26.12.2014

UUDEN VUODEN LUPAUS


Joulun alla on muistuteltu lähiostamisen tärkeydestä. Yritin blogia kirjoittaessa miettiä, miten saan lähiostosaiheesta kirjoitettua ilman hurskastelua. Päätinkin listata aiheeseen liittyviä asioita.

Miksi itse teen lähiostoksia:
  • Kaupoissa on tutut myyjät/ yrittäjät, jotka tietävät mitä minä haluan - Hyvä henkilökohtainen palvelu liikkeissä
  • Tiedän ennakolta mistä mitäkin löytyy
  • Ei tarvitse kuluttaa aikaa tai rahaa parkkipaikan etsimiseen saati ruuhkassa ajamiseen
  • Harvemmin joutuu jonottamaan
  • Voin tukea paikallisia palveluja, että niitä on myös jatkossa paikkakunnalla
  • Lähellä tuotetut tuotteet ja elintarvikkeet ovat hyvälaatuisia ja käsityöt ovat uniikkeja
  • Täältä löytyy kaikki päivittäiset palvelut
  • Kun tiedän tarjonnan ja hintatason lähellä voi eri tavalla vertailla hintoja/palveluja matkoilla.
  • Lahjalle antaa mielestäni lisäarvoa se, että sen hankkimalla tuon iloa niin lahjan saajalle kivalla lahjalla ja kuin paikalliselle yrittäjälle ja olen vielä tukenut työllisyyttä seudulla
  • Käyttämällä paikallisia palveluita autan myös kaupungin taloutta
  • Helppo kiertää vaikka kaikki liikkeet
  • Takuuasiat helppo hoitaa, kun ei tarvitse ajaa kauas tai lähetellä tavaraa sinne tänne
  • Pääsee hiplaamaan tavaroita ja vaatteita
  • Asiantuntevat erikoisliikkeet
  • Joustavuus, voi ostaa vaikka yhden kirjekuoren, ei tarvitse ostaa kymmenen nippua, samaan aiheeseen liittyen palvelualttius
  • Jos paikalliset olemassa olevat yritykset menestyvät, saadaan myös uusia yrityksiä paikkakunnalle
  • Venäläisten ostosmatkailijoiden määrän vähentyessä heikon ruplan kurssin takia ei heistä ole paikallisten palveluiden pelastajaksi – itse tehtävä se työ
  • Lähiostosaluetta on minulle Kiteen lisäksi Rääkkylä, Tohmajärvi, Kesälahti – koko Keski-Karjala
  • Matkailijat muualta Suomesta ihastelevat, miten paljon meillä on palveluita ja liikkeitä verrattuna joihinkin muihin samankokoisiin paikkakuntiin
  • Vieraiden kanssa on mukava käydä lähikohteissa ja olla ylpeä niistä
  • Osaan vieraille suositella mitä täältä kannattaa ostaa ja missä käydä
  • Facebook.com/LahjaKeskiKarjalasta sivuilla on yllättäviäkin paikallisia tuotteita ja palveluita esiteltynä

Miksi joskus ostan muualta

  • Kun yrittää tehdä suurimman osan ostoista omalta seudulta ja tietää paikallisen tarjonnan, voi hyvällä omallatunnolla nautiskella ostoksista myös seudun ulkopuolella
  • Vaihtelu virkistää
  • Ihan kaikkea ei meidän kaupoista löydy
  • Voi vertailla palvelua, hintaa, laatua, tarjontaa (ja todeta että ei paljoa eroa)
  • Erikois-erikoistarjoukset, jolloin jo huomattava hintaero paikalliseen (harvemmin kylläkin kannattaa varta vasten tarjouksen perässä lähteä mihinkään)

Mitä kaipaisin vielä:
  • Paikallisten tuotteiden nettikauppa, josta yhdestä osoitteesta saisin tilata/ostaa paikallisia käsitöitä, tuotteita, elintarvikkeita (ehkä jopa palveluita esim. yhteinen ajanvarauspalvelu) ja joiden toimituspaikka on esim. jossain liikkeessä tai lähiruokakaupassa, mistä voisi ostaa tuotteita lähes suoraan tuottajilta. Tässä olisi jollekin toteuttamista vaille oleva idea (kannattavuus riippuu yrittäjän lähtökohdista, autan laskelmissa).
Valtakunnallisesti Suomalaisen työn liitto kannustaa ostamaan Suomessa tehtäviä ja/tai suunniteltuja tuotteita ja palveluita. Onkin hyvä huomata, että on monia tuotteita, jotka suunnitellaan Suomessa, mutta tuotetaan ulkomailla ja ne työllistävät suomalaisia. Liiton Sinivalkoinen joulukori -kilpailuissa voi testata, miten paljon muutama suomalainen ostos kaikilta suomalaisilta enemmän kuussa vaikuttaa vuosityöpaikkoihin.

”Jos jokainen suomalainen ostaisi 12 € ostoskorin joka kuukausi lisää suomalaisia tuotteita, mahdollistaisi se 12 000 vuosityöpaikkaa Suomeen”. Eli isoista summista ei ole kyse. Saman voi ajatella myös omalle seudulle. 

Olisiko se hyvä uuden vuoden lupaus? ”Yritän parhaani mukaan käyttää paikallisia palveluita hankinnoissani.”

Sini Hukka, yritysneuvoja

16.12.2014

MUMMOLA ON HYVÄ SANA

Pääsin pitkästä aikaa lasten joulujuhlaan, kun me mummola-hankkeen työryhmäläiset osallistuimme Wanhan ajan joulujuhlaan Rääkkylässä. Mummola-hanke on yhdessä Rääkkylän koulun kanssa mukana Ylen Lupa välittää –kampanjassa. Mummojen, pappojen ja lasten yhteinen joulujuhla ja -puuro johdattelivat tänään joulun tunnelmiin.

Ideaamme Rääkkylän mummolasta on tänä vuonna viety innolla eteenpäin. Alku "Suomen suurimmalle mummolalle" luotiin reilu vuosi sitten innovaatioleirillä, jossa pohdimme Rääkkylän valopiuhan hyödyntämistä mm. asumisessa ja seudun markkinoinnissa. Mummot ja papat valikoituivat luonnostaan asumisen kohderyhmäksi, sillä tällä hetkellä jo joka kolmas rääkkyläläinen on yli 60-vuotias. Käänsimme usein vain rahanreikänä ja kunnankuluna katsotun väestön vahvuudeksi ja toimeliaisuuden lähteeksi. Mummola ei ole sotea eikä hoivaa, vaan yhteisöllisyyttä yksinäisyyden ja turvattomuuden sijaan.

Mummolamme on edennyt suunnitellusti. Rääkkyläläiset itse ovat ottaneet mummola-ajatuksen lämpimästi vastaan. Ideamme houkutteli myös nuoria opiskelijoita, joita ilmoittautui eri oppilaitoksista tekemään opinnäytetöinään selvityksiä mummolan tarpeisiin. Myös elinkaariajattelu kuolema-teemoineen on alun tyrmäyksen jälkeen saanut hyvää palautetta. Kekriviikon tapahtumissa riitti väkeä ja kuolema-keskusteluryhmä jatkaa tammikuussa ilman ohjaustakin. Tarvetta siis keskusteluille ja ajatusten herättelylle on.

Kyläravintolatkin taitavat jäädä elämään, ainakin joillain kylillä talkoolaisten innon mukaan. Kyläravintolapäivät ovat houkutelleet mukavasti väkeä syömään ja tarinoimaan. Samoin opastus tietokoneiden ja verkon saloihin on todettu hyvin tarpeelliseksi, osallistujia opastustilaisuuksiin on riittänyt.

Yhteisöasumiseen etsitään edelleen vaihtoehtoja ja ensi vuonna työ jatkuu. Samoin valopiuhan hyödyntäminen erilaisten palvelujen välineenä vaatii pohdintaa ja kokeiluja. Kaiken kaikkiaan innostava vuosi innokkaassa porukassa mummolan jalostamiseksi jatkuu.

Suvi Spoof, seutumarkkinoija
 
 
Lapset esittivät ohjelmaa Wanhan ajan joulujuhlassa.
 

21.11.2014

TUOLISTA YLÖS - TAUKO TUNNISSA TAVAKSI

On vetämätön olo ja hartiat ”sinkeellä”. En ehtinyt työmatkalta illalla jumppaan enkä viitsinyt lähteä pimeään ”susien syötiksi”.  Aamulla oli nousu jo ennen kuutta ja lähtö reissuun, paluu illalla kuuden jälkeen. Koko päivä, liki kellon ympäri, istumista lukuun ottamatta pieniä siirtymisiä autosta kahville ja kokouspaikalta lounaalle.

Olen tällä viikolla muinakin päivinä laiminlyönyt liikunnan, vaikka tiedän, että varsinkin istumatyöläisen pitäisi liikkua viikossa vähintään 2,5-3 tuntia. Luin juuri ammattiliittoni lehdestä, että suurella osalla suomalaisista menee istumiseen yli yhdeksän tuntia päivässä ja tunnistan kuuluvani siihen joukkoon. Kuitenkin tutkimukset lehden mukaan osoittavat yhä selvemmin, että liiallinen istuminen ja liikunnan puute on tupakoinnin, lihavuuden ja epäterveellisten ruokatottumusten veroinen, itsenäinen terveysriski. Runsas istuminen näyttää lisäävän ainakin sydän- ja verisuonisairauksien ja kakkostyypin diabeteksen vaaraa. Siis vaikka välttäisi liiallista rasvan ja sokerin syöntiä ja söisi ”rehuja”.

Lohdullista lukemassani jutussa oli, että kevyellä ja lyhytkestoisella liikunnalla sekä tauoilla istumisessa on merkitystä terveydelle. On vain pelkästään hyvä asia, ettei värikopiota saa tulostettua omalla tulostimella, vaan ne on haettava yhteistulostimesta. Ja kipaista portaat ylös, kun on asiaa yläkerran työkavereille.

Edistyksellisillä työpaikoilla ymmärretään, ettei ihminen ole väsymätön robotti. Jatkuvalle istumiselle on jo monilla työpaikoilla alettu etsiä vaihtoehtoja ja istumisen tauottaminen aletaan nähdä työhyvinvointia edistävän toiminnan osana.

Miten meillä Keski-Karjalassa?  Mikä on tilanne meidän työpaikoillamme? Osaammeko kiinnittää asiaan huomiota ja tiedostaa istumisen seuraukset tai vaarat lihasten jumittumisesta diabetekseen?

Sirpa Lusa Työterveyslaitokselta toteaa olevan tutkimusnäyttöä siitä, että seisoen toimiva työryhmä tekee parempaa ja innovatiivisempaa yhteistyötä kuin pöydän ääressä istuva. Jospa löytäisimme viisasten kiven, kun alkaisimme pitää palaverejamme ja kokouksiamme, joita meillä riittää, seisoen. Aloitetaan pehmeästi ottamalla jaloittelutauko tunnissa tavaksi. Järki juoksisi paremmin, lihakset jumittuisivat vähemmän ja mielialakin pysyisi positiivisempana. Ja sen seurauksena saattaisi syntyä joku uusi, rakentava ajatuskin ja löytyä tarmoa toteutukseen….

Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö

7.11.2014

PÄHKINÄSAAREN RAUHAN RAJALLA


Syksyllä alkoi harrastajamatkailuopaskoulutus ja innokkaita aloittajia oli onneksi sen verran, että kurssi käynnistyi. Ohjelma on monipuolinen ja mielenkiintoinen. Aivan kurssin alussa käytiin läpi perustietoja matkailusta ja opastamisesta. Nyt viimemmäksi on käyty läpi Keski-Karjalan alueen historiaa.
 
Ja minkälainen historia meillä onkaan! Keski-Karjalan alueella on ollut innovatiivisia ihmisiä (vaikka innovaatio-sanaa ei silloin ole tunnettukaan). On perustettu uusia teollisuusyrityksiä, joita ei ennen sitä ollut täällä nähty. On ajateltu kansainvälisesti, kehitetty uusia tuotteita ja laajennettu toimintaa ennakkoluulottomasti. On käyty ottamassa oppia paremmilta ihan ulkomaita myöten.

Kyllä ihmiset saivatkin paljon aikaan. Ei ole jääty tuleen makaamaan, vaan on kehitetty, kehitytty, epäonnistuttu ja noustu jälleen entistä ehompana. Vaikeat ajat eivät välttämättä ole uusien toimintatapojen ja uusien keksintöjen este. Paineen alla voi syntyä myös aivan uutta ja ennennäkemätöntä.

Historiasta olisi paljon opittavaa tähän päivään. Hyviä asioita voi ottaa menneestä, on sitä ennenkin... Mutta myös epäonnisista asioista pitäisi ottaa opiksi. Jos ennen on lyöty päätä mäntyyn, voisi tänä päivänä kokeilla jotakin uutta toimintatapaa.

Historiatunneilla käytiin läpi myös kuuluisia tapahtumia, sotia ja rauhoja. Pähkinäsaaren rauha taisi tulla jokaisen kunnan historiatunneilla esille. Sellainen käsitys syntyi, että tämä myyttinen raja on edelleenkin olemassa. Rajan länsipäässä asuu kauniissa omakotitalossa kera palkitun puutarhan sivistynyt kouluja käynyt menestyvä perhe, kun taas rajan itäpäässä asuu kenollaan olevassa talossa risuisella pihalla sivistymätön koulun 16-vuotiaana lopettanut peräkammarin poika. Vai?

Voisiko näitä rajoja lopultakin purkaa ja ottaa uuden suunnan? Eletään tässä päivässä, mutta ei unohdeta historiaa. Kehitytään ihmisinä ja itäsuomalaisella tavalla pärjätään vaikeinakin aikoina ystävällisinä&yritteliäinä ihmisinä. Siis trimmeri kouraan sekä henkisesti että fyysisesti – annetaan”rikkaruohoille” kyytiä!

Ollaan maalaisia kyllä, mutta juntteja ei
Ollaan nöyriä kyllä, mutta nöyristeleviä ei
Ollaan iloisia kyllä, mutta vahingoniloisia ei
Ollaan ylpeitä kyllä, mutta ylimielisiä ei
Ollaan sivistyneitä, mutta myös sydämeltämme!

Satu Juntunen, hallintosihteeri

 

23.10.2014

HYVILLE UUTISILLE IMAGOTEKOPALKINTO

Tänä syksynä palkitaan ensimmäisen kerran vuoden imagoteko Keski-Karjalassa. Ja imagoteolla tarkoitetaan tässä tapauksessa positiivista julkisuutta tuonutta tekoa. Etsimme parhaillaan ehdokkaita palkinnon saajaksi.

Keski-Karjalan maine on kokenut vuosien saatossa kolauksia mm. rakennemuutoksen, työpaikkojen menetysten, kuntatalouden ja seutuyhteistyön tiimoilta. Uutisointi ja mediaotsikot ovat viime aikoina olleet enemmän kielteisiä kuin myönteisiä, jolloin hyvät uutiset ovat jääneet vähemmälle huomiolle ja huonojen uutisten varjoon.

Meillä kuitenkin tapahtuu hyviä asioita jatkuvasti. Palkinnolla haluamme nostaa esiin ns. hyvien uutisten luojia ja tekijöitä imagotekopalkinnolla, joka on tarkoitus jatkossa jakaa vuosittain. Samalla toivomme,että huomaisimme myös myönteiset asiat ja tapahtumat, joita meillä onneksi on vaikka kuinka paljon. Vuoden imagoteko –palkinnon voi saada tuote, asia, tapahtuma, mikä tahansa, jonka myötä seudulle on saatu hyvää ja positiivista huomiota.

Otamme ehdotuksia vastaan marraskuun ensimmäiselle viikolla asti. Odotamme paljon hyviä ehdokkaita. Jaamme tunnustuksen tiistaina 11.11. Kiteesalissa järjestettävässä, kaikille avoimessa seminaarissa ”Kunnan elinvoima: ihmiset, uusiutumiskyky ja resurssit”, jonne puhujaksi saapuu reipassanainen, kuntien hallintoon ja rakenteisiin syvällisesti perehtynyt tohtori Jenni Airaksinen Tampereelta.

Suvi Spoof, seutumarkkinoija