kertaa lukion kanssa. – On todella hienoa, että maakunnassa uskalletaan rohkeasti lähteä kokeilemaan uusia asioita ja tehdään yhteistyötä ennakkoluulottomasti ja nopealla aikataululla.

Nuoret saavat Nirkolta kehuja idearikkaudestaan ja rohkeudestaan. Nirkko nostaa esiin myös KETIn yritysneuvoja Katariina Eskelisen roolin kurssin sparraajana. Hänen avullaan liikeideoita peilattiin Keski-Karjalan todelliseen markkina- ja kilpailutilanteeseen. – Tosi isolla innolla he miettivät asioita ja kunhan opiskelut on suoritettu, niin uskon kyllä, että heistä yrittäjiä tänne seudulle tulee, Eskelinen pohtii.

Lukion, ammattikorkeakoulun ja elinkeinoyhtiön yhteistyö toimi erinomaisesti myös KETIn näkökulmasta.

– Se oli nuorillekin mielekkäämpää, kun ei koko viikon ajan kuuntele samaa henkilöä. Jokainen tekee omalla persoonallaan työtä. Vaikka samoja asioita kävisikin läpi, niin asia saattaa jollekin jäädä paremmin mieleen jonkun toisen sanomana, Eskelinen toteaa.

Liikeideakurssilaisia ohjasivat ja sparrasivat yhteistyössä Karelia-ammattikorkeakoulun Daniel Bågeberg, Minna Nirkko, Arttu Taponen, Henry Klefström sekä KETIn Katariina Eskelinen.

Kirsi Taskinen

Karelia-ammattikorkeakoulu
(blogiteksti on hieman lyhennetty versio Karelia-ammattikorkeakoulun sivuilla julkaistusta blogista)