21.11.2014

TUOLISTA YLÖS - TAUKO TUNNISSA TAVAKSI

On vetämätön olo ja hartiat ”sinkeellä”. En ehtinyt työmatkalta illalla jumppaan enkä viitsinyt lähteä pimeään ”susien syötiksi”.  Aamulla oli nousu jo ennen kuutta ja lähtö reissuun, paluu illalla kuuden jälkeen. Koko päivä, liki kellon ympäri, istumista lukuun ottamatta pieniä siirtymisiä autosta kahville ja kokouspaikalta lounaalle.

Olen tällä viikolla muinakin päivinä laiminlyönyt liikunnan, vaikka tiedän, että varsinkin istumatyöläisen pitäisi liikkua viikossa vähintään 2,5-3 tuntia. Luin juuri ammattiliittoni lehdestä, että suurella osalla suomalaisista menee istumiseen yli yhdeksän tuntia päivässä ja tunnistan kuuluvani siihen joukkoon. Kuitenkin tutkimukset lehden mukaan osoittavat yhä selvemmin, että liiallinen istuminen ja liikunnan puute on tupakoinnin, lihavuuden ja epäterveellisten ruokatottumusten veroinen, itsenäinen terveysriski. Runsas istuminen näyttää lisäävän ainakin sydän- ja verisuonisairauksien ja kakkostyypin diabeteksen vaaraa. Siis vaikka välttäisi liiallista rasvan ja sokerin syöntiä ja söisi ”rehuja”.

Lohdullista lukemassani jutussa oli, että kevyellä ja lyhytkestoisella liikunnalla sekä tauoilla istumisessa on merkitystä terveydelle. On vain pelkästään hyvä asia, ettei värikopiota saa tulostettua omalla tulostimella, vaan ne on haettava yhteistulostimesta. Ja kipaista portaat ylös, kun on asiaa yläkerran työkavereille.

Edistyksellisillä työpaikoilla ymmärretään, ettei ihminen ole väsymätön robotti. Jatkuvalle istumiselle on jo monilla työpaikoilla alettu etsiä vaihtoehtoja ja istumisen tauottaminen aletaan nähdä työhyvinvointia edistävän toiminnan osana.

Miten meillä Keski-Karjalassa?  Mikä on tilanne meidän työpaikoillamme? Osaammeko kiinnittää asiaan huomiota ja tiedostaa istumisen seuraukset tai vaarat lihasten jumittumisesta diabetekseen?

Sirpa Lusa Työterveyslaitokselta toteaa olevan tutkimusnäyttöä siitä, että seisoen toimiva työryhmä tekee parempaa ja innovatiivisempaa yhteistyötä kuin pöydän ääressä istuva. Jospa löytäisimme viisasten kiven, kun alkaisimme pitää palaverejamme ja kokouksiamme, joita meillä riittää, seisoen. Aloitetaan pehmeästi ottamalla jaloittelutauko tunnissa tavaksi. Järki juoksisi paremmin, lihakset jumittuisivat vähemmän ja mielialakin pysyisi positiivisempana. Ja sen seurauksena saattaisi syntyä joku uusi, rakentava ajatuskin ja löytyä tarmoa toteutukseen….

Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö

7.11.2014

PÄHKINÄSAAREN RAUHAN RAJALLA


Syksyllä alkoi harrastajamatkailuopaskoulutus ja innokkaita aloittajia oli onneksi sen verran, että kurssi käynnistyi. Ohjelma on monipuolinen ja mielenkiintoinen. Aivan kurssin alussa käytiin läpi perustietoja matkailusta ja opastamisesta. Nyt viimemmäksi on käyty läpi Keski-Karjalan alueen historiaa.
 
Ja minkälainen historia meillä onkaan! Keski-Karjalan alueella on ollut innovatiivisia ihmisiä (vaikka innovaatio-sanaa ei silloin ole tunnettukaan). On perustettu uusia teollisuusyrityksiä, joita ei ennen sitä ollut täällä nähty. On ajateltu kansainvälisesti, kehitetty uusia tuotteita ja laajennettu toimintaa ennakkoluulottomasti. On käyty ottamassa oppia paremmilta ihan ulkomaita myöten.

Kyllä ihmiset saivatkin paljon aikaan. Ei ole jääty tuleen makaamaan, vaan on kehitetty, kehitytty, epäonnistuttu ja noustu jälleen entistä ehompana. Vaikeat ajat eivät välttämättä ole uusien toimintatapojen ja uusien keksintöjen este. Paineen alla voi syntyä myös aivan uutta ja ennennäkemätöntä.

Historiasta olisi paljon opittavaa tähän päivään. Hyviä asioita voi ottaa menneestä, on sitä ennenkin... Mutta myös epäonnisista asioista pitäisi ottaa opiksi. Jos ennen on lyöty päätä mäntyyn, voisi tänä päivänä kokeilla jotakin uutta toimintatapaa.

Historiatunneilla käytiin läpi myös kuuluisia tapahtumia, sotia ja rauhoja. Pähkinäsaaren rauha taisi tulla jokaisen kunnan historiatunneilla esille. Sellainen käsitys syntyi, että tämä myyttinen raja on edelleenkin olemassa. Rajan länsipäässä asuu kauniissa omakotitalossa kera palkitun puutarhan sivistynyt kouluja käynyt menestyvä perhe, kun taas rajan itäpäässä asuu kenollaan olevassa talossa risuisella pihalla sivistymätön koulun 16-vuotiaana lopettanut peräkammarin poika. Vai?

Voisiko näitä rajoja lopultakin purkaa ja ottaa uuden suunnan? Eletään tässä päivässä, mutta ei unohdeta historiaa. Kehitytään ihmisinä ja itäsuomalaisella tavalla pärjätään vaikeinakin aikoina ystävällisinä&yritteliäinä ihmisinä. Siis trimmeri kouraan sekä henkisesti että fyysisesti – annetaan”rikkaruohoille” kyytiä!

Ollaan maalaisia kyllä, mutta juntteja ei
Ollaan nöyriä kyllä, mutta nöyristeleviä ei
Ollaan iloisia kyllä, mutta vahingoniloisia ei
Ollaan ylpeitä kyllä, mutta ylimielisiä ei
Ollaan sivistyneitä, mutta myös sydämeltämme!

Satu Juntunen, hallintosihteeri