19.10.2016

DIGIDIGIDIGIDIGI

Digi sitä, digi tätä, miksi siitä puhutaan niin paljon? Asiat on tehty tällä tavoin jo parikymmentä vuotta, miksi muuttaa toimintatapoja?

Seurasin netin kautta Nordic Business Forumia ja monessa puheenvuorossa nousivat esille sähköiset kanavat ja digitaalisuus. Peter Diamandis kertoi kehittymisen vauhdista: aiemmin kehitys oli lineaarista ja paikallista, mutta nyt se on eksponentiaalista ja globaalia. Lineaarisessa kasvussa otat rapuissa metrin askelen kerrallaan ja 30 askelta noustuasi olet 30 metrin päässä 30. rapulla. Eksponentiaalisessa kasvussa 30 askelen päästä olet kiertänyt maapallon ympäri 26 kertaa. Tämä on siis kehittymisen tahti nykyään. Kasvun mahdollistaa vaurauden kasvaminen, teknologian kehittyminen ja saavutettavuus sekä rohkeat ajatukset.   

Esimerkkinä kehittymisen vauhdista vertailtakoon muistikortteja: vuonna 2005 128 Mt muistikortti maksoi n. 100 euroa, vuonna 2014 tuhat kertaa suurempi 128 Gt muistikortti maksoi saman verran. Entä kuka olisi uskonut 20 vuotta sitten, että radio, puhelin, nauhuri, kamera, videokamera, musiikkisoitin ym. sopivat yhteen laitteeseen, joka on taskukokoinen?

Aiemmin kehittäjinä ja innovoijina olivat vain tietyt tahot, yritykset, insinöörit, nyt kaikilla on samat mahdollisuudet synnyttää jokin tuote ja menestyä. Siksi asiat kehittyvät niin nopeasti: kun joku saa ajatuksen ja laittaa ensimmäisen version julki, muut eri osaamisaloilta lähtevät kehittämään ideaa (kilpailemaan?) ja se kehittyy vauhdilla. Enää ei kannata hioa tuotetta/palvelua viimeiseen saakka ennen sen julkituloa, koska hyvin todennäköisesti sama idea on kehitteillä myös muualla. Mutta se, joka saa sen ensin julkisuuteen, saa myös maineen. Rohkeita ajatuksia syntyy, kun ihmiset alkavat miettiä, miten jonkun idean voi toteuttaa, ilman että pohtisiva sitä, onko se edes mahdollista toteuttaa.

Nettikäyttäjien määrä kasvaa jatkuvasti maailmalla: vuonna 2000 6 % väestöstä käytti nettiä, vuonna 2010 23 % ja vuonna 2020 oletetaan netin käyttäjiä olevan 66 % ihmisistä. Eli 3 miljardia mieltä lisää, joilla on uusia Ideoita ja ajatuksia. 

Varoittavan esimerkin Diamandis kertoi Kodakista, joka vuonna 1996 työllisti 140 000 työntekijää ja joka ei uskonut digitalisaatioon, ei lähtenyt mukaan kehitykseen ja teki konkurssin 2012. Valokuvia otetaan entistä enemmän, mutta perinteinen kuvaus on vähentynyt jyrkästi. 

Miten tämä sitten vaikuttaa meihin? Netin kautta voi tavoittaa koko planeetan ihmiset; niistä jos asiakkaiksi saisi promillen sadasosankin, olisi markkina isompi kuin tämä paikallinen. Digitaaliset palvelut kehittyvät koko ajan, jos niihin ei varaudu ja ole mukana, voi olla että käy kuten Kodakille. Liikkeiden tarjonta pitäisi saada nettiin esille vaikka ilman verkkokauppaakin, koska netistä tuotteita etsitään. Ihmiset haluavat ostamisen olevan helppoa ja nopeaa ja tähän heille on annettava mahdollisuus. Palvelut muuttuvat,  ajanvaraus muuttuu sähköiseksi, on oltava ajan tasalla muuttuvasta maailmasta ja mietittävä, mitkä työkalut kannattaa ottaa omaan käyttöön ja miten omaa työtä saa tehostettua. 

Onhan sekin mahdollista, että tämä koko sähköinen järjestelmä kaatuu omaan kasvuunsa, kuten jotkut pelottelevat. Mutta siinäkin on bisnesmahdollisuutensa: mikäpä olisi parempi paikka selviytymiskoulutukselle kuin harvaanasuttu maaseutu, missä netin/sähköjen toimintaan ei voi aivan varmasti luottaa. Miten hienon sähköisen markkinointikampanjan kursseista saisikaan aikaan!

Sini Hukka, yritysneuvoja

14.10.2016

YRITYSTEN TARINAT MARKKINOINNIN YTIMEKSI

Keski-Karjalaa markkinoidaan myös täällä toimivien yritysten tarinoiden kautta. Näin on kirjattu sekä seudulliseen elinkeino-ohjelmaan että Kiteen kaupungin elinvoimaohjelmaan.

 Ongelma on se, että iso osa seudun yrityksistä ei halua tulla julkisuuteen omalla tarinallaan, vaikka samalla yritykset saisivat huomiota ja markkinoitakin palveluilleen ja tuotteilleen. Kuitenkin olisi todella tärkeää kertoa muillekin, että yrittäminen onnistuu ja kannattaa myös täällä meillä.

Esimerkiksi syyskuisessa KETIn 20-vuotisseminaarissa kuulijat antoivat parhaat palautteet oman alueen yritysten esityksille. Omaa arvostamalla ja siitä kertomalla nostetaan myös alueen itsetuntoa, joka tuntuu olevan välillä kateissa.

Mistä sitten johtuu, että paikalliset yritykset eivät ole valmiita olemaan esillä? Olisiko kyse samanlaisesta itäsuomalaisesta historiallisesta ilmiöstä, joka on todennäköisesti myös itäsuomalaisena piirteenä pidetyn vieraanvaraisuuden taustalla?

Rajaseutumme on vuosisatoja ollut Ruotsin ja Venäjän rajariitojen ja -siirtojen kohde. Milloin Itä-Suomesta ovat menneet yli venäläiset, milloin ruotsalaiset. Aina on vierasta liikkunut. On opittu vieraanvaraisiksi, mutta, olettaisin, myös piilottamaan vähäiset arvotavarat ja muu ”menestys”, jotka vieraat olisivat voineet viedä mennessään. Itäsuomalaisessa perimässä lienee syvään istutettuna vaatimattomuus ja itsensä vähättely, mikä näkyy tänäkin päivänä.

Nyt olisi kuitenkin aika tuoda oma osaaminen, palvelut ja tuotteet esiin ”sammalen alta” ja esitellä niitä ylpeästi ja rinta rottingilla. Ollaan yhteyksissä!

Suvi Spoof, seutumarkkinoija