TUOLISTA YLÖS - TAUKO TUNNISSA TAVAKSI

On vetämätön olo ja hartiat ”sinkeellä”. En ehtinyt työmatkalta illalla jumppaan enkä viitsinyt lähteä pimeään ”susien syötiksi”.  Aamulla oli nousu jo ennen kuutta ja lähtö reissuun, paluu illalla kuuden jälkeen. Koko päivä, liki kellon ympäri, istumista lukuun ottamatta pieniä siirtymisiä autosta kahville ja kokouspaikalta lounaalle.

Olen tällä viikolla muinakin päivinä laiminlyönyt liikunnan, vaikka tiedän, että varsinkin istumatyöläisen pitäisi liikkua viikossa vähintään 2,5-3 tuntia. Luin juuri ammattiliittoni lehdestä, että suurella osalla suomalaisista menee istumiseen yli yhdeksän tuntia päivässä ja tunnistan kuuluvani siihen joukkoon. Kuitenkin tutkimukset lehden mukaan osoittavat yhä selvemmin, että liiallinen istuminen ja liikunnan puute on tupakoinnin, lihavuuden ja epäterveellisten ruokatottumusten veroinen, itsenäinen terveysriski. Runsas istuminen näyttää lisäävän ainakin sydän- ja verisuonisairauksien ja kakkostyypin diabeteksen vaaraa. Siis vaikka välttäisi liiallista rasvan ja sokerin syöntiä ja söisi ”rehuja”.

Lohdullista lukemassani jutussa oli, että kevyellä ja lyhytkestoisella liikunnalla sekä tauoilla istumisessa on merkitystä terveydelle. On vain pelkästään hyvä asia, ettei värikopiota saa tulostettua omalla tulostimella, vaan ne on haettava yhteistulostimesta. Ja kipaista portaat ylös, kun on asiaa yläkerran työkavereille.

Edistyksellisillä työpaikoilla ymmärretään, ettei ihminen ole väsymätön robotti. Jatkuvalle istumiselle on jo monilla työpaikoilla alettu etsiä vaihtoehtoja ja istumisen tauottaminen aletaan nähdä työhyvinvointia edistävän toiminnan osana.

Miten meillä Keski-Karjalassa?  Mikä on tilanne meidän työpaikoillamme? Osaammeko kiinnittää asiaan huomiota ja tiedostaa istumisen seuraukset tai vaarat lihasten jumittumisesta diabetekseen?

Sirpa Lusa Työterveyslaitokselta toteaa olevan tutkimusnäyttöä siitä, että seisoen toimiva työryhmä tekee parempaa ja innovatiivisempaa yhteistyötä kuin pöydän ääressä istuva. Jospa löytäisimme viisasten kiven, kun alkaisimme pitää palaverejamme ja kokouksiamme, joita meillä riittää, seisoen. Aloitetaan pehmeästi ottamalla jaloittelutauko tunnissa tavaksi. Järki juoksisi paremmin, lihakset jumittuisivat vähemmän ja mielialakin pysyisi positiivisempana. Ja sen seurauksena saattaisi syntyä joku uusi, rakentava ajatuskin ja löytyä tarmoa toteutukseen….

Liisa Laasonen, kehittämispäällikkö