Blogitekstit uudessa osoitteessa

 Blogitekstit löytyvät 20.11.2020 alkaen osoitteesta https://keskikarjala.com.

TARJONTAA MAASEUTUASUMISEEN

Keski-Karjalaan on tänä vuonna muuttanut enemmän väkeä kuin täältä on lähtenyt. Keski-Karjalan heinäkuun lopun muuttoluvut ovat aivan poikkeukselliset, sillä en muista, että oltaisiin oltu tässä vaiheessa vuotta plussalla kokonaismuuton osalta. Heinäkuun lopussa seudun nettomuutto on +14 ja erityisesti Tohmajärvellä muuttovoitto näkyy (+26).

Maaseutubarometri 2020 kertoo, että monipaikkaisuus on vahvistunut. Sen myötä maaseutu on läsnä yhä useamman ihmisen arjessa. Pysyvää on suomalaisten myönteinen suhtautuminen maaseutuun, sillä maaseutu on hyvän elämän paikka 61 prosentille suomalaisista.

Korona on edelleen vahvistanut maaseudun vetovoimaa, sillä ahtaista kaupungeista on haluttu pois väljempiin elinpiireihin. Osa tutkijoista uskoo ilmiön olevan väliaikainen, mutta miten kauan alkanut trendi jatkuu, jää nähtäväksi.

Timo Aro, Suomen tunnetuimpia muuttoliiketutkijoita, kommentoi Helsingin Sanomien elokuisessa jutussa ”muuttosuunnan olevan nyt poikkeuksellinen”.

Aron mukaan pientaloasuminen, oma piha ja väljyys kiinnostavat. Samasta ilmiöstä kertoo myös tämänvuotinen kesämökkibuumi. Koronan myötä etätyö on osoittautunut monelle mahdolliseksi ja oikeasti vaihtoehtoiseksi tavaksi tehdä työtä. 

Nyt kun maaseudulla on kysyntää, olisi meillä oltava tarjonta kunnossa. Tällä hetkellä asuntotarjontamme ei välttämättä kohtaa kysyjien tarpeita. Niinpä seudulla voisi olla nyt hyvä hetki pohtia vähällä käytöllä olevien kiinteistöjen ja vanhojen maalaispihapiirien myymistä tai vuokraamista.

Kysyntää on ollut myös kauan tyhjillään olleille pihapiireille, joissa uudet eläjät pääsevät itse tekemään mieleistään asuinympäristöä.

Helpoin tapa myydä tai vuokrata on netissä: seudun oma Keski-Karjalan kiinteistö- ja tonttipörssi on ilmoittajille ja käyttäjille maksuton. Lisäksi kannattaa hyödyntää valtakunnallisia palveluja, kuten tori.fi. Kiinteistönvälittäjien palvelut maksavat, mutta helpottavat omaa osuutta.

Suvi Spoof, seutumarkkinoija

MIETTEITÄ KORONASTA JA KORONATUISTA

Kohta viisi kuukautta on kamppailtu koronavirusta ja sen vaikutuksia vastaan kotimaassa ja ympäri maapalloa. Kova on tauti, niin terveille saatikka riskiryhmiin kuuluville, joten eipä kannata aliarvioida sen voimaa ja kykyä levittäytyä. Vaan ihmetellä pitää muutamienkin valtionpäämiesten vähätteleviä twiittejä ja järjenjuoksua asiasta…

Korona-epidemialla (tai pandemiahan se taitaa yli maanosien ulottuvana olla) on ollut mittavia vaikutuksia koko yhteiskunnassa ja elinkeinoelämässä. KETIissä on kirjattu 17.3.2020 lähtien noin 750 korona-aktiviteettia (yhteydenottoja, tapaamisia, neuvontatoimenpiteitä ym.) yhteensä 370:lle seutukunnan eri yritykselle. Palvelujen toimiala on näissä kirjauksissa korostunut ylivoimaisesti n. 65 %:n osuudella eli on ollut suurin kärsijä viruksen takia. Parturit ja kampaamot, taksiliikenne, erilaiset terveyspalvelut ja ravintolat suurimpina ryhminä.

Suuren rytinän alkaessa keväällä alkoi valtiovalta nopealla aikataululla kehitellä yrityksille erilaisia tukimuotoja, joilla pyrittäisiin lieventämään häiriötilanteen vaikutuksia ja varmistamaan toiminnan jatkuvuu. Yritysneuvonnan asiakaskontaktien perusteella suurin tarve yrityksissä olisi ollut tuki vaikeasti sopeutettaville kustannuksille kuten palkoille, vuokrille, sähkölle ym. Mutta ensimmäiset tukimuodot (Business Finland, ELY) olivatkin kehittämistoimenpiteisiin tarkoitettuja, eivätkä juoksevien kulujen kompensointiin. No, euromääräisesti pienempien ns. tilanneanalyysien palkkarahat toivat monelle yritykselle hieman helpotusta akuutteihin palkkakuluihin.

Tuet kehittämistoimenpiteisiin puoltavat sinällään aina paikkaansa, koska niillä ja yritysten omalla panoksella voidaan käynnistää monenlaisia uusia kujeita, jolla tulevaisuuden kilpailukykyä voidaan parantaa. Nyt kehittämistukea pystyivät saamaan myös sellaisten toimialojen yritykset, jotka normaalitilanteessa eivät kilpailutilanne- tai muiden seikkojen perusteella tukea saa. Rahoituksia haettiin valtakunnassa runsaasti. Sellaista ilmiötä oli erityisesti ELY:n tukihaun päättyessä, että valtakunnallisen rahapotin riittämättömyys kiristi huomattavasti viime vaiheessa tehtyjen hakemusten käsittelyä.

Yksinyrittäjillekin rakennettiin oma tuki, jota saa, jos osoittaa vähintään 30 %:n liikevaihdon laskun koronan takia. 2000 euron tuki oli monelle pienyrittäjälle todella tärkeä, mutta summa oli mielestäni aika mitätön ajatellen useita toimialoja, joissa tulovirta saattoi katketa kutakuinkin totaalisesti. Nämä hakemukset ohjataan Keski-Karjalan osalta ensin KETIlle, jossa tehdään lausunto rahoitusehtojen täyttymisestä lopullisen päätöksen tekevälle kunnalle. Hakemusmäärää arvioitiin valtakunnassa ilmeisen reippaasti yläkanttiin, koska reilusti vajaat puolet yksinyrittäjistä on vasta hakenut ko. tukea. Monilla toimialoilla ei ole esimerkiksi täyttynyt tuo 30 %:n liikevaihdon lasku, joten tukea ei voi saada.

Viimeisimpänä koronatukena on heinäkuun alkupuolella avautunut kustannustuen haku. Tämä Valtionkonttoriltahaettava tuki on tarkoitettu kompensoimaan yritysten vaikeasti sopeutettavia kustannuksia kuten palkkoja, vuokria ja muita kuluja omassa käytössä olevasta kiinteistöstä (lvi, sähkö, vakuutukset, kiinteistövero ym.). Tukea voi saada sellaiselle toimialalle, jossa liikevaihdon lasku on ollut vähintään 10 % ja sellainen yritys, jonka oman liikevaihdon laskun on ollut vähintään 30 %.

Jälkiviisaus on sitä parasta viisautta, sanovat. Yritysten kannalta tämä kustannustuki olisi ollut tarpeen heti koronahässäkän alkuvaiheessa, eikä nyt kun monilla aloilla on jo pikkuhiljaa saatu toimintaa uudelleen pystyyn. Loppukeväällä tukeminen käynnistettiin erilaisiin kehittämistoimiin, joita rustailtiin yritysten tarpeisiin perustuen, mutta kiireen takia karvan verran suurpiirteisestikin. Ja jos tukea onnistuttiin saamaan, niin nyt se kerrassaan tragikoomisesti leikkaa ihan eri tarkoitukseen tehdyn kustannustuen pois. 

Usealle yritykselle on viime päivinä laskeskeltu tuen mahdollisuutta, mutta aiempi koronatuki on evännyt kustannustuen. Lisäksi tukiehtoihin tutustuttaessa on selkeä havainto se, että tämä tuki on tarkoitettu suuremmille yrityksille. Tästä kertonee osin se, että tuen maksimi on yhdelle yritykselle 500 000 euroa. Jos kompensaatiota maksetaan kahden kuukauden kustannuksiin, millainen yrityksen pitää ollakaan saadakseen moisen tuen…

Aukottomaksikaan tukimuotoja ei ole saatu, sillä väliinputoajayrityksiä on jonkun verran ollut, joko yritysmuodon, toimialan, tuettavien kustannusten tms. suhteen. Mikäli kysyttävää ilmenee oman yrityksen tukimahdollisuuksien osalta, kannattaa olla yhteydessä KETIn yritysneuvontaan.

Pekka K. Vatanen, yritysneuvoja

KORONAKEVÄT TYÖLLISYYSTOIMIJOIDEN SILMIN

Me Keski-Karjalan työllisyystoimijat olemme tällä hetkellä pääasiassa etätöissä hyvin vaihtelevissa olosuhteissa – mökillä, kuistilla, jopa ladossa. Työ on ulkoisista puitteista ja valtavasta, äkillisestä digiloikasta huolimatta alkanut vähitellen sujua hyvin. Olemme huomanneet, että pakon edessä opimme uusia asioita ja entinen muutosvastaisuus onkin alkanut kääntyä kehittämisideoiksi, joita voimme hyödyntää myös koronan jälkeisessä elämässä. 

Asiakastyötä hoidamme nyt puhelimella, videopuheluilla tai teams-kokouksilla. Muutamia sovittuja lähitapaamisia joudumme pitämään silloin tällöin, koska ihan kaikki asiat eivät taivu helposti etäyhteyteen. Asiakasprosessit käyvät nyt säästöliekillä ja yhteydenpito asiakkaisiin sisältää lähinnä kannattelua ja tsemppausta. Kuntouttava työtoiminta, työkokeilut ja useat palkkatukijaksot ovat keskeytyneet. 

Uusia palkkatukitöitä on kuitenkin alkanut sellaisilla aloilla, joita koronaohjeistukset eivät rajoita. Kuntouttavaa työtoimintaa jatketaan kevään edetessä ulkotöissä. Valitettavasti rekrytoinnit ovat hidastuneet selkeästi ja joillakin aloilla jopa loppuneet kokonaan. Toivomme, että kausityötreffit saattavat yhteen maaseudun työnantajat ja alueen työtä hakevat ja että maatalouden työt kiinnostaisivat jatkossakin meitä suomalaisia. 

Tämä poikkeustilanne on asettanut monien ihmisten kestokyvyn koetukselle – suunnitelmat ovat menneet uusiksi ja kaikki pitää aloittaa alusta. Sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen tarve on selvästi lisääntynyt ja ihmiset haluavat puhua puhelimessa mieltään painavista asioista. 

Nuoret ovat korviaan myöten täynnä koronaa ja haluaisivat jo tavata kavereita muuallakin kuin somessa. Etäopiskelu on toiselle haaste ja toiselle mahdollisuus. Kuntien kesätyötilanne on nyt epävarma ja kesätöiden peruuntuminen huolestuttaa monia nuoria. 

Kunnat maksavat koronan kuluja kasvavina työmarkkinatukimaksuina ja yritysten tukemiseen on myös panostettava rahaa mahdollisimman nopeasti. Perhehoito on osoittanut tarpeellisuutensa kriisiajan turvallisena ikäihmisten hoitomuotona ja digihoivaakin on suunnitteilla.

Asioilla on aina monta puolta – niin myös koronalla ja poikkeustilalla. Meillä on nyt enemmän aikaa tehdä rästiin jääneitä töitä, seurata webinaareja maailman ääristä ja keskittyä olennaiseen. Tietokoneet ja etäyhteydet ovat toimineet ennakko-oletuksista huolimatta yllättävän hyvin, mutta samalla on tullut selväksi, että kaikki asiakkaamme eivät vielä elä digiyhteiskunnassa. Alkujärkytyksen hälvettyä ihmiset ovat vähitellen alkaneet nousta poteroistaan miettimään myös työnhakua. Uusia asiakkaita on saatu joukkoihin ja työllistymisiäkin on tapahtunut.

Korona on vaikuttanut elämäämme syvästi, mutta kun elämän matossa on välillä tummia raitoja, kirkkaat raidat näkyvät selvemmin. Vaikka etäyhteydet tulivat varmasti jäädäkseen, olemme huomanneet, miten tärkeitä sosiaaliset suhteet ovat. Meillä on yllättäen ikävä työkavereita – jopa sitä kahvihuoneen besserwisseriä tai sitä ainaista myöhästelijää. Tsemppilaulut ja kannustuspuheet alkavat jo kyllästyttää, mutta sanomme silti: ”Kyllä me tästä yhdessä selvitään, valoa on jo näkyvissä. Soitellaan!”

Koosteen Keski-Karjalan työllisyystoimijoiden kuulumisista kirjoitti
Mirja Kotivaara, työhönvalmentaja, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry, Tarmo-hanke

MIE VOIN LÄHTEÄ KESKI-KARJALASTA, MUTTA KESKI-KARJALA EI LÄHE MIUSTA...

Haluan aloittaa tämän kirjoituksen sanomalla KIITOS. Kiitos siitä tuesta, jota olen työssäni Tohmajärven kunnan kehittämispäällikkönä saanut. Kiitos, että otitte minut avosylin vastaan ja teitte oloni kotoisaksi. Kiitos, että olette antaneet minun tehdä omannäköistäni kehittämistyötä Tohmajärvellä.

Tohmajärvenkunta hakee parhaillaan minulle tolkkua ja toimeliasta seuraajaa. Sen voin luvata, että monipuolinen työnkuva pitää tulevankin kehittämispäällikön toimeliaana ja sen verran kannattaa tolkkuakin olla, että antaa arvoa myös vapaa-ajalle, joka kannattaa viettää Keski-Karjalan upeassa luonnossa ja monipuolisten harrastusmahdollisuuksien parissa.

Yksinään me kaikki keskikarjalaiset toimijat olemme aika pieniä, mutta yhdessä jo aika mukavan kokoinen porukka. Täydennämme vielä hienosti toinen toisiamme. Työssäni Tohmajärvellä koin saavani paljon tekemästämme seutuyhteistyöstä. Sille kannattaa jatkossakin antaa arvoa erityisesti markkinoinnin ja matkailun näkökulmasta.

Ei Keski-Karjala minunkaan osaltani mihinkään katoa. Onhan meillä kesäpaikka tuon ainutlaatuisen helmen, Karjalan Pyhäjärven rannalla. Olen myös aktiivisesti mukana muutaman keskikarjalaisen yhdistyksen toiminnassa.

Työn ja uusien harrastusten kautta on löytynyt myös ystäviä. Olen siis jatkossakin tekemässä työtä Keski-Karjalan elinvoimaisuuden eteen. Siihen tähtään myös tulevassa työssäni Karelia-ammattikorkeakoulun lehtorina, josta saattelemme maailmalle ja erityisesti maakunnan yritysten työvoimatarpeisiin vastaamaan oman alansa ammattilaisia.

Haluan toivottaa kaikille yhteistyökumppaneille ja keskikarjalaisille hyvää lähestyvää kesää ja menestystä jatkoon!

Anniina Kontiokorpi, kehittämispäällikkö

LUPA LOPETTAA

Kreikan kielen sana krisis tarkoittaa suomeksi ”päätös”. Yleisesti kriisillä tarkoitetaankin ihmisen tai organisaation kohtaamaa uutta tilannetta. Käännekohtaa, jossa tulevaisuuden suunta määräytyy toimiemme mukaan joko paremmaksi tai huonommaksi.

Kriisi voidaan, ja asiantuntijoiden mukaan se kannattaakin, nähdä mahdollisuutena muutokseen. Mahdollisuutena tehdä uusi tai uudenlainen päätös, vaikkapa koskien omaa yritystoimintaansa.

Muutoksen tai vaikean päätöksen tekeminen voi pelottaa. Tukea ja apua on yrittäjille tarjolla. Seudullisissa kehitysyhtiöissä ympäri Suomen on lisätty resursseja koronan aiheuttamaan häiriötilanneneuvontaan. Näin myös meillä KETIssä. Autamme keskikarjalaisia yrityksiä korona- ym. rahoitusten haussa, liiketoiminnan uudelleen suuntaamisen tai järjestämiseen liittyvässä suunnittelussa ja tarpeen mukaan myös yritystoiminnan hallitussa alasajossa.

Joskus järkevintä ja parasta on lopettaa ajoissa. Jos yritystoiminnan taloudelliset ja/tai henkiset resurssit käyvät liian vähiin, on viisautta viheltää peli poikki. Pidentyessään tilanne yleensä vain pahenee. Faktoihin perustuva yritystoiminnan lopettamispäätös ei ole luovuttamista, vaan mahdollisuus jonkin uuden alkuun. Riittävän ajoissa tehdyllä yritystoiminnan alasajopäätöksellä voidaan parhaimmillaan ennaltaehkäistä yrittäjän henkilökohtainen velkavankeus ja säästää jopa elämiä.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole kehottaa ketään lopettamaan yrittäjänä toimimista, mikäli tästä poikkeustilanteesta yli pääseminen ns. lähes kuivin jaloin on mahdollista ja kannattavan liiketoiminnan edellytykset niin sanotuissa normaaliajan olosuhteissa ovat olemassa. Mutta mikäli näin ei ole, kehotan asiaa vakavasti miettimään. Lopullisen päätöksen tekee aina yrittäjä itse, asiassa kuin asiassa.

Yritysneuvojat, kirjanpitäjät, liiketoiminta-asiantuntijat ja konsultit voimme auttaa kukin omalta osaltamme päätöksentekoon tarvittavien faktojen koostamisessa ja tulkitsemisessa. Yrittäjän niin halutessa.

Katariina Eskelinen, yritysneuvoja

NYT EI SAA JÄÄDÄ TULEEN MAKAAMAAN!

Aloittaessani Keski-Karjalan alueen matkailukoordinaattorina tammikuun alussa, sanoin jossain haastattelussa että ”lähelle on vaikea nähdä, mutta helppo kritisoida”. Tällä lausahduksella viittasin alun perin siihen, kuinka monista meille arkipäiväisistä asioista tulee ajansaatossa itsestäänselvyyksiä ja ajatusmallimme muuntautuu ne jopa tyystin sivuuttamaan.

Siinä vaiheessa, kun asioista tulee meille itsestäänselvyyksiä, on niitä myös paljon helpompi alkaa vähättelemään ja kritisoimaan. Tämän ilmiön huomasin varsin pian puhuttaessa alueemme matkailupalveluista.

Näin neljän kuukauden työrupeaman jälkeen, uskallan liittää alkuperäiseen viittaukseeni tietyiltä osin myös matkailutoimijoiden oman sokaistumisen ja passiivisuuden alueen matkailun kehittämisessä ja olemassa olevan potentiaalin hyödyntämisessä. Korfin Hanna on omassa blogipostauksessaan viime kesänä kirjoittanut, ettei koordinaattori voi yksin Keski-Karjalan matkailua edistää. Edistämiseen tarvitaan yhtä lailla eteenpäin katsovia aktiivisia matkailuyrityksiä, yhdistyksiä sekä kaupan ja palvelualan toimijoita.

Tällä hetkellä alueeltamme löytyy hienoja ja hyvin tuotteistettuja palveluita, laadukasta majoitusta sekä selkeää näkemystä ja ideointia siitä, mitä tulevaisuus alueellamme voisi olla. Kolikolla on kuitenkin kaksi puolta. Valitettavasti sieltä toiselta puolelta löytyy myös paljon kesken jääneitä raakileita, passiivisuutta ja jopa tietynasteista muutosvastarintaa kehityksen tämänhetkiselle suunnalle.

Matkailun tai minkä tahansa muunkin asian kehittäminen ja edistäminen ei ole koskaan ”one-man show”, vaan se on aina eri toimijoiden välistä yhteistyötä sekä omaa aktiivisuutta. 

Matkailukoordinaattorina teen luonnollisesti tiivistä yhteistyötä alueemme matkailutoimijoiden kanssa, mutta yhtä lailla myös muiden alueellisten, maakunnallisten sekä kansallisten että kansainvälisten sidosryhmien kanssa. Tässä kokonaisuudessa koordinaattori ei voi olla se ainut moottori toimijoiden välisessä yhteistyössä tai oman kehitystyön ylläpitämisessä. Tulokset ja kehittyminen vaativatkin entistä selkeämpää itseohjautuvuutta ja aktiivisuutta myös toimijoilta itseltään.

Vaikka tämänhetkistä koronatilannetta ei saa mitenkään käännettyä positiiviseen muotoon, niin katseet on kuitenkin aina pidettävä tiukasti tulevaisuudessa. Tilanteen luomasta pakosta täytyy meidän kaikkien nyt miettiä entistä tarkemmin oman toimintamme kehittämistä ja tulevaisuuden suuntaa. Pitkässä juoksussa tämä tilanne pitääkin kaikkien haasteiden rinnalla pyrkiä näkemään myös mahdollisuutena alueemme matkailun kehittämiselle. 

Kaivetaan viimein esille se vanha evakon lauluunkin sanoitettu karjalaisten elontahto ja jätetään peruspessimistinen ”mitäpä se hyvejää” -mentaliteetti suosiolla kainuulaisille. Ollaan aktiivisia ja käytetään tämä tilanteen pakosta luoma tilanne hyväksi. Laitetaan lopultakin ne verkkosivut ja sosiaalisen median kanavat kuntoon, saatetaan tuotteet digitaalisesti myytävään muotoon, tuotteistetaan uusia tuotteita ja saatetaan keskeneräiseksi jääneet valmiiksi, siivotaan ja kunnostetaan resurssien mukaan tiloja, jne. Nyt ei saa jäädä tuleen makaamaan, mikäli haluamme olla valmiita, kun tilanne päättyy ja ihmiset pääsevät taas nauttimaan matkustuksesta!

Lari Turunen, matkailukoordinaattori

KUKKAKUHHAUSTA ODOTELLESSA

(kuva: ©Visit Karelia Harri Tarvainen).

Auringonpaisteella on ihmeellinen vaikutus ”puutarhakärpäsen puremalle” ihmiselle. Se laittaa selailemaan puutarhakirjoja ja taimikuvastoja talvellakin. Päätin lähteä vierailemaan yrittäjä Markku Halosen Karjalanruusun puutarhatilalle Rääkkylän Haapasalmeen.

Siellä poiketaan harvemmin talviaikaan, mutta päätin tehdä poikkeuksen. Tilalla järjestetään vuosittain kukkaihmisten tapahtuma, Kukkakuhhaus. Tästä täytyi lähteä kuulemaan lisää.

Yrittäjä Markku Halonen ja tilan harrastuskanalan kukko toivottivat vierailijan tervetulleeksi. Puutarhatilalla on viljelty jo 1990-luvun puolivälistä lähtien erilaisten hyötykasvien ja yksivuotisten kesäkukkien taimia.

Noin 80 % myynnistä on kasvihuoneissa esikasvatettujen taimien kevätsesongin tukkumyyntiä. Kesäkukkien taimilla voi täydentää pihan monivuotisia kukkaistutuksia. Ne sopivat erityisen hyvin englantilaistyyliseen ”Cottage Garden” -puutarhaan, joka on runsas, rehevä ja monivärinen. Hyötykasvit ja koristekasvit sijoitellaan sekaisin.

Ennen kuin taimet ovat valmiita myyntiin, on tehtävä paljon töitä. Talvi on yrityksen rutiinitöiden lisäksi puutarhan uusien ideoiden synnyttämisen ja monenlaisten valmistelevien töiden aikaa, kertoo Halonen. Kasvihuone on vielä lumihunnussa.

Taimimyynnin lisäksi yrittäjällä on syyskesällä yli 20 myyntipäivää tapahtumissa, joulupuodit Lieksassa ja Rääkkylässä, kuivakukkavarasto ja ”Kukkakuhhaus”-tapahtuma. Tilan kuivakukkavarasto inspiroi, kuivakukat ovat ihastuttavaa materiaalia monenmoiseen askarteluun ja koristeluun.

Elokuun lopulla tilasta tulee vuosittaisen tapahtuman, Kukkakuhhauksen, näyttämö. Se on pääsymaksuton, yrittäjälähtöinen, ilman ulkopuolista rahoitusta tuotettu yhteisöllinen maaseudun tapahtuma, jonka keskiössä on kesäkukkapelto. Se sai alkunsa hehtaarin kokoisella tyhjällä pellolla. Siellä tuumaillessaan Halonen päätti, että tehdään kesäkukkapelto ja kutsutaan kukkien ihastelijoita paikalle. Näin tehtiin. Tapahtuma on kasvanut avoimien ovien iltapäivästä kaksipäiväiseksi koko perheen tapahtumaksi.

Esikasvatetut taimet istutetaan pellolle kesäkuun alkuun mennessä kolmen henkilön käsityönä. Lajikkeita on runsaasti, useampi sata, ja värien kirjo huikea. Pellolta voi bongata muun muassa astereita, oppineiden kukkia, ikiviuhkoja, olkikukkia, auringonkukkia, leijonankitoja ja maloppeja. Kukintakausi on porrastetusti noin kahden kuukauden ajan, kuhahtaen parhaaseen loistoonsa elo-syyskuussa.

Kävijöiden antaman palautteen perusteella Kukkakuhhaus on mukavan kiireetön ja hyvähenkinen tapahtuma. Kukkapellolla käyskentely on yhtäaikaisesti rauhoittavaa, inspiroivaa ja virkistävää. Musiikki on keskeisellä sijalla. Kansallis- ja maalaisromanttiset, alueen kulttuurista ja tietysti kukista kertovat kappaleet soivat tapahtumassa.

Kävijät voivat ostaa valmiiksi sidottuja kukkakimppuja tai kerätä oman näköisensä suoraan pellolta. Kimppujen sitominen tehdään yhteistyössä alueen kukkakauppiaiden kanssa. Taitavaa työtä on mukava pysähtyä katselemaan. Monet ostavat kotiin viemisiksi myös valmiiksi kuivattuja kukkia myöhempää askartelua varten. Toinen toistaan kauniimpia kimppuja lähtee kotiin vietäväksi.

Kukkapelto on perhosbongareiden, valokuva- ja taideharrastajien paratiisi ja inspiraation lähde.

Tarjolla on myös esimerkiksi sadonkorjuuajan ja kädentaitajien tuotemyyntiä. Täällä saa myös olla jouten ja vain nauttia kiireettömästä kukkaisterapiasta, hyvästä seurasta ja maistuvasta paikallisesta tarjoilusta. Haapasalmen kyläyhdistyksen lohikeitto, Rasivaaran nuorisoseuran letut ja Rääkkylän maa- ja kotitalousnaisten kahvitarjoilu pitävät nälän loitolla.

Tapahtumassa yhdistyvät yhteisöllisyys, yrittäjyys, paikallisuus, hyvinvointi, puutarhaharrastus, maisemanhoito, luonnonsuojelu, kunnan elinvoiman vahvistaminen ja maaseudun kehittäminen.

Halonen kertoo tapahtumasta innostuneesti, eikä ihme, sillä se on hyvä esimerkki siitä, miten maaseudun yrityksen tai yksittäisen henkilön ruohonjuuritason ideasta voi syntyä koko kuntaa ja aluetta hyödyntävä useat toimijat kokoava kansainvälistäkin kiinnostusta herättänyt tapahtuma.

Viime vuonna tehtiin kävijäennätys: noin 3300 kukkien ihailijaa vieraili tilalla. Tänä vuonna vietetään tapahtuman 10-vuotisjuhlia (22.-23.8.).

Tapahtuman tulevaisuuden Halonen näkee valoisana. Kasvuhakuisuuden rinnalla halutaan kuitenkin pitää huolta siitä, että tapahtuman ilmapiiri on jatkossakin kävijöiden toiveiden mukaisesti lämminhenkinen ja kiireetön, ja sen keskiössä on edelleenkin upea kukkapelto. Kukkapellon ulkonäköä uudistetaan, laajentamisenkin mahdollisuuksia on.

Tämä vierailu on vakuuttanut minut niin, että ensi kesänä tulen nauttimaan kiireettömästä kuk-kaisterapiasta ja kerron Kukkakuhhauksesta myös muille kukkaihmisille.

 Kristiina Strandman, Rääkkylän viestintäagentti

TÖITÄ VAIN HAUDANKAIVAJILLE?

Taas on Keski-Karjalaa muistettu madonluvuilla. Tällä viikolla julkistettu Talouselämä-lehden MDI:lta tilaama Aluekehityksenlaaja tilannekuva tarkastelee alueiden kehitystä erilaisten indikaattorien avulla.

Meille ennuste ei näytä hyvältä. Erityisesti huoltosuhteen osalta ennuste on Rääkkylälle ja Kiteelle synkkä. Väestöennusteen mukaan Kiteellä ja Rääkkylässä on vuonna 2040 yli 65-vuotiaita eläkeläisiä enemmän kuin työikäistä väestöä. Huoltosuhteen heiketessä kuntatalous kriisiytyy, asuntojen arvot romahtavat, palvelut huononevat ja poismuutto kiihtyy – on tutkijoiden skenaario. Ja osin jo toteutumassakin maaseutualueiden valtakunnallisena trendinä.

Näissä ennusteissa pahinta on se, että ne jo itsessään ruokkivat uskon puutetta alueen tulevaisuuteen. Kun joka tuutista toitotetaan, ettei täällä kannata asua ja elää – ainakaan enää 20 vuoden kuluttua -, muuttavat kaikki niin sanotusti kynnelle kykenevät kasvukeskuksiin. Kierre ruokkii itseään.

Joku jo viisastelikin, että täällä on kohta työpaikkoja vain hautausurakoitsijoille.

Mutta emme luovuta, emmekä lamaannu ennusteiden edessä. Keski-Karjalassa tehdään jatkuvasti kovasti töitä sen eteen, että alue kehittyy, täällä on työpaikkoja, työntekijöitä ja asuntoja sekä toimivat palvelut asukkaille, yrittäjille ja mökkiläisille. Alueen veto- ja pitovoimatekijöihin on yhä enemmän panostettava, jotta seudulle saadaan uusia asukkaita, työntekijöitä ja yrittäjiä. Valtiokin olisi saatava samoihin talkoisiin.

Kuten Rääkkylän vt. kunnanjohtaja Yrjö Eronen sanoi Karjalaisen haastattelussa (12.2.2020), trendit muuttuvat ja puhdas maaseutu ja vesistöt vielä houkuttelevat ihmisiä muun muassa ilmastonmuutoksen vuoksi. Esimerkiksi terveellisen lähiruuan tuottaminen ja ”live like a local” ja matkailun muut trendit tuovat meillekin uutta kävijä- ja kassavirtaa, kunhan vain osaamme nämä virrat oikein hyödyntää. Työvoimapulaan olisi rohkeasti haettava tekijöitä ulkomailta suunnitelmallisesti, jotta työyhteisöt säilyvät tuottavina.

Ennusteista huolimatta uskoa oman seudun tulevaisuuteen riittää. Pärjääminen vaatii yhteistyötä ja sitä kuuluisaa yhteistä hiiltä, johon kaikki puhaltavat. Onko naiivia uskoa, että täällä eletään hyvin vielä 2040-luvullakin?

Suvi Spoof, seutumarkkinoija

HÖMPPÄHEINÄÄ JA SUPERFOODIA

Tammikuun pimeässä, varhaisena torstaiaamuna lähdimme Parasta Rääkkylää -hankkeen opintomatkalle kohti Lappeenrantaa, Hyvinkäätä ja Jokioista. Vierailukohteitamme olivat Kaskein marja Lappeenrannassa, Knehtilän luomutila Hyvinkäällä ja Luonnonvarakeskuksen (LUKE) toimipiste Jokioisilla. 

Tuumin matkalla lähtiessä, että tarvitsen päivitystä tämän päivän elintarviketuotannosta ja ymmärtämystä, missä maataloudessa ollaan nyt menossa. Omista alan opinnoista on vierähtänyt usea vuosikymmen. Silloin puhuttiin luomusta vain harvojen tilojen vaihtoehtona. Erikoisviljely ja liitännäiselinkeinot olivat silloin pinnalla ja niihin kannustettiin, koska maidon, viljan ja lihan ylituotannosta piti päästä eroon. 

EU:hun siirtyminen vuonna 1995 toi isoja muutoksia elintarviketuotantoon. Kilpailuasema muuttui hetkessä Euroopan laajuiseksi, sadon määrällä ei ollut enää niinkään merkitystä, koska hehtaarikohtainen tukipolitiikka kannusti laajaperäiseen viljelyyn.  Aktiivitilojen määrä on vähentynyt, jatkajat viljelevät yhä suurempia pinta-aloja ja hoitavat isompia karjoja. 

Ilmaston muutos ja ympäristötietoisuus ovat laittaneet maataloutemme jälleen uuden eteen. Viljelijän on toiminnassaan otettava huomioon oman toiminnan vaikutus ympäristöön. Tästä saimme oivan esimerkin Hyvinkäällä. Knehtilän luomutilalla pyritään uudenlaisella yhteistyömallilla - ravinne- ja energiaomavaraisella agroekologisella symbioosilla - tuottamaan ruokaa ja energiaa ekologisesti sekä taloudellisesti kierrättämällä paikallisia resursseja. 

Tilan pelloilla viljellään kauraa ja heinää. Omat tuotteet jalostetaan mm. hiutaleiksi ja mysleiksi. Vanhassa navetassa pidetään tilausravintolaa ja pihapiiriin on suunnitteilla yhteistyökumppaneiden kanssa leipomo.  Heinästä tehdään biokaasua, jonka tankkauspiste sijaitsi tilalla. Tilan toiminta kiinnostaa tällä hetkellä paljon vierailevia ryhmiä, joita tulee Suomen lisäksi myös ulkomailta. 

LUKE:lla saimme tietopaketin tämän hetken kiinnostavimmista tutkimuskohteista: mm. kaurasta ja   elintarvikkeiden terveysvaikutuksista. Kuulimme myös infoa, kuinka luomutuotteiden markkinointia edistetään. Tutustuimme tutkimustiloihin, joissa on yrittäjien mahdollista testata omia tuotteittaan ennen tuotannon käynnistämistä. Selväksi tuli, kuinka pitkä tie saattaa elintarvikkeella olla valmiiksi tuotteeksi kaupan hyllylle ja lopulta kuluttaja ruokapöydälle. 

Kaura on nyt hittituote. Markkinoilla on yhä enemmän kauratuotteita ja myös vientituotteena siinä on isoja mahdollisuuksia. Valoisat kesät tekevät Suomessa kasvatetusta kaurasta erikoislaatuisen. Terveyspommeja ovat myös suomalaiset omenat, joiden kuorissa on runsaasti terveyttä edistäviä aineita ja tutkimalla löytyy koko ajan lisää uusia suomalaisia superfoodeja. 

Kaskein Marja kuuluu Itä-Suomen suurimpiin marjojen jalostajiin. Tuotanto on laajentunut kahdessa sukupolvessa torikaupasta tehdasmaiseen tuotantoon. Heillä on tuotevalikoimassa mm. mehuja ja pakastekuivattuja marjoja. Yrittäjä toi selkeästi esille, kuinka arvokas ominaisuus suomalaisten marjojen puhtaus on.  Hän näki suomalaisella marjoilla, etenkin luomulla, oivalliset markkinanäkymät. Haasteena on tällä hetkellä raaka-aineen saatavuus. Luonnon marjojen keräämisen organisointi on vuosittain iso ponnistus ja se ei onnistuisi ilman ulkomaisia poimijoita.  

Kotimatkalla kävimme vielä Iitin suoramyyntitorilla, joka oli 20-vuotisen uransa kunniaksi remontoinut ja laajentanut tilat uuteen uskoon. Tarjonta oli kattava ja jokainen sai sieltä kotiin viemisiä. 

Opintomatka oli onnistunut. Se antoi ainakin minulle kaivattua tietoa, mihin suuntaan maataloutta ja elintarviketuotantoa tulisi suunnata. Keskustelut muiden retkellä olleiden kanssa toivat konkretiaa, mihin meillä on oikeasti mahdollisuuksia esim. marja-alojen lisäämisessä ja uusien kasvien viljelykokeiluissa.  

Elintarvikkeiden jatkojalostuksessa isot toimijat pystyvät tehokkuuteen ja suuriin volyymeihin. Niiden rinnalla on mahdollista myös pienten yrittäjien pärjätä yhteistyöllä, markkinointiosaamisella ja pitkäjänteisyydellä. 

Peltoa Rääkkylässä ja muualla Keski-Karjalassa riittää. EU-ajan suosikkikasvi ”hömppäheinä” on mahdollista vaihtaa herukkaan, mansikkaan, kauraan ja muihin superkasveihin. Hömppäheinälläkin voi olla sijansa, viljelykierrossa ja ehkä biopolttoaineen raaka-aineena. Se onkin sitten jo toisen jutun aihe. 

Raita Joutsensaari, kehityssihteeri